Yleinen 30.7.2017

Kadehdin teitä joilla on takana pitkä parisuhde ennen lapsia.

Juttu jatkuu mainoksen jälkeen
Juttu jatkuu

Juttelimme eilen hieman parisuhteesta ja sen kestävyydestä muiden kanssa. Heitin vitsin, että meidän ensimmäinen kunnon parisuhdekriisi tulee siinä kohtaa kun lapset lentävät pesästä. Emmehän me tavallaan ole olleet kahdestaan ikinä. Ja silloinkin kun olimme tavallaan kahdestaan, oli mukana jo raskaushormonit ja uuden opettelun tuoma stressi. Keskityttiin tulevaan vauvaan, ei parisuhteeseen. Tosiasiassa tämä ei ollut vitsi, vaan mitä luultavimmin aivan totta.

Olen ajatellut, ja ajattelen edelleenkin meillä olleen nopea ja aika kivinen tie. Perheen perustaminen pika-ajassa ei ole ollut helppoa, mutta todellakin sen arvoista. Olemme selvinneet monesta pienestä ja vähän isommastakin kriisistä ja tuntuu, että ei meitä erota mikään. Emmeköhän ehdi totuttelemaan myös siihen parisuhdeaikaan sitten lasten teini-iässä, ennen kuin ihan oikeasti jäämme aivan kaksin.

Olen välillä tuntenut pientä kateutta muita pareja kohtaan. Niitä joiden takana on pitkä historia ennen lapsia. Kahdestaan viettetyjä leffailtoja, yhteisiä isoja kaveripiirejä ja ulkomaan lomamatkoja. Aivan kaksin. Tunnen kateutta, että he ovat ehtineet tankkaamaan sitä parisuhdeaikaa jo ennen lapsia. Vähän niin kuin varastoon, kun sitä parisuhdeaikaa ei niin kauheasti pienten lasten kanssa ole.

Minä tykkään meidän tarinasta. Kerron sitä ylpeänä muille. Olemme tehneet aika homman ja vielä selvinneet siitä yhdestä. Silti mietin, olisimmeko päässeet helpommalla jos olisimme saaneet olla ennen vuosia kaksin? Kun toisen tuntee läpikotaisin, on aivan varmasti helpompi sulattaa toisen hormonisekoilut ja törttöilyt.

Pienestä ajoittaisesta kateudesta huolimatta yritän kuitenkin aina kääntää tämän asian iloksi. Me emme ehdi kyllästymään toisiimme kovinkaan helposti, kun edelleenkin välillä tuntuu että olisimme olleet yhdessä vasta vain pari kuukautta. Aika on mennyt todella nopeasti ja toisaalta, meidän reilu neljän vuoden taipaleelle mahtuu varmasti yhtä monta kahdenkeskeistä hetkeä kuin lapsettoman pariskunnan pariin seurustelukuukauteen. Vauvan saapuessa taloon, meille ei tullut yllätyksenä miten vähän sitä parisuhdeaikaa jää. Kun ei mihinkään määrään ollut ehtinyt tottua. Meidän arjessa on niitä pieniä hetkiä ja tekoja, joista meidän parisuhde koostuu ja jonka avulla se kestää nämä ruuhkaiset pikkulapsivuodet.

Valmiiksi keitetty aamukahvi. Yllätysherkut kaupasta. Pieni muistilappu toista vastassa aamulla kahvinkeittimen edessä. Huomenta tekstiviesti jokaikinen aamu. Netflix maratooneja ja irtokarkkeja. Valmis aamupala vastassa, kun on toisen vuoro nukkua pitkään. Haleja ja suukkoja. Sellaisia pieni, arkisia asioita joilla on enemmän merkitystä kuin ehkä osaa ajatellakkaan. Meistä kumpikaan ei vaadi kuuta taivaalta parisuhteen takia. Riittää kun se toinen on siinä jakamassa arjen. Ilot ja surut. Riittää kun on se toinen, jolle voi suoraan sanoa miten raivostuttavia meidän lapset välillä on. Tietäen, että se toinen ei kyseenalaistaisi ikinä rakkauttasi omia lapsiasi kohtaan. Vaikka miten huono päivä olisi. Se toinen, jolle voi lähettää tekstiviestin ja kertoa enismmäisestä pottakakasta.

Kyllä vielä tulee meidän aika olla kaksin, ja se aivan varmasti on pieni parisuhdekriisi siinä kohtaa. Nyt on aika iloita lapsista ja niistä pienistä hetkistä, joita me kaksin joskus saamme. Oli se sitten vuorokausi tai vartti, yhtä kultaa ja arvokasta aikaa molemmat.

Juttu jatkuu mainoksen jälkeen
Juttu jatkuu

Kommentit (20)

Mäkin ajattelen ettäkyllä me sitten keritään olemaan kaksin, nautitaan nyt täysin rinnoin tästä perhe arjesta joka on ohi ennenkuin huomaakaan! 🙂

1 vastaus

Haha, sama homma täällä. Mentiin kihloihin kk tutustumisesta, naimisiin 4kk seurustelun jälkeen ja esikoinen syntyi kun oltiin oltu reilu vuosi naimisissa. Sekin eka vuosi asuttiin eri kaupungeissa minun opiskelujen ja miehen töiden vuoksi. Nyt on oltu naimisissa 6,5v, 3 lasta 5v, 2,5v ja 7kk. Parisuhdeaika on jotenkin utopistinen käsite! On tästä yhdessä puhuttukin, että millaisia me oltaisiin ja millainen meidän parisuhde ja liitto olisi jos oltaisiin oltu pidempään (edes vähän) kahdestaan ennen lasten syntymää. Puoliksi vitsillä ja puoliksi tosissaan heitetään kaikkea läppää, mitä tehdään ja kriiseillään sitten eläkkeellä kun ollaan kahdestaan. Mun mielestä meillä on kuitenkin hyvä parisuhde, jota lapset on vaan vahvistaneet ja siunanneet. Näin oli tarkoitettu.

1 vastaus

Minäkin ajatellen noin; näin oli kyllä tarkoitettu<3

1 vastaus

Puolensa molemmissa. Itse taas välillä mietin, että tavallaan on varmasti helpompaa ”kasvaa perheeksi”, kun kaikki on uutta. Parisuhde muotoutuu siihen perhearkeen sopivaksi samalla kertaa. Ei ole vuosien perinteitä, joihin väistämättä tarvitsee keksiä kompromisseja.

Kun parisuhdetta on takana useita vuosia kahdestaan, on kaikkeen tullut omat tapansa. Siihen toimivaan kahden kauppaan kun tupsahtaa lapsi, on muutoksessa enemmän muuttujija ja täysin uudenlainen sopeutuminen.
Omalla kohdalla pitkään toivottu lapsi siis pistikin asiat yllättäen vähän mullin mallin, vaikka luulimme olevamme hyvin vakaalla pohjalla ja kestävämme mitä tahansa. Okei, ollaan kestetty, mutta kuviteltua haasteellisempaa se on ollut.

Onneksi parisuhteen kannalta molemmissa tapauksissa onnellinen yhteiselo on täysin mahdollinen ja rakennettavissa, kunhan osapuolilla on siihen halua. Sitähän se parisuhde on, tahtoa rakastaa <3

1 vastaus

Hyviä pointteja, molemmussa tosiaan varmasti on puolensa! 🙂 ja todella hyvin sanottu, tahtoa rakastaa<3 varsinkin näin lapsien kanssa se tosiaan joskus vaatii hivenen tahtoa

1 vastaus

Me oltiin mieheni kanssa oltu vajaa vuosi yhdessä kun aloin odottaa ekaa tyttöämme (minun vauvakuume, johon mies suostui) toinen tyttö syntyi 2v 9kk ikäerolla. Kyllä mäkin joskus mietin että jos ois edes yks reissu tehty kaksin ennen lapsia. Nyt vuosi sitten syntyi vielä pahnanpohjimmainen, pieni poika ( 8v ja 11v ikäeroilla tyttöihin) ja nyt on se hetki kun tuntuu että kaipaisi sitä kahdenkeskistä aikaa miehen kanssa. Esim viikon matka kaksin ois ihana, mutta niinköhän osaisin olla ilman lapsia.. Ikävä olis ihan kauhea. Mutta kerran -pari vuodessa yön yli reissu olis tosi kiva kyllä järjestää, tai sitten niin että olis viikonlopun kotona ilman lapsia. Sais rauhassa remontoida 😀 Mä kyllä joskus kanssa mietin , että mitä sitten kun lapset lentää pesästä. Mulle se on jo sinällään kriisi 😀 Sitten voisin kuvitella että matkustellaan ja toivottavasti jaksetaan vielä katsella toisiamme ;D Meitä yhdistää samanlainen huumorintaju ja meillä on oikeesti kivaa yhdessä. Vaikeuksia on ollut mutta näin jälkeenpäin koen että ne ovat vain vahvistaneet meitä ja hitsanneet yhteen. Monesti mietin että mistä kaikesta on selvitty yhdessä, ja oon oikeesti ylpee meistä ja meidän avioliitosta. Ja lapsista Tottakai <3
Mä koen että puhuminen on tärkeetä, tietää mitä toinen ajattelee ja missä mennään. Meillä nyt reilu 13v yhteistä taivalta takana ja onhan tuona aikana tapahtunut hurjasti kasvua meissä molemmissa, kasvua vanhempana, kasvua ihmisenä. Mutta me ollaan hiouduttu kyllä hyväksi tiimiksi, toivottavasti näin saa jatkua 🙂
Aurinkoista alkavaa viikkoa 🙂

1 vastaus

Voi miten ihanalta kuulostaa teidän tarina! 🙂 aurinkoista viikkoa myös sinne<3

1 vastaus

Kuin lukisi meidän stooria.. Täällä tavattiin uutena vuotena, kihlat maaliskuussa heti, häät elokuussa. Eka lapsi syntyi helmikuussa seuraavana vuonna ja toinen 3pvä vajaa vuoden päästä ja kolmas kylläkin 9v päästä. Mutta tahdilla mentiin. Ei ole juuri oltu kahden. Tokikin ennen kuin viimeisin lapsi synty joka nyt 1v 8kk, oli vuoden ekaa kertaa omaa aikaa. Mulla oli jopa tylsää? vihdoin ollaan saatu apujoukkoja tukiverkostoon että muuttavan vkon päästä päästään vietetään 11v hääpäivää. Ei olla käyty kahdestaan 2v missään. Tsemppiä teidän arkeen. Meidän isommat jo 10v ja 9v ja niiltä pääsee jo karkuun välillä?? -Tytti

1 vastaus

Hihi teilläkin ollut lova tahti 😉 tsemppiä teidänkin arkeen!! 🙂

1 vastaus

Me ollaan oltu yhdessä 10 vuotta (minä 26v ja mies 27v) ja vasta nyt ollaan vaiheessa, jossa yritetään saada lapsi. Ollaan ehditty asua yhdessä 7 vuotta ja olla naimisissa 2 vuotta. Meillä on korkeakoulututkinnot ja 6v koira. Me ollaan tehty 15 yhteistä reissua mm. Indonesiaan, Thaimaahan ja Malediiveille. Koetaan, että olla hiouduttu tiiviisti tiimiksi ja meillä on superhyvä olla yhdessä. Siispä mä olen vähän alkanut epäilemään koko lasten toivomista… Pystynkö luopumaan tästä elämästä mikä meillä on? Toisaalta uskon, että lapset tuovat uskomattoman paljon elämään (niin hyvässä kuin pahassakin). Miksi kuitenkin keskustelupalstat täyttyvät ”miksi piti mennä tekemään lapsia” ja taas joku pari on eronnot lapsiperhearjen tuoksinassa.

1 vastaus

Tosi hyvä pointti, kun on tottunut kahden ihmisen tiimiin miten kolmas siihen sopiikaan? 🙂

1 vastaus

Meidän parisuhde lähti käyntiin yhdenyön jutusta jonka ansiosta aloin odottamaan meidän esikoista.. Joten tiedän miltä toi tuntuu.. 🙂 Nyt yhteisiä vuosia takana jo yhdeksän.. Toinen lapsi syntyi vaan 1,5 vuotta esikoisen jälkeen, koska haluttiin lapset pienellä ikäerolla.. Naimisiin mentiin muutama vuosi sitten ja nyt odotetaan kolmatta lasta <3 Mitään en vaihtais! En riitoja enkä iloja, kaikista on opittu jotain ja näin on hyvä olla. Onnellinen vahinko, jos niin voi sanoa <3

1 vastaus

Meillä oli takana hurjat 3 vko tapailua enenn plussaa :p samaa minäkin mietin, mitään en vaihtaisi vaikka paljon se on välillä ottanut! 🙂

1 vastaus

Me ollaan mieheni kanssa seurusteltu nyt kolme vuotta. Alusta saakka kuvioissa ollut myös tyttäreni, joka oli meidän tavatessa vasta 5kk ikäinen. Välillä saadaan kahdenkeskistä aikaa, mutta silti heti alkuajoista lähtien on oltu me kolme, eikä tiedetä aikaa ennen lasta. Hyvin on mennyt ja nykyään tyttäreni kutsuu miestäni isikseen. <3 Vaikka hieman eri kaavalla menee meidän tarinat, voin silti hyvin samaistua <3

1 vastaus

Ihana kuulla!<3

1 vastaus

Se arki on ihan yhtä täydellistä oikean ihmisen kanssa, oli yhteisiä vuosia vähän tai paljon, niin lapsien kanssa kuin ilmankin ? Me ollaan oltu 7,5v yhdessä ja kohta 4v naimisissa. Meillä on 2 lasta 2v ja 2,5kk ? Me ollaan edelleen ajoittain siinä alkurakkauden huumassa ja ajoittain ruuhkavuosien syövereissä. Ei se suhteen pituus tee suhteen arvoa, eikä se tee siitä onnellisempaa! Älä siis turhaan kadehdi, ole ylpeä omasta rakkaudentäyteisestä arjesta ja perheestä. Kerkee niitä reissuja ja kahdenkeskisiä muistoja tehdä sitten kun lapset muuttaa pois ?

1 vastaus

Ihanasti sanottu!!!<3

1 vastaus

Meillä on ollut hitaampi polku vanhemmiksi, vaikka lapset onkin helposti alkunsa saaneet, niin toivoessamme. Ollaan oltu mieheni kanssa yhdessä 13,5 vuotta (minä 32 ja mies 36). Kihloihin mentiin opiskeluaikana ja päätettiin mennä naimisiin sen jälkeen, kun minäkin opinnoistani valmistun ja näin kävi. Kihloissa ehdittiin olla kuutisen vuotta ennen kuin mentiin naimisiin. Nyt ollaan oltu melkein 5,5 vuotta naimisissa ja esikoinen on nyt 3v 4kk ja toinen lapsi syntyy joulukuussa.

Meillä ei ole sitä ns. parisuhdeaikaa ollut juurikaan sen jälkeen, kun lapsi syntyi, kun tukiverkko on muualla, mutta suhteemme on vahva kun olemme vuosia yhdessä ehtineet ennen lasta kasvaa. Olisihan se voinut toisaalta olla kriisi vuosien jälkeen myös, kun lapsi tuleekin muuttamaan kuvioita pitkän kahdestaan olon jälkeen, mutta ei onneksi ollut.

Toisille sopii nopea eteneminen perhe-elämään ja toisille hitaampi, mutta kumpikaan ei ole sen enempää oikeampi tai väärempi tapa kuin toinenkaan vaihtoehto 🙂

1 vastaus

Ihana tarina teilläkin! 🙂 onnea odotukseen!<3

1 vastaus

Minulla ja miehelläni oli molemmilla lapsia kun tavattiin, itselläni tytär oli 1v ja miehen lapset olivat 4v ja 7v. Heti ensi kuukausina aloin odottamaan ensimmäistä yhteistä lastamme, ja nyt meillä on toinenkin yhteinen lapsi, eli vilistää 5 yhteensä 🙂 kihloihin menimme 11kk yhdessä oltuamme, ja naimisissa oltu nyt 2v. Yhdessä yhteensä 4,5v. Olihan se alku yhtä vuoristorataa kun opeteltiin uusioperhe elämään ja raskaushuuruissa kiukuttelin, mutta selvitty on. Välillä itsekin mietin, mitä sitten kun lapsia ei enää kotona asustele, miten osataan olla 😀 mutta onneksi siihen on vielä aikaa. Välillä saadaan kahdenkeskistä aikaa, enkä enempää juuri kaipaakaan. Näin on hyvä nyt , myöhemmin keritään olla kaksin:)

1 vastaus

Mäkin ajattelen ettäkyllä me sitten keritään olemaan kaksin, nautitaan nyt täysin rinnoin tästä perhe arjesta joka on ohi ennenkuin huomaakaan! 🙂

1 vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Tehtävä­nimikkeenä Laura
Inhimillisen, sormenjäljillä ja leivänmuruilla koristellun äitiyden puolesta. Rehellistä vertaistukea niille äideille joiden pullat tulevat pakkasesta ja nurkissa pyörii design-valaisimien sijaan villakoiria. Kaunista, rakkauden täyteistä, rehellistä ja joskus jopa vähän karua arkea. Kirjoitusten takana häärii 25-vuotias kolmen prinsessan äiti Turun seudulta. Yhteyttä voi ottaa: tehtavanimikkeena@gmail.com

Arkisto

Instagram

  • Viimeinen kirjoitus Kaksplussalla tehty, haikeaa mutta niin ihanaa!  Perjantaina nähdään uudessa osoitteessa, joka löytyy profiilista! 😍👌 että mä kaipasin tuota vanhaa blogia❤ #happy#blogi#perheblogi#blogger#uusiatuulia

tehtavanimikkeenablogi

Artikkelit

Suomen suurin perheblogiyhteisö tarjoaa luettavaa ja vertaistukea niin odotusajasta, vauva-arjesta, taaperon uhmasta kuin muistakin perhe-elämän iloista ja haasteista. Tarjolla on huumoria, vinkkejä, arjen vertaistukea, kyyneliäkin. Tervetuloa joukkoon!

Seuraa
meitä: