Yleinen 12.8.2017

Lapseton koti on pelottavan tyhjä ja hiljainen.

Juttu jatkuu mainoksen jälkeen
Juttu jatkuu

Tulin eilen illalla kotiin vasta kun oli jo pimeää. Kaikkialla oli hiljaista ja yökaste kasteli varpaani kun oikaisin nurmikon poikki. Vein roskat ja nautin aika vilkkaan rivitaloalueen kuolettavasta hiljaisuudesta. Suurin osa asunnoista oli pimeitä, vain muutama lukuvalo loisti ikkunoista. Oli hiljaista, pelottavan hiljaista.

Tulin sisälle ja ulko-ovi kolahti vähän turhankin kovaa kiinni. Jähmetyin ja kuulostelin herääkö joku yläkerrassa metelöintiini. Kunnes havahduin, eihän siellä ole ketään joka ei heräisi. Pienet lenkkarit kenkätelineestä, poissa. Lelukaaos olohuoneen lattialta, poissa. Hiljaista, niin hiljaista että kuulin kellon tikittävän. Ja se jos mikä on lapsiperheessä ihme, suorastaan pelottavaa.

Mietin avaisinko vielä television mutta päätin mennä nukkumaan. Kun kerrankin saisi nukkua koko yön kenenkään heräämättä. Yläkerrassa vastassa oli kaksi surullisen tyhjää sänkyä. Siellä missä yleensä oli kasa pehmoleluja oli vain tyhjyyttä. Tyynyillä, joilla yleensä oli kaksi pörröistä ja takkuista tukkaa ammotti vain tyhjyyttä. Katselin hiljaista ja tyhjää lastenhuonetta ja näky oli surullisen tyhjä. Sieltä huoneesta puuttui jotain niin suurta ja ihmeellistä.

Nukuin huononsti koko yön. Heräsin monesti, kun kukaan ei herättänyt. Kukaan ei puhunut unissaan, käynyt vessassa tai nähnyt pahaa unta. Kukaan ei kaivannut aamuyöstä syliä tai lohtua. Alakerran kello tuntui huutavan, niin hiljaista täällä oli. Aamulla nousin aikasin ylös. Ikävästä ja huonoista yöunista huolimatta päätin ottaa ilon irti tästä hetkestä. Sai herätä rauhassa. Kukaan ei tapellut. Aamukahvi pysti kuumana. Ja aamupalaksi sai surutta syödä kulhollisen jäätelöä.

Äidin oma aika. Kun sitä ei ole, sitä kaipaa niin kovasti välillä. Kun sitä sitten on, niitä kahta tappelevaa mutta niin rakasta pörröpäätä kaipaa enemmän kuin uskoisikaan. Mutta lapseton yö ja kavereiden kanssa ulkona syödyt pizzat tekee välillä ihan mahdottoman hyvää. Vaikka sivutuotteena olisikin kova ikävä ja koko yön kestävä närästys.

 

Juttu jatkuu mainoksen jälkeen
Juttu jatkuu

Kommentit (0)

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Tehtävä­nimikkeenä Laura
Inhimillisen, sormenjäljillä ja leivänmuruilla koristellun äitiyden puolesta. Rehellistä vertaistukea niille äideille joiden pullat tulevat pakkasesta ja nurkissa pyörii design-valaisimien sijaan villakoiria. Kaunista, rakkauden täyteistä, rehellistä ja joskus jopa vähän karua arkea. Kirjoitusten takana häärii 25-vuotias kolmen prinsessan äiti Turun seudulta. Yhteyttä voi ottaa: tehtavanimikkeena@gmail.com

Arkisto

Instagram

  • 😱❤ jollain on vähän kiire😱 ei vielä!!! #mybaby#5monthsold#jouluvauva2017#decemberbaby#moomin#home#koti

tehtavanimikkeenablogi

Suomen suurin perheblogiyhteisö tarjoaa luettavaa ja vertaistukea niin odotusajasta, vauva-arjesta, taaperon uhmasta kuin muistakin perhe-elämän iloista ja haasteista. Tarjolla on huumoria, vinkkejä, arjen vertaistukea, kyyneliäkin. Tervetuloa joukkoon!

Seuraa
meitä: