Yleinen 1.8.2017

Nenäverenvuotoa ja kyyneleitä poskilla.

Juttu jatkuu mainoksen jälkeen
Juttu jatkuu

Otsikko kertoo kaiken. Nimittäin siitä, miten hyvin meidän tyttöjen ensimmäinen hoitopäivä oli mennyt. Nuorimmainen kaahasi vähän liian kovaa mopolla alamäkeen ja näin ollen sai nenänsä ruvelle. Vanhempi sen sijaan ei ole yhtään sitä mieltä, että se uusi ryhmä on kiva juttu.

Heti ensi kättelyssä aamulla alkoi vastustelu, maanitellen sain hänet katsomaan edes uuden hyllypaikan päiväkodissa. Iltapäivällä minua vastaan juoksi iloinen lapsi ja olin että jes, hyvinhän se päivä meni. Onko ollut kiva päivä rakas? Ei ole, minä en enää ikinä tule tänne.

Parit kyyneleet oli vuodatettu, kun ei vanhaan ryhmään päässytkään koko päivänä. Parit kyyneleet meinasi äiti vuodattaa, kun tajusi miten kurjalta mahtaa pienestä ihmisestä tällä hetkellä tuntua. Noh, ehkä se tästä. Vaikeaa voisi olla ilman ryhmänvaihdostakin. Ovathan tytöt olleet viimeiseestä kymmenestä viikosta kahdeksan lomalla.

Ehkä huomenna on jo parempi päivä Elviralla. Ehkä huomenna on jo niitä tuttujakin lapsia päiväkodissa kun suurin osa taitaa olla vielä lomalla. Ehkä huomenna Matilda osaa ottaa vartin pois vauhdista ja ehkä hän oppii käyttämään vauhdin sijasta vihdoin sitä järkeä. Tuskinpa, kyllä kesän ja hurjapäisyyden nimittäin huomaa hänen rupisista ja mustelmaisista sääristään. Täytynee kyllä sanoa, että haaverista huolimatta hän oli se tämän perheen reipas päiväkotilainen tänään.

Onhan tässä arjessa taas tottulemista itse kullakin. Harmi vain, että lasten kohdalla se ikävä esittäytyy kiukutteluna ja tappeluna. Kun koko päivän tsemppaa hoidossa, on kotona piru irti. Täytyy todeta, että Matilda yllätti reippaudellaan. Hän ei ollut yhtään niin sylin kipeä ja huomionhakuinen sylitakiainen mitä odotin. Elvira sen sijaan pisti parastaan kiusanteolla ja uhmalla, mutta yritän parhaani mukaan joustaa hermojeni kanssa. Onhan hänellä edessään hurjan suuri muutos. Saahan se näkyä. Vaikka kieltämättä omakaan jaksaminen ja hermojen pituus ei aina työpäivän jälkeen ole mitä parhain.

Iltapalaksi herkuttelimme banaaniletuilla rankan päivän päätteeksi. Ja ehkä aamulla on edes hitusen parempi mieli lähteä päiväkotiin, kun illalla tehdyt letit ovat tehneet tehtävänsä ja molemmilla tytöillä on upeat kiharat. Taidanpa vielä nyt illalla laittaa heille aamuksi valmiiksi heidän lempimekkonsa ja -paitansa. Pientä hemmottelua rankan arjen keskellä. Niin lapsille, kuin meille aikuisillekkin. Terveisin minä, työpäivästä uupunut kroppani sekä iso annos jäätelöä. 

 

Juttu jatkuu mainoksen jälkeen
Juttu jatkuu

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Tehtävä­nimikkeenä Laura
Inhimillisen, sormenjäljillä ja leivänmuruilla koristellun äitiyden puolesta. Rehellistä vertaistukea niille äideille joiden pullat tulevat pakkasesta ja nurkissa pyörii design-valaisimien sijaan villakoiria. Kaunista, rakkauden täyteistä, rehellistä ja joskus jopa vähän karua arkea. Kirjoitusten takana häärii 25-vuotias kolmen prinsessan äiti Turun seudulta. Yhteyttä voi ottaa: tehtavanimikkeena@gmail.com

Arkisto

Instagram

  • "Mutta kun ilona halusi olla prinsessa!" olisin itse veikannut joulukuusta. Tuo selästä roikkuva heijastin kruunaa kokonaisuuden...🤣 #vauva2017#kidsworld#pikkusisko

tehtavanimikkeenablogi

Artikkelit

Suomen suurin perheblogiyhteisö tarjoaa luettavaa ja vertaistukea niin odotusajasta, vauva-arjesta, taaperon uhmasta kuin muistakin perhe-elämän iloista ja haasteista. Tarjolla on huumoria, vinkkejä, arjen vertaistukea, kyyneliäkin. Tervetuloa joukkoon!

Seuraa
meitä: