Yleinen 27.10.2016

Tänään minulla oli peiliin katsominen paikka.

Juttu jatkuu mainoksen jälkeen
Juttu jatkuu
Olipa kerran eräs torstai kun kaikki nousivat vähän väärällä jalalla. Uhmailevalla kolme veellä oli kaikki huonosti. Vaatteet, aamupala, unilelut, piirretyt. Kaikki. Aivan kaikki.Viimeinen niitti oli kun ei kenkä mennyt kerralla jalkaan. Ei olisi jaksanut tehdä yhtään mitään itse ja äiti oli niin typerä ettei totellut ja palvellut heti siltä seisomalta. Alkoi huuto. Aivan järkyttävän kovaääninen kiukkuhuuto (anteeksi naapurit…)

Minun hermoni oli tässä kohtaa tottakai venyneet ja paukkuneet jo äärirajoilleen. Monesti. Miljoonasti, enkä edes liioittele. Koska molemmat tyttöni taitavat vihata pukemista ja varsinkin aamuisin, huusi tässä kohtaa jo kullannupuista molemmat raivo-oopperaa. Nipsnaps sanoi äidin hermot ja tiuskaisin haalarin päällä huutavalle taaperolle: Nyt Elvira pue jo se haalari päälle. Äiti on sanonut jo monta kertaa eikä mitään tapahdu. Iso tyttö! Enkä todellakaan mitenkään kovin lempeään ja ihanaan ääneensävyyn.
Pieni raasu sai huutonsa seasta sanottua: Mutta äiti saanko minä rauhoittua ensin? Tässä kohtaa toinen oli niin suloinen ja fiksu että äidin kiukkupilvi jo hieman kirkastui. Vastasin hieman lempeämmällä joskin edelleen aika tiukkaan sävyyn: Totta kai rakas saat. Rauhoitu ja pue sitten. Rakas lapseni vastasi siihen kunnolla parkaisten: Mutta äiti rauhoitu sinäkin!

Niin. Peiliin katsomisen paikka. Jos itse on kuin myrkyn niellyt neiti hapannaama kiukkupussi ärjymonsteri jota äidiksikin kuulemma joskus voi kutsua, on aika tekopyhää pyytää toista rauhoittumaan. Miten tuosta pienestä lapsesta on voinutkin kasvaa noin viisas ihmisenalku. Kaikesta minun kiukuttelusta ja huonoista päivistä huolimatta. 
Juttu jatkuu mainoksen jälkeen
Juttu jatkuu

Kommentit (6)

<3




0
1 vastaus

Voi ihana fiksu pieni tyttö :')




0
1 vastaus

Älä muuta sano<3




0
1 vastaus

Kyllä ne pienetkin on jo fiksuja ?♡




0
1 vastaus

No niinpä!<3




0
1 vastaus

:') <3




0
1 vastaus

<3




0
1 vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Tehtävä­nimikkeenä Laura
Inhimillisen, sormenjäljillä ja leivänmuruilla koristellun äitiyden puolesta. Rehellistä vertaistukea niille äideille joiden pullat tulevat pakkasesta ja nurkissa pyörii design-valaisimien sijaan villakoiria. Kaunista, rakkauden täyteistä, rehellistä ja joskus jopa vähän karua arkea. Kirjoitusten takana häärii 25-vuotias kolmen prinsessan äiti Turun seudulta. Yhteyttä voi ottaa: tehtavanimikkeena@gmail.com

Arkisto

Instagram

  • Kesä❤ #summer#momof3#babygirl

tehtavanimikkeenablogi

Suomen suurin perheblogiyhteisö tarjoaa luettavaa ja vertaistukea niin odotusajasta, vauva-arjesta, taaperon uhmasta kuin muistakin perhe-elämän iloista ja haasteista. Tarjolla on huumoria, vinkkejä, arjen vertaistukea, kyyneliäkin. Tervetuloa joukkoon!

Seuraa
meitä: