Yleinen 12.9.2017

Sairaslomalla. Hiton supistukset!

Juttu jatkuu mainoksen jälkeen
Juttu jatkuu

Niin, tässä sitä ollaan. Raskausviikko 26+3 ja sairaslomalla supistusten takia. Ei hitto..

Kaikki alkoi sunnuntaina. Pari viikkoa olen kärsinyt supistuksista mutta ne ovat aina olleet epämukavia, osa ihan kivuttomia. Sunnuntaina siivoilimme illalla kotona tämän päivän näyttöä varten ja illalla mennessäni nukkumaan kiristi vatsaa jonkin verran. Olo oli epämukava, mutta kuitenkin ihan siedettävä. Vähän sellainen tunne, kun joku painaisi vatsaa hieman. Nukahdin kuitenkin ihan helposti. Yöllä heräsin kahteen supistukseen. Sen verran tuntuvia, että niihin heräsi. Niitä kahta pystyin sanomaan jo ihan kipeiksi supistuksiksi. Onneksi molemmat olivat lyhytkestoisia.

Aamulla lähdin ihan normaalisti töihin. Ensimmäinen supistus tuli kun raahasin huutavan ja kiukuttelevan taaperon autoon. Koko maanantai päivä meni polttojen ja supistusten kanssa. Istuessa ne helpotti, mutta heti seistessä tai liikkuessa koko vatsa kovettui aivan kivikovaksi ja alaselkää hieman poltteli. Ei edelleenkään mitään synnytyssupistuksia, mutta hyvin epämukavia. Sellaisia jotka pelästytti, sai soittamaan neuvolaan ja rauhoittumaan nyt han oikeasti.

Tänään kävin avoneuvolassa hakemassa sairaslomatodistuksen torstaihin saakka, jolloin pääsen neuvolalääkärin vastaanotolle. Tänään supistusten osilta on ollut ihan hyvä päivä, joskin vatsa edelleen kovettuu pienenkin rasituksen takia ja kävelymatka parkkipaikalta kiinalaiseen ravintolaan (lohturuoka juu nou) sai aikaan muutaman supistuksen taas. Ei onneksi kipeitä, mutta epämukavia.

Toivon että kohdunsuulla ei ole muutoksia ja toivon, että pienen sairasloman jälkeen saisin vielä palata takaisin töihin. Vauvan vointi on toki tärkeintä ja teen mitä täytyy, mutta pakko myöntää ettei sairasloma tässä kohtaa raskautta houkuttele yhtään. Minä en todellakaan ole henkisesti valmistautunut siihen, että tämä työputki olisi nyt tässä ja seuraavaksi sitten ehkä parin vuoden päästä. En todellakaan. Olin aluksi niin vaivaton ja hyvinvoiva, että olen maalaillut mielikuvan siitä, miten jaksan ja pystyn tällä kertaa jäämään kotiin ihan oikeasti sitten vasta kun kuuluu.

Katsotaan mitä neuvolalääkäri torstaina sanoo. Mikä onkaan minun tuomioni. Pakko kuitenkin itselleen myöntää, että tämän hetkisten olojen kanssa ei hyvältä näytä. Valitettavasti. En usko että nämä mihinkään synnytyssupistuksiin on ihan hetkeen kasvamassa, mutta en todellakaan halua ottaa riskiä kun vauva ei vielä läheskään ole valmis tähän maailmaan. Siltikin turhauttaa, turhauttaa niin kovasti. 

Juttu jatkuu mainoksen jälkeen
Juttu jatkuu

Kommentit (14)

jotenkin pelottava kuulla mitä ne kivuttomatkin supparit on saaneet aikaan! 😮 onneksi siellä kaikki meni sitten kuitenkin hyvin <3 ei varmasti tuo vuodelepo ole ollut helppoa!!!




0
1 vastaus

Minä olin viime viikolla muutaman päivän supistusten vuoksi pois töistä – ei onneksi oikeastaan olleet vahinkoa tehneet, mutta tuli myöskin muutamia kipeitäkin supistuksia ja paljon ikäviä. Nyt olen taas ollut pari päivää töissä eikä supistelut ole vielä uudestaan alkaneet levon jäljiltä, mutta joka paikka on kipeä enkä tiedä jaksanko kauaa töissä. Mulla on raskausviikkoja vielä sinua vähemmän (24+6) enkä haluaisi tässä vaiheessa raskautta jo olla tässä kunnossa 🙁




0
1 vastaus

voi tsemppiä kovasti sinne! <3 toivotaan että olo paranee!




0
1 vastaus

Ymmärrän huolesi asiasta täysin!
Jos fyysinen puoli ei pelitä mutta psyykkistä energiaa riittäisi vielä töihin jne. niin turhauttaahan se!

Mun pitäis jaksaa työharjoittelussa vielä n. raskausviikolle 33, terveysalalla työtä mutta ei nostelua yms. Mutta pakkohan se on sitten ”luovuttaa” jos tulee just raskauteen liittyviä oireita joihin vaan lepo auttaa.




0
1 vastaus

tsemppiä sinulle! <3 nimenomaan tuo turhauttaa kun psyykkistä energiaa olisi vaikka muille jakaa 😀




0
1 vastaus

Hyvä, että otat supistukset vakavasti. Itselläni meni esikoista odottaessa niin, ettei kivuliaita
supistuksia ollut, mutta silti kohdunsuu oli reagoinut ja rv30 vuodelepoon. Se ennenaikaisen synnytyksen pelko ei mitään herkkua ollut. Onneksi pikkuinen syntyi lopulta lasketun ajan jälkeen. Tsemppiä sinulle, toivottavasti tämä sairasloma auttaa.




0
1 vastaus

kiitos tsmepeistä <3 hui mikä tilanne! onneksi kaikki meni hyvin! <3




0
1 vastaus

Olipa hauska löytää blogisi, minä kun työskentelen myös päiväkodissa, ja jouduin myös jäämään sairaslomalle supistusten takia. Olen raskausviikolla 29+4. Harmittaa kyllä vietävästi jäädä kotiin, ja toivon myös, että saisin vielä palata muutamaksi viikoksi töihin. Mutta vauvan terveys ennen kaikkea. Päiväkotityö kun on melko fyysistä, niin taitaa olla aika yleistä, että supistuksia alkaa ilmaantua… Tsemppiä sinulle odotukseen, toivottavasti supparit eivät ole aiheuttaneet mitään peruuttamatonta! 🙂




0
1 vastaus

kiitos, tsempit myös sinne loppuodotukseen! <3 ja tosiaankin päiväkotityö on yllättävän fyysistä puuhaa!




0
1 vastaus

Tsemppiä sinulle ja nyt vaan täytyy tarkasti kuunnella mitä keho viestittää, tärkeintä on sinun ja vauvan hyvinvointi 🙂 itse olen joutunut supistusten takia olemaan sairaslomalla jo viikolta 17. Nyt viikkoja 26. Koville otti, mutta nyt on jo ajatukseen tottunut. Hyvinvointi on nyt tärkeintä ja vauvan saaminen terveenä ja elävänä maailmaan. Töitä ehtii kyllä tekemään vielä vuosi kymmeniä.




0
1 vastaus

hyvin sanottu, töitä kyllä ehtii tekemään ! <3 kiitos tsempeistä, tsemppejä myös sinne <3




0
1 vastaus

Pystyn niin samaistumaan. Itse jäin sairauslomalle viime vuonna rv21 ja se kyllä söi mieltä. Lopulta poika kuitenkin syntyi rv40+1, vaikka ennenaikaisen synnytyksen uhkia oli ilmassa. Suosittelen rentoutumaan ja tekemään kaikkea miellyttävää (hömppälehdet&suklaa), sillä itselläni kävi niin että stressasin olevani huono työntekijä/äiti/vaimo, koska supistukset vaivasivat niin kovin. Synnytyksen jälkeen kaikki purkautuikin lievänä synnytyksen jälkeisenä masennuksena. Joten paljon tsemppejä, vauvan kasvaminen on tärkeintä ja kuitenkin taitaa meillä molemmilla (olen aika samanikäinen) olla työvuosia jäljellä se nelisenkymmentä, että voi ihan hyvin olla sairauslomalla,kun siihen on kuitenkin noin hyvä syy. <3




0
1 vastaus

kiitos tsempeistä <3 ja tosiaankin, kyllä niitä työvuosia on vielä jäljellä! ihanaa että kaikki meni siellä hyvin vaikkakin kurjaa että se asia purkautui masennuksena <3




0
1 vastaus

Voi kun pystyn samaistumaan! Viime vuonna sairaslomalle rv27-> rv36.. joka melkeen kokonaan oli täysvuodelepoa, ainua mitä sai ”tehdä” niin juoda paljon vettä ja käyä vessassa. Lapsi syntyi 38+4:) ja joulukuussa laskettu? ja just kun synty niin kk aikaisemmin jouduin yöks sairaalaan jossa sain 2kortisonipiikkiä, ja juurikin sen takia kun kohdunkaula oli melkeen kokonaan pois ja 2sormelle auki? mutta mulla ne supistukset tuntu ainuastaan mahan kovettumisena niin en itekkään hoksannu höllätä tahtia 🙁




0
1 vastaus

jotenkin pelottava kuulla mitä ne kivuttomatkin supparit on saaneet aikaan! 😮 onneksi siellä kaikki meni sitten kuitenkin hyvin <3 ei varmasti tuo vuodelepo ole ollut helppoa!!!




0
1 vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Tehtävä­nimikkeenä Laura
Inhimillisen, sormenjäljillä ja leivänmuruilla koristellun äitiyden puolesta. Rehellistä vertaistukea niille äideille joiden pullat tulevat pakkasesta ja nurkissa pyörii design-valaisimien sijaan villakoiria. Kaunista, rakkauden täyteistä, rehellistä ja joskus jopa vähän karua arkea. Kirjoitusten takana häärii 25-vuotias kolmen prinsessan äiti Turun seudulta. Yhteyttä voi ottaa: tehtavanimikkeena@gmail.com

Arkisto

Instagram

  • "Mutta kun ilona halusi olla prinsessa!" olisin itse veikannut joulukuusta. Tuo selästä roikkuva heijastin kruunaa kokonaisuuden...🤣 #vauva2017#kidsworld#pikkusisko

tehtavanimikkeenablogi

Artikkelit

Suomen suurin perheblogiyhteisö tarjoaa luettavaa ja vertaistukea niin odotusajasta, vauva-arjesta, taaperon uhmasta kuin muistakin perhe-elämän iloista ja haasteista. Tarjolla on huumoria, vinkkejä, arjen vertaistukea, kyyneliäkin. Tervetuloa joukkoon!

Seuraa
meitä: