Yleinen 4.9.2017

Lasteni yksityisyys internetissä. Onko sellaista?

Juttu jatkuu mainoksen jälkeen
Juttu jatkuu

Blogini kävijämäärät ovat tuplaantuneet viimeisen puolen vuoden aikana. Olen asiasta todella innoissani ja kiitollinen, mutta pakko myöntää että sen innon ja kunnianhimon alla piilee myös palanen pelkoa. Palanen arkuutta ja suuria kysymyksiä; onko lapsillani enää tarpeeksi yksityisyyttä?

Kun neljä vuotta sitten aloitin tämän blogin, oli se aika lapsipainotteinen. Lapsipainotteinen mutta hyvin pieni. Neljän vuoden aikana kahdestakymmenestä lukijasta on kasvanut kaksikymmnetätuhatta lukijaa. Tällä hetkellä genre on edelleen vahvasti perheblogi, mutta pikkuhiljaa kirjoitukset ovat siirtyneet lapsista muihin aiheisiin. Äitiyteen, raskauteen ja paljon muihinkin. Liukuminen lapsiblogista perhelifestylen puolelle on ollut tahaton, mutta oikein tervetullut.

Lasten kasvaessa olen ajatellut, että on hyvä vähentää tarkkoja kirjoituksia heidän kasvustaan ja kehityksestään. Miettiä vielä tarkemmin millaisia kuvia ja kirjoituksia tänne nettiin päätyy. Nopealla silmäyksellä voi tuntua, ettei juurikaan sensuuria tässä blogissa käytetä. On lähikuvia lasten kasvoista, kirjoituksia uhmaiästä sekä hauskoista lausahduksista. Avointa ja aika vapaata  mutta kuitenkin tarkan sensuurin läpi käyneitä.

Yksi punainen nauha lasten kuvia ja asioita nettiin jakaessa pitäisi olla tämä: sitä mitä sinä en itsestäsi lisäisi, älä lisää lapsistasikaan. En esimerkiksi olisi kiitollinen miehelleni jos hän lisäisi kuvan facebookkiin jossa istun vessassa. Näin ollen lasten pottakuvatkin ovat ehdoton ei. Sama ajatustapa tapa pätee uimapukukuviin ja vähäpukeisiin kuviin. Ei minusta, ei minun lapsistanikaan.

Tyttöjen nimet löytyvät helposti täältä blogista. Sukunimi on jäänyt käyttämättä, mutta itse kunnon somekyylänä uskallan väittää ettei menisi kymmentä minuuttiakaan sen selvittämiseen. Mutta en tiedä voiko koko nimestä sen suurempaa haittaa olla. Kunhan sotut ja muut tarkat tiedot pysyvät poissa tuntemattomien silmiltä.

Joku joskus kysyi, että mitä sitten jos tytöt joskus suuttuvat minulle tästä bloggaamisestani? Niin en tiedä, pyydän anteeksi. Eipä siinä paljon muu enää sitten auta. En kuitenkaa jaksa uskoa että tämä olisi kovinkaan todennäköistä. He tulevat kasvamaan tähän sosiaalisenmedian maailmaan. Minä itse olen ollut ala-asteen loppupuolella, kun internet alkoi valoittamaan kodit. Ensimmäisen älypuhelimeni, alkeellisen sellaisen taisin ostaa 18 vuotiaana. Minä olen siis nähnyt nämä molemmat maailmat, lapseni tulevat kasvamaan vain tässä maailmassa, jossa omaa elämää levitellään internettiin parilla sormen hipaisulla. Heille tämä voi olla niin tavallista, etteivät he edes omien lapsiensa kohdalla tule miettimään tälläisiä asioita. Tai sitten he rajaavat elämänsä ulos somesta erittäin tarkasti. Heidän valintansa, ja jos tämä minun valintani vanhempana ei heitä silloin miellytä en voi kuin perustella tekemisiäni ja olla syvästi pahoillani.

Lapsillani on yksityisyyttä, enemmän ehkä kuin päällisin puolin voi arvatakkaan. Silti aina aika ajoin pohdin, onko se riittävästi. Niin kauan he kuitenkin tulevat olemaan osa tätä blogia, kuin se meistä vanhemmista hyvältä tuntuu tai he itse sen kieltävät. Se, kuinka suuressa roolissa he täällä tulevat vielä vaikka kahden vuoden päästä olemaan jääköön arvoituksesksi. Niin teille kuin minulle itsellenikin. Tällä hetkellä tunnen oloni oikein mukavaksi tällä tyylillä mitä teen ja se on kai tärkeintä. Teki niin tai näin, tärkeintä on pystyä perustelemaan ja seisomaan sanojensa sekä tekojensa takana. Jos ja kun joku ne joskus sattuu kyseenalaistamaan. Oli kyseessä sitten mikä tahansa kasvatuksen tai vanhemmuuden osa-alue. Lapseni ovat lähtöpiste koko tälle blogille, mutta nyt suunnan hieman muuttuessa mietin ovatko he tai heidän kuvansa kuitenkaan välttämättömyys. Eivät, mutta eivät he ainakaan vielä ole täältä mihinkään lähdössä.

Minä tienaan ”lapsillani” meidän perheelle rahaa. Onko se väärin? Jonkun mielestä voi olla, mutta tämä työ on osasyy siihen, että minulla on mahdollisuus olla kotona lasteni kanssa vielä äitiysloman jälkeenkin. Jonain päivänä haluaisin näillä tuloilla säästää jokaiselle lapselle pienen pesämunan vaikka ensiasuntoon tai -autoon.

Mitä ajatuksia tämä kirjoitus sinussa herätti?

Haluaisin kuulla millainen linja teillä kotona on. Luulen nimittäin, että tapoja on melkein yhtä monta kuin perheitä. Eikä kenelläkään taida olla toiselle sitä oikeaa tai väärää vastausta.

 

Juttu jatkuu mainoksen jälkeen
Juttu jatkuu

Kommentit (9)

Voi miten ihana kuulla<3 :') meni ihan roska silmään kauniista sanoistasi!

1 vastaus

Itsellä samoja ajatuksia, lisäksi paljasta vauvamasua en laittaisi someen.

1 vastaus

! 🙂 mä pistän paljaan masun, mutta ehdottomasti muuten peitetty kroppa! 🙂 ei alkkaritissiliivi masukuvia kuten usein on tapana 🙂

1 vastaus

Tätä olen miettinyt itsekin ja kirjoitin taannoin aiheesta postauksenkin.
Loppujen lopuksi pysyin vanhassa kannassani: ei kuvia, ei nimiä. Sinällään ehkä erikoinen valinta, koska kirjoitan perheblogia. Mutta helpointa oli ottaa sama kanta, jonka tarjoaa lakikin. Jos lapsi ei osaa kantaansa ilmaista, kuvaa ei laiteta blogiin.

Mitä teksteihin tulee, lapset vilahtelevat tekstin joukossa, mutta pyrin kirjoittamaan heistä sellaiseen sävyyn ettei siitä myöhemmin koidu harmia.

Tällä mennään toistaiseksi.

1 vastaus

Täytyy käydä lukemassa tekstisi! :

1 vastaus

Tosi hyvä kirjoitus aiheesta, jota itsekin mietin jatkuvasti. Mun mielestä sulla on tosi hyviä linjanvetoja. Itse mietin juuri lasten turvallisuuttakin, kun mulla kyseessä videomuoto, josta tunnistettavuus on vieläkin helpompaa. Yksi juttu, mikä mulle on tullut yhä selvemmäksi, on se, että kysyn suoraan mun lapsilta, että haluavatko he olla mukana. Esim mun seitsemänvuotias osaa jo vallan valita, onko videon aihe sellainen, missä hän haluaa olla mukana vai ei. Olen myös selittänyt, mitä julkaiseminen YouTubessa tarkoittaa: sen voi nähdä koko maailma ja olemme katsoneet, miten videot löytyvät. Myös se on mulla ehdoton, että lapset saavat aina katsoa videot ennen julkaisua, jotta he voivat halutessaan vaikuttaa vielä editiin. Toistaiseksi ovat olleet kaikesta vain innoissaan, ja esikoinen innostui tekemään myös oman vlogin. Koko nimien kertominen on mullakin ollut rajana, sekä se, etten näytä koulua, tarhaa meidän pihaa tms. muuta supertunnistettavaa paikkaa, missä oleskelevat. Mutta silti näitä asioita miettii jatkuvasti. Ja hyväkin niin. Tärkeintähän on tiedostaa asia ja kunnioittaa toista osapuolta. Tsemppiä blogin tekoon, sulla on mahtavia juttuja <3

1 vastaus

Kiitos paljon!<3 toi on kyllä totta että videot kertoo vielä paljon enemmän kuin kuvat ja tekstit ja saa miettiä tarkemmin yksityisyyttä. Mun mielestä sun tapa on oikein toimiva ja ihana kun lapset saavat itse päättää! 🙂

1 vastaus

Koko blogin läpi lukeneena täytyy sanoa, että kirjoitat lapsistasi rehellisen tuntuisesti, mutta aina lopulta hyvin positiivisesti. Kaunis suhtautuminen lapsiasi kohtaan paistaa teksteistä läpi. He ovat ihmeellisiä ja arvokkaita juuri sellaisina kuin ovat. Päivät eivät ehkä aina ole täydellisiä, mutta kenelläpä onneksi koskaan olisikaan 🙂
En ole koskaan kiusaantunut julkaisemistasi teksteistä tai kuvista.

Itse suhtaudun omien lasten näkymiseen kovin tiukkapipoisesti. Ladatkoon sitten itse täysi-ikäiseksi tultuaan netin täyteen lapsuuskuviaan, jos ovat siitä paitsi jääneet.

1 vastaus

Voi miten ihana kuulla<3 :') meni ihan roska silmään kauniista sanoistasi!

1 vastaus

No itse kirjoittaisin blogia vain tekstein…ja niin olen joskus tehnytkin. Mielestäni tekstin on oltava jo niin kiinnostavaa, ettei siihen tarvitse lisätä enää mitään omia pylly-tissi-tai masukuvia, joilla lisätä tekstiin volyymia. Mutta kukin taplaa tyylillään, tämä on näköjään nykypäivää, että pitää näyttää paljasta pintaa, että ketään enää kiinnostaa…mutta silti arvostan sinua ihmisenä ja toivotan kaikkea hyvää perheelleenne!

1 vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Tehtävä­nimikkeenä Laura
Inhimillisen, sormenjäljillä ja leivänmuruilla koristellun äitiyden puolesta. Rehellistä vertaistukea niille äideille joiden pullat tulevat pakkasesta ja nurkissa pyörii design-valaisimien sijaan villakoiria. Kaunista, rakkauden täyteistä, rehellistä ja joskus jopa vähän karua arkea. Kirjoitusten takana häärii 25-vuotias kolmen prinsessan äiti Turun seudulta. Yhteyttä voi ottaa: tehtavanimikkeena@gmail.com

Arkisto

Instagram

  • Viimeinen kirjoitus Kaksplussalla tehty, haikeaa mutta niin ihanaa!  Perjantaina nähdään uudessa osoitteessa, joka löytyy profiilista! 😍👌 että mä kaipasin tuota vanhaa blogia❤ #happy#blogi#perheblogi#blogger#uusiatuulia

tehtavanimikkeenablogi

Artikkelit

Suomen suurin perheblogiyhteisö tarjoaa luettavaa ja vertaistukea niin odotusajasta, vauva-arjesta, taaperon uhmasta kuin muistakin perhe-elämän iloista ja haasteista. Tarjolla on huumoria, vinkkejä, arjen vertaistukea, kyyneliäkin. Tervetuloa joukkoon!

Seuraa
meitä: