Yleinen 20.7.2017

Kodista luopumisen tuska…

Juttu jatkuu mainoksen jälkeen
Juttu jatkuu

Olen odottanut tätä hetkeä jo melkein kaksi vuotta. Hetkeä, jolloin passiivisen aktiivinen uuden kodin etsintä tuottaa tulosta. Sellaista tulosta, joka on meille molemmille vanhemmille se unelma. Nyt kun se unelma on löydetty ja pankki asiat siltä osin hoidettu, alkaa se vähän haikea vaihe. Tästä kodista luopuminen.

Vaikka olen halunnut muuttaa omakotitaloon jo pitkään, rakastan myös tätä kotia. Valitettavasti kolmiosta alkaa viiden ihmisen perheessä loppumaan tila, pakko se on myöntää ennen kuin nämä seinät oikeasti kaatuvat päälle. Mutta kun, tämäkin koti olisi niin ihana. Ihanalla, rauhallisella lapsiperheiden suosimalla alueella. Mitä ihanimmat naapurit, joiden kanssa ollaan koettu monta mukavaa hiekkalaatikko-hetkeä. Tämä on meidän koti. Joka kuitenkin kohta on jonkun toisen koti.

Täällä tytöt ovat ottaneet ensimmäiset askeleensa. On koettu monta ihanaa virstanpylvästä kehityksessä. Ensimmäinen koti, jonka papereissa lukee meidän molempien nimet. Ensimmäinen asunto vuosiin, joka oikeasti on tuntunut kodilta. Ja nyt siitä pitäisi luopua. Ja vieläpä mahdollisimman nopeasti…

Olo on haikea, mutta samalla hyvin innostunut. Sekä stressaantunut. Meidän pitäisi päästä tästä asunnosta eroon aika nopeallakin aikataululla, jotta unelmien kotimme ei mene sivu suun. Sen lisäksi on valmistauduttava siihen, että jos tämä asunto tuurilla menisikin äkkiä kaupaksi, olisi meidän asuttava vuokralla kenties siihen asti, että vauva syntyy. Ja vähän pidempäänkin. Koska (toivottavasti meidän..) se The talo valmistuu vasta vuoden vaihteessa.

En uskalla vielä kovin hehkuttaa ja iloita, koska matkassa on niin monta mutkaa ennen kuin oikeasti se The koti on meidän koti. Maanantaina tapaamme kiinteistövälittäjän, ja toivottavasti saamme heti hommat pyörimään myynnin suhteen. Pelkään vain, että emme saa tätä myytyä ennekuin joku muu ihastuu myös siihen The taloon ja tekee siitä kaupat. Kun lähes kahden vuoden etsinnän jälkeen se olisi viimein siinä.

Niin lähellä, siltikin vielä niin kaukana…

Juttu jatkuu mainoksen jälkeen
Juttu jatkuu

Kommentit (4)

Mulla kävi ensiasuntoni kanssa sama tuuri, kumoa nytkin! Tai edes yhden välityssopimuksen aikana :/




0
1 vastaus

Tiedän ton tunteen! Meillä on ollu oma talo myynnissä kohta vuoden eikä kukaan oo ainakaan vielä ostanut. Muutama sellainen kiva omakotitalokin on mennyt meiltä sivusuun kun on tää tänhetkinen vielä myymättä.. 🙁 toivotaan että te saatte asuntonne äkkiä kaupaksi ja pääsette muuttamaan isompaan!:)




0
1 vastaus

Mä niin pelkään että meillä köy samoin…tsemppiä myymiseen, toivotaan että menee kaupaksi kohta! 🙂




0
1 vastaus

Tunnen olevani onnekas: vaihtaessamme aikanaan isompaan asuntoon myymme edellisen rivitalokodin ensimmäisellä näytöllä.




0
1 vastaus

Mulla kävi ensiasuntoni kanssa sama tuuri, kumoa nytkin! Tai edes yhden välityssopimuksen aikana :/




0
1 vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Tehtävä­nimikkeenä Laura
Inhimillisen, sormenjäljillä ja leivänmuruilla koristellun äitiyden puolesta. Rehellistä vertaistukea niille äideille joiden pullat tulevat pakkasesta ja nurkissa pyörii design-valaisimien sijaan villakoiria. Kaunista, rakkauden täyteistä, rehellistä ja joskus jopa vähän karua arkea. Kirjoitusten takana häärii 25-vuotias kolmen prinsessan äiti Turun seudulta. Yhteyttä voi ottaa: tehtavanimikkeena@gmail.com

Arkisto

Instagram

  • K E S Ä ! ❤ ja ruoka...❤ #happiness#foodlover

tehtavanimikkeenablogi

Artikkelit

Suomen suurin perheblogiyhteisö tarjoaa luettavaa ja vertaistukea niin odotusajasta, vauva-arjesta, taaperon uhmasta kuin muistakin perhe-elämän iloista ja haasteista. Tarjolla on huumoria, vinkkejä, arjen vertaistukea, kyyneliäkin. Tervetuloa joukkoon!

Seuraa
meitä: