Yleinen 15.2.2017

Minä olen kaunis.

Juttu jatkuu mainoksen jälkeen
Juttu jatkuu

  

Mä oon kaunis, vaikka itse sanonkin.

Ja voin paljon paremmin

-Samuli Edelmann, Mun sydämellä on kypärä.

On päiviä kun katselen itseäni peilistä. Mietin miten voin olla 23-vuotias. Peiliin katsoessani tuntuu että olisin paljon vanhemman ihmisen kropassa. Arpia, venynyttä nahkaa ja rasvaa. Koko keho on vähän kuin kulahtanut ja elähtänyt elämisen tiellä. Oma peilikuva ei miellytä, vaikka kuinka yritän ajatella että ne jäljet ovat jälkiä jostakin kauniista. Ei se itsetuntoa kohota, kun vatsa pömpöttää välillä kuin puolessa välissä raskautta. Ei se itsetuntoa kohota, kun tuntuu että löysä iho ja makkarat pursuavat farkun kaulusten yli. Ei se itsetuntoa kasvata, kun ei aina osaa itseään rakastaa.

Näinä päivinä pukeudun lempivaatteisiini. Syön hyvää ruokaa ja nautin elämästä. Kun fyysinen puoli tuntuu olevan kuralla, on aika keskittyä siihen henkiseen puoleen. Minä olen ihana. Hyvä äiti, hyvä avopuoliso ja hyvä ihminen. Kaikkien virheideni kanssa.

Suurimman osan ajasta minä rakastan myös fyysistä Lauraa. Sitä Lauraa joka peiliestä takaisin katsoo. Olen upea, olen kaksi kertaa tehnyt jotain upeaa. Näin minä yleensä pystyn ajattelemaan itsestäni. Kantamaan itseni, roikkuvan nahkani sekä hivenen löysät rintani ylpeydellä. Mutta esimerkiksi tänään, naisten vaivojen tuoman turvotuksen ja herkuttomuuden huonon menestyksen takia tunsin itseni lähinnä norsuksi posliinikaupassa. Turvotti, vitutti ja turvotti vähän lisää.

Pienen itsesäälissä rypemisen jälkeen ryhdistäydyin, nostin katseeni omasta peilikuvastani kohti sitä kaikkein tärkeintä; lapsiani. Minä olen kasvattanut ja saattanut maailmaan nuo kaksi upeaa olentoa. Se, että vartaloni ei enää ole kauneusihanteiden mukainen (tosin ei kyllä ollut ennen lapsiakaan…) on ihan okei. Kauneusihanteet voisi ennen lasteni teini-ikää tunkea hyvin syvälle sinne minne aurinko ei paista. Maailman ja meidän naisten olisi aika toivottaa meidät kaikki tervetulleiksi juuri sellaisina kuin olemme. Pieniä, suurina, kovina tai pehmeinä.

Minä olen kaunis. Sinä olet kaunis. Me olemme kauniita. Arvilla tai ilman. Lapsilla tai ilman. Sinä kelpaat juuri sellaisena kuin Luoja tai hattivatti on sinut luonut.

Upean erilaisen kauneuden puolesta. Varsinkin sen sisäisen.

Juttu jatkuu mainoksen jälkeen
Juttu jatkuu
Juttu jatkuu mainoksen jälkeen
Juttu jatkuu

Kommentit (10)

kiitos ihana sinä ! <3




0
1 vastaus

Ihana,ihana ihana postaus♡♡♡ ja sinä myös♡




0
1 vastaus

kiitos kiitos kiitos ihana Ulla !<3




0
1 vastaus

Ihana postaus (jälleen)! Täältä löytyy samanlainen arpinen, pikkaisen löllö maha joka välillä ällöttää suunnattomasti ja joinain päivinä sen kestää kun tietää miksi sen siinä on… mut tämä on ehkä parasta terapiaa kun näkee et näin muillakin! 🙂




0
1 vastaus

voi kiitos! <3 ja vertaistuki todellakin on parasta, kiitos sinulle myös siitä!




0
1 vastaus

Sä oot kyllä tosi kaunis. <3




0
1 vastaus

voi kiitos paljon! <3




0
1 vastaus

Rohkea ja hieno kirjoitus – hyvähyvä!!
http://westendmum.fi




0
1 vastaus

kiitos <3




0
1 vastaus

Ihana sinä.♥




0
1 vastaus

kiitos ihana sinä ! <3




0
1 vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Tehtävänimikkeenä Laura
Inhimillisen, sormenjäljillä ja leivänmuruilla koristellun äitiyden puolesta. Rehellistä vertaistukea niille äideille joiden pullat tulevat pakkasesta ja nurkissa pyörii design-valaisimien sijaan villakoiria. Kaunista, rakkauden täyteistä, rehellistä ja joskus jopa vähän karua arkea. Kirjoitusten takana häärii 24-vuotias kolmen prinsessan äiti. Yhteyttä voi ottaa: tehtavanimikkeena@gmail.com

Arkisto

Instagram

  • Huomenta❤ Mittari näyttää -19...Me pysytään sisällä😂👌 #goodmorning#babyitscoldoutside#babygirl#babystyle

tehtavanimikkeenablogi

Suomen suurin perheblogiyhteisö tarjoaa luettavaa ja vertaistukea niin odotusajasta, vauva-arjesta, taaperon uhmasta kuin muistakin perhe-elämän iloista ja haasteista. Tarjolla on huumoria, vinkkejä, arjen vertaistukea, kyyneliäkin. Tervetuloa joukkoon!

Seuraa
meitä: