Yleinen 15.11.2016

Aika älä pysähdy! Ainakaan ihan vielä.

Juttu jatkuu mainoksen jälkeen
Juttu jatkuu
Olen aika avoimesti puhunut ja kirjoittanut siitä, miten vauva ja vauvavuosi ovat kaikkea muuta kuin minun juttuni. En koskaan ole potenut oikein vauvakuumetta vaan lapsikuumetta. Jos saisin päättää, voisin hyvin skipata ensimmäisen vuoden ja synnyttää suoraan taaperon. Okei en ehkä haluaisi synnyttää sitä 12 kilon mötikkää mutta tiedätte varmaan mitä tarkoitan. Tänään Elvira sanoi minulle auton takapenkiltä: Äiti, minä haluan jo kasvaa isoksi. Vastasin hänelle: Minä en halua että sinä kasvat isoksi. Ensimmäistä kertaa taidan olla ihan oikeasti sitä mieltä.
En väitä ettenkö olisi koskaan nauttinut ajasta vauvan ja pienen lapsen äitinä mutta mutta…Kyllä ne lapset on vaan enemmän se minun juttuni. Puhuvat, kävelevät ja jo hieman omatoimiset lapset. Sellaiset jotka osaavat kertoa mitä tahtovat muullakin tavalla kuin kitisemällä ja ulisemalla. Katsoin tänään pientä Matildaa, melkein puolentoista vuoden ikäistä. Niin iso, mutta silti vielä niin pieni. Kävelee mutta yksittäisiä sinnepäin sanoja lukuunottamatta ei vielä puhu. Kitisee eikä oikein nukukkaan vielä. Isomman lapsen kohdalla toivon että aika jo pysähtyisi, tai edes hieman hidastaisi kulkuaan. Mutta Matilda, sinä saisit vielä kasvaa. Vuoden ainakin, sitten voimme minun puolestani pysäyttää kellot.
Mutta eihän ne kellot mene sen nopeampaa kuin menevät. Vaikka siltä välillä äitinä tuntuukin. Ne eivät myöskään pysähdy silloin kun tahdomme, ei vaikka miten toivoisimme. Joten on osattava nauttia juuri tästä hetkestä. Pakko myöntää, että olen siinä aivan älyttömän huono. Varsinkin univelkaisena pienen taaperon äitinä. 
Ja toisaalta toivon että aika pysähtyisi juuri nyt edes ihan pieneksi hetkeksi. Viimeinen vauva, ei enää ikinä ajatukset kolkuttavat sekä takaraivoani että omatuntoani. Minun pitäisi osata nauttia tästä. Minun kuuluuisi. Pysäytetään kellot siksi aikaa että opin nauttimaan tästä! En halua sitten joskus joutua katumaan siksi etten osannut nauttia. Kaikkihan rakastavat aikaa pienen lapsen kanssa!! Mikä ihme minua vaivaa? 
Ei mikään, ei kaikki todellakaan sitä rakasta. Eikä minunkaan tarvitse. Olen tälläinen äiti joka tykkää vähän isommista lapsista. Eikä se todellakaan tarkoita ettenkö rakastaisi lapsiani pienenä, totta kai rakastan. Mutta en vain rakasta sitä aikaa. Ainakaan nyt juuri tällä hetkellä, ehkä sitten kun aika on vähän kullannut muistoja. Ehkä…

Tänään meidän perheen vauva nukahti yöunille ilman unimaitoa. Yksi askel lähempänä isoa lasta. Haikeaa ja samalla niin helpottavaa. 

Juttu jatkuu mainoksen jälkeen
Juttu jatkuu

Kommentit (0)

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Tehtävä­nimikkeenä Laura
Inhimillisen, sormenjäljillä ja leivänmuruilla koristellun äitiyden puolesta. Rehellistä vertaistukea niille äideille joiden pullat tulevat pakkasesta ja nurkissa pyörii design-valaisimien sijaan villakoiria. Kaunista, rakkauden täyteistä, rehellistä ja joskus jopa vähän karua arkea. Kirjoitusten takana häärii 25-vuotias kolmen prinsessan äiti Turun seudulta. Yhteyttä voi ottaa: tehtavanimikkeena@gmail.com

Arkisto

Instagram

  • Tänään äidillä välipalaksi kahden minuutin suklaakakku😍👌 #coffeetime#cake#chocolatecake

tehtavanimikkeenablogi

Suomen suurin perheblogiyhteisö tarjoaa luettavaa ja vertaistukea niin odotusajasta, vauva-arjesta, taaperon uhmasta kuin muistakin perhe-elämän iloista ja haasteista. Tarjolla on huumoria, vinkkejä, arjen vertaistukea, kyyneliäkin. Tervetuloa joukkoon!

Seuraa
meitä: