Yleinen 17.12.2016

Milloin äiti bilettää liikaa?

Juttu jatkuu mainoksen jälkeen
Juttu jatkuu
Tänään on taas hetki vetää tennareiden narut kireälle ja suunnistaa kohti Turun yötä niihin aikuisten juttuihin. Haluaisin hehkuttaa miten viime kerrasta onkin jo aikaa, mutta en voi. Viime kerrasta on vasta kaksi viikkoa, tästä saamme syyttää pikkujoulukautta. Tunnen pienen vihlaisun sydämessäni kun taas mennään eikä meinata ja samalla pohdin että miksi ihmeessä? Enhän minä aina kahden viikon välein missään yöjuoksuilla juokse. Nämä menot nyt vain sattuvat näin lähekkäin toisiaan…Ja toisaalta, kuka sen kertoo mikä on liikaa?
Kahden viikon välein juhliminen on liikaa. Minulle. Sen tajusin heti kun tunsin pienen vihlaisun sydämessäni. Niin kauan kuin äiti, lapset ja koko perhe on sinut vapaa-ajan määrän ja sen käytön suhteen on se ok. Perheet on erilaisia, kaikki eivät edes tarvitse vapaa-aikaa enempää kuin kuuman suihkun verran. Jos sitäkään. Mutta minä tarvitsen, siksi aion tänään lähteä (entiset) valkoiset tennarit vilkkuen pitämään hauskaa.
No entäpä ne lapset? Elvira ilosta kiljuen ilmoitti lähtevänsä mammalaan yökylään koko viikoksi. Kaksi viikkoa sitten tytöt olivat isin kanssa kotona kiltisti nukkumassa kun äiti kailotti karaokea niin että kitarisat vilkkui. Että ei ne lapset tästä ”bileputkesta” (huutonaurua, tämä tarkoitti ennen vähän jotain muuta kuin kahdet juhlat kuukauden sisällä..) kärsi. Mutta äiti kärsii. Siksi tämä on liikaa. Ja silti minä lähden. Kaikesta huonosta omastatunnosta ja ikävästä huolimatta haluan lähteä. Ikävöin myös ystäviäni. Heidän kanssaan nauramista. Heille nauramista. Ja heidän nauramista minulle.
Miten sitä ikävöikään jo etukäteen. Miten sitä voikaan olla olo samaan aikaan niin innostunut ja haikea.  Äitiys, tuo ristiriitaisten tunteiden taistelukenttä.
Juttu jatkuu mainoksen jälkeen
Juttu jatkuu

Kommentit (13)

Onks tois puol jokke hyvä bilettää? Nimimerkillä En oo tehnyt sitä yli kolmeen vuoteen, enkä ajatellut aloittaa kotikaupungillani ???




0
1 vastaus

Mä yleensä käyn juhlimassa noin kerran kahdessa kuukaudessa. Tämä on aika maksimi pituus ja välillä saattaa olla pippaloita vilkkaammin. Itse tarvitsen näitä aivot narikkaan iltoja ja aina olen hyvällä omalla tunnolla vienyt lapset hoitoon 🙂 Hauskaa iltaa!




0
1 vastaus

Kuulostaa ihanalta! 🙂 kiitos nöin jälkikäteen, oli kyllä kiva ilta! 🙂




0
1 vastaus

Minulla suurin syy jättää juhliminen väliin on pelko univelasta. Muutenkin tulee nukuttua liian vähän, niin yksi valvottu ilta ja univelkaa saisi maksella pitkään… Välillä on kyllä ihanaa päästä ulos aikuisten seurassa. On se univelan arvoista, mutta ei liian usein.




0
1 vastaus

Toi on kyllä tota että kestää tovi palautua näiden "rentoutusiltojen" univelasta 😀




0
1 vastaus

Mä en edes muista koska olen viimeksi käynyt juhlimassa… ?? veikkaisin, että siitä on ainakin 3 vuotta aikaa.




0
1 vastaus

!!! 😀




0
1 vastaus

Ulkona olen käynyt juhlimassa 7 kertaa ja lapsi on nyt 2 v 2 kk ?




0
1 vastaus

!!! 🙂




0
1 vastaus

Tiedän tunteen. Kaipuu ystävien pariin ja "aikuisten hauskanpitoon" (tarkoitan sitä baaria). Itse olen vasta 21, ja ystäväni 19-22. Ystäväni näkevät toisiaan usein iltaisin (koulu ja työt), jolloin siis minullakin on mahdollisuus nähdä heitä jos vain pystyn. Tulisin hulluksi jos en saisi 1-2 kertaa kuussa päästä viettämään iltaa ystävieni kanssa. Ajankohta vain usein on se ilta/yö, eikä itsekään päivällä kovin usein ehtisi ketään näkemään. Ongelmana vaan se, että mieheni ei oikein aina osaa saada vauvaa (puolivuotias) nukkumaan. Tästä tunnen piston omassa sydämessäni, että pitäisikö minun kuitenkin jäädä kotiin. Nyt olen päättänyt, että pyrin olemaan mahdollisimman pitkään illasta kotona, jottei kellään menisi hermot. Sitten kun lapsi rauhassa/nukkumassa, niin sitten annan itselleni luvan mennä.




0
1 vastaus

Toi kuulostaa ihan hyvälle ratkasulle! 🙂 ja ihanaanettä olette löytäneet teille sopivan tavan josta kakki tykkää! 🙂




0
1 vastaus

2 vuotta sitten viimeksi. Hintahan on se ettei ole enää edes kenen kanssa käydä. Minusta on tullut täys erakko, elän ja hengitän lapsilleni. Omat hetket vietän kerran kaksi kuussa lenkillä yksin, harrastan käsitöitä kyllä mutta lasten kanssa. Rakastan kuitenkin elämääni näinkin. Vaikutti tuohon baarissa käymiseen oma sairastuminen välissä, jonka aikana jäin yksin. Mies on paras ystäväni. Miehelläni on kyllä laaja ystäväpiiri ja hän käy viihteelläkin. Ihmiskadosta ympärilläni kertoo varmasti sekin että puhelimeni on soinut viimeksi perjantaina jolloin soitti puhelinmyyjä. Toisaalta olen ihan sinut asian kanssa ja jääpähän kaikki aika lapsille.




0
1 vastaus

<3 ihanaanettä olet asian kanssa sinut! Vaikka kyllä kuulostaa tosi kurjalta jos olet sairauden aikana jäänyt aivan yksin! Ja sitten jos joskuskaipaat ystäviä toivon että niitä löydät!<3




0
1 vastaus

Onks tois puol jokke hyvä bilettää? Nimimerkillä En oo tehnyt sitä yli kolmeen vuoteen, enkä ajatellut aloittaa kotikaupungillani ???




0
1 vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Tehtävänimikkeenä Laura
Inhimillisen, sormenjäljillä ja leivänmuruilla koristellun äitiyden puolesta. Rehellistä vertaistukea niille äideille joiden pullat tulevat pakkasesta ja nurkissa pyörii design-valaisimien sijaan villakoiria. Kaunista, rakkauden täyteistä, rehellistä ja joskus jopa vähän karua arkea. Kirjoitusten takana häärii 24-vuotias kolmen prinsessan äiti. Yhteyttä voi ottaa: tehtavanimikkeena@gmail.com

Arkisto

Instagram

  • Vasemmalla Elvira, oikealla Ilona..😂 kai se on ihan sama miten ne vauvakirjat kuvittaa ja kenen nimellä..😍😂 #kuinkaksimarjaa#sisters#goodmorning

tehtavanimikkeenablogi

Suomen suurin perheblogiyhteisö tarjoaa luettavaa ja vertaistukea niin odotusajasta, vauva-arjesta, taaperon uhmasta kuin muistakin perhe-elämän iloista ja haasteista. Tarjolla on huumoria, vinkkejä, arjen vertaistukea, kyyneliäkin. Tervetuloa joukkoon!

Seuraa
meitä: