Yleinen 28.7.2017

Päiväkodin integroitu erityisryhmä.

Juttu jatkuu mainoksen jälkeen
Juttu jatkuu

Minua jännittää seuraava viikko, kun arki taas alkaa. Suurin jännityksen tuoja on se, että meidän Elvira siirretään päiväkodissa integroituun erityisryhmään. Tai siirtyy, totta kai meiltä vanhemmilta kysyttiin asian olevan ihan ok. Ja onhan se, olen niin ylpeä tuosta pienestä lapsesta. Hän nimittäin siirtyy sinne tukilapseksi, koska on kielellisesti niin lahjakas.

Ihan sokaistuin ylpeydestä kun päiväkodin työntekijä minulle tämän asian näin esitti. Vasta myöhemmin aloin ajattelemaan, että onko se sittenkään ihan hyvä? Vaikka ryhmä on samassa päiväkodissa ja he ulkoilevat samassa tutussa pihapiirissä, on kaverit ja työntekijät kuitenkin uusia. Se on pienelle ihmisille pieni suuri muutos, vaikka kuulemma pari muutakin kaveria vanhasta ryhmästä sinne siirtyy.

Toisaalta, tytöt ovat olleet todella paljon pois päivähoidosta koko kevään. On kesälomia, on isän vapaapäivät. Tuntuu ettei kauhean vahvaa sidettä ole vielä edes ehtinyt syntymään vanhaan ryhmään ja ryhmän aikuisiin. Nyt kuitenkin arkeemme tulee muutos isän uusien työkuvoiden takia ja tytöt ovat täyden hoitopäivän jokaikinen arkipäivä. Aikamoista, onneksi kolmen kuukauden päästä jäädään pitkäksi aikaa kotiin.

Elvira itse on siirron kanssa innoissaan. Toistelee uuden ryhmän nimeä ja miettii millaisia leluja siellä on. Katsotaan sitten tiistaina miten hoitopäivä lähtee käyntiin. Harmittaa, kun työt ja hoito alkavat täysillä heti kesäloman jälkeen emmekä ehdi tutustumaan uuteen ryhmään yhdessä. Mutta luotan siihen, että päiväkodin henkilökunta osaa hoitaa asian hellästi ja tarpeeksi hitaasti.

Ja lämmittäähän mieltäni myös se, että integroidussa erityisryhmässä on enemmän aikuisia lapsilukuun suhteutettuna mitä tavallisessa ryhmässä. Mutta samalla taas pohdin väkisinkin millaisia ne muut lapset ovat siellä? Entä jos joku on siellä väkivaltaisuutensa takia? Entä jos joku lapsi alkaa kiusaamaan Elviraa? Suuttuesaan lyö, puree ja potkii häntä. Vaikka tiedän, että suurin osa lapsista taitaa ryhmässä olla kielellisen tuen tarpeen takia niin silti, totta kai minä vanhempana maalaan ne pahimmat kauhuskenaariot mielessäni.

Toivotaan että kaikki menee hyvin. Taidan valmistautua ensi viikkoon tekemällä sunnuntaina ison vuoan makaronilaatikkoa ja hakemalla puolieineksiä kaupasta. Luulen nimittäin, että työpäivien jälkeen meidän vanhempien sylissä istuskelee kaksi arjen pyörteisiin joutunutta, hivenen eroahdistuksesta kärsivää pörrötukkaa jotka kaipaavat syliä eivätkä tuoretta päivällistä.

Juttu jatkuu mainoksen jälkeen
Juttu jatkuu

Kommentit (15)

Tää on ihan totta. Olen itse töissä monikulttuurisessa päiväkodissa jossa myös paljon tukea tarvitsevia lapsia. Joten tiedän mistä puhut, ja ehkä juuri siksi jännitän tätä asiaa todella paljon. Ja oman kokemukseni pohjalta mielikuvani on kaikkea muuta kuin ruusuinen. Toivin, että mielikuvani musertuu ja saan yllättyä positiivisesti ja kokemus oliai sellainen mitä monet ovat kommentoineet. Syy tälle siirrolle taitaa olla myös täynnäolevat ryhmät,vaikka asia näin meille tukilapsena esitettii.




0
1 vastaus

Mun lapseni on tälläisessä ryhmässä erityisen tuen vuoksi, voin lohduttaa, että pelkäät turhaan. 🙂 Tavallisis lapsia, jotka vaativat enemmän tukea ja tukilapset saa mahtavan pohjan erilaisuuden kohtaamisille 🙂




0
1 vastaus

tuota erilaisuuden kohtaamista olen miettinyt, sen varmasti oppii aivan upeasti ja sekös vasta mieltä laämmittää <3




0
1 vastaus

Kyllähän kiusaamista, lyömistä, potkimista esiintyy väistämättä myös ihan ”tavisryhmissäkin”. Se on sitä kun pienet lapset opettelevat olemaan ryhmissä erilaisten lasten kanssa.




0
1 vastaus

Kiusaaminen on normaalia? Voi kun surullista. En voi vaan ymmärtää. Tädit näyttää juttelevan pihalla keskenään yllättävän paljon.




0
1 vastaus

vaikka niitä lapsia vahtisi ihan vieressä niin valitettavasti he ovat supernopeita nappaamaan lelun toisen kädestä, tönäisemään tai potkaisemaan jos sillä tuulella ovat 🙂 sattuu ja tapahtuu kun elämän tärkeitä taitoja opetellaan yhdessä.




0
1 vastaus

Ite en ihan täysin ymmärrä miksi kaikki lapsille normaali negatiivinen käytös on monien mielestä kiusaamista. Joskus lapsi nappaa lelun toisen kädestä ja tuskin tekee sitä kiusatakseen vaan niiiin kovasta halusta leikkiä juuri sillä lelulla. Turha siihen on mennä leimaamaan lasta kiusaajaksi vaan sitten aikuinen menee kertomaan kuinka toiselle tulee paha mieli kun vie kädestä jne ja auttaa lasta muistamaan kuinka kohdella toisia. On eri asia kiusata kun huomaamattaan omilla teoilla tai sanoilla pahoittaa toisen mieli.




0
1 vastaus

tää on valitettavan totta :/ 🙂




0
1 vastaus

Itse olen työskennellyt kaksi vuotta integroidussa ryhmässä ja huolesi ovat hyvin tutunkuuloisia, joita monesti kohtaa tukilasten vanhemmilta.
Integroidussa ryhmässä on enemmän resursseja (ts. enemmän aikuisia) ja silmäpareja seuraamassa lasten puuhia. Vaikka ryhmässä on myös tukea tarvitsevia lapsia, heidän tuentarpeensa on huomioitu resursseissa vrt. tuentarpeiset tavallisessa ryhmässä, normiresursseissa.

Omassa ryhmässämme toteutimme toimintaa lasten tarpeista ja kiinnostuksesta käsin – teimme vuoden aikana paljon erilaisia juttuja, mm. leivoimme, retkeilimme, toimimme pienissä ryhmissä mahdollisimman paljon. Vuoden aikana lapset hitsautuivat tiiviiksi porukaksi ja ulkona löytyi leikkikaveri, vaikka se oma lempparikaveri ei olisikaan ollut paikalla. Ennen kaikkea lapset oppivat suvaitsevaisuutta, ottamaan muut huomioon, vuorovaikutustaitoja. Niissäkin perheissä, joissa aluksi epäröitiin lapsen laittamista integroituun oltiin lopulta todella tyytyväisiä ja iloisia.

Itse työntekijänä lapsiin pystyi luomaan hyvin tiiviin suhteen. Uskallan väittää, että näissä pienemmissä ryhmissä kiusaamista esiintyy vähemmän, sillä aikuisia on enemmän paikalla sanoittamassa ja ohjaamassa tilanteita. Omien kokemusten perusteella monet kiusaamistilanteet johtuvat väärinymmärryksestä – ei ymmärretä, mitä toinen yrittää sanoa (erityisesti jos lapselta puuttuu sanat joilla kommunikoida). Integroidussa ryhmässä suunnitellaan myös toimintaa kaikkien lasten tarpeista käsin, ei pelkästään tuentarpeisten, siihen velvoittaa myös uusi VASU, joka astuu voimaan 1.8.2017 (suosittelen kaikkia vanhempia lukemaan oman kunnan vasun ja myös peräänkuuluttamaan, että päiväkodissa sitä myös noudatetaan!)




0
1 vastaus

kuulostaa aivan ihanalta, kiva kuulla myös työntekijän suusta! 🙂 kiitos paljon, helpotti mun stressiä kovasti <3




0
1 vastaus

Mut on aikanaan samasta syystä siirretty ryhmään, jossa oli ilmeisesti enimmäkseen lapsia joilla oli juuri näitä kielellisiä vaikeuksia tms. Silloin ryhmä oli kylläkin kooltaan täysin normaali, mutta suurin osa lapsista minua vuotta nuorempia. Jos saisin itse päättää nyt myöhemmin että vaihtaisinko niin en haluaisi vaihtaa. Omalla kohdalla vaikutti siten, että harva tästä vuotta myöhemmin syntyneiden ryhmästä tuli samaan kouluun ja tuntui että ala-asteella muut kaverit olivat hitsautuneet jo hyvin yhteen keskenään/vuotta vanhempien kanssa. Itse muistan tuolta ajalta sen, että saman ”tasoista” leikkikaveria ei löytynyt ja olin todella paljon yksikseen/alakuloinen. Kukaan ei sitä kuitenkaan silloin huomannut kun olin oppinut esittämään reipasta.
Nykypäivänä tämä on varmasti paremmin järjestettyä ja kirjoittamasi perusteella ryhmä kuulostaa hyvältä! 🙂




0
1 vastaus

onpa kurjaa että sulla on jäänyt tollanen kokemus :/ toivotaan että tänä päivänä olisi eri tavalla järjestetty!




0
1 vastaus

Meidän kielellisesti lahjakas tyttö oli myös tukilapsena erityisryhmässä, jossa käytettiin viittomia. Silloin hieman epäröimme, mutta toki se oli mukavaa kun rauhallisen lapsemme ei tarvinnut olla enää suuressa ja meluisassa lapsiryhmässä. Huoli oli meidän kohdalla turha ja tyttärestä on kasvanut toiset huomioonottava ja itsenäinen, pärjäävä nuori. Päivökotiaikana hän oli innoissaan kun oppi käyttämään viittomia ja sai mukavia leikkikavereita ryhmässä sekä tytöistä,että pojista. Ryhmähenki oli tiivis ja toiset huomioonottava. Uskon tämän ajanjakson antaneen hänelle paljon elämisen taitoja, joita ei välttämättä muuten olisi koskaan tullut eteen.




0
1 vastaus

voi miten ihana kuulla!! 🙂 toivotaan meille samanlaista kokemusta!




0
1 vastaus

Kannattaa silti muistaa, että se erilaisuuden kohtaaminen voi olla juuri sitä aggressiivisuutta ja hankalaa käytöstä muita lapsia kohtaan eikä se välttämättä joka päivä lämmitä mieltä niin hirveän paljon. Toivon, että olette menossa tukiryhmään oikeista syistä ja ymmärrätte, että lapsilla on siellä muitakin haasteita kuin vain kielellistä kehitystä ja että päiväkodin opettajat ovat myös sen riittävän selvästi kertoneet.




0
1 vastaus

Tää on ihan totta. Olen itse töissä monikulttuurisessa päiväkodissa jossa myös paljon tukea tarvitsevia lapsia. Joten tiedän mistä puhut, ja ehkä juuri siksi jännitän tätä asiaa todella paljon. Ja oman kokemukseni pohjalta mielikuvani on kaikkea muuta kuin ruusuinen. Toivin, että mielikuvani musertuu ja saan yllättyä positiivisesti ja kokemus oliai sellainen mitä monet ovat kommentoineet. Syy tälle siirrolle taitaa olla myös täynnäolevat ryhmät,vaikka asia näin meille tukilapsena esitettii.




0
1 vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Tehtävä­nimikkeenä Laura
Inhimillisen, sormenjäljillä ja leivänmuruilla koristellun äitiyden puolesta. Rehellistä vertaistukea niille äideille joiden pullat tulevat pakkasesta ja nurkissa pyörii design-valaisimien sijaan villakoiria. Kaunista, rakkauden täyteistä, rehellistä ja joskus jopa vähän karua arkea. Kirjoitusten takana häärii 25-vuotias kolmen prinsessan äiti Turun seudulta. Yhteyttä voi ottaa: tehtavanimikkeena@gmail.com

Arkisto

Instagram

  • "Mutta kun ilona halusi olla prinsessa!" olisin itse veikannut joulukuusta. Tuo selästä roikkuva heijastin kruunaa kokonaisuuden...🤣 #vauva2017#kidsworld#pikkusisko

tehtavanimikkeenablogi

Artikkelit

Suomen suurin perheblogiyhteisö tarjoaa luettavaa ja vertaistukea niin odotusajasta, vauva-arjesta, taaperon uhmasta kuin muistakin perhe-elämän iloista ja haasteista. Tarjolla on huumoria, vinkkejä, arjen vertaistukea, kyyneliäkin. Tervetuloa joukkoon!

Seuraa
meitä: