Yleinen 16.9.2017

Kun kipeä lapsi haluaa kiivetä syliin.

Juttu jatkuu mainoksen jälkeen
Juttu jatkuu

Isosta ja taitavasta neljävuotiaasta tulee aika pieni, kun hän on kipeä. Reipas ja omatoiminen neljävuotias haluaa silloin kiivetä syliin, olla lähellä ja kainalossa. Ja minä nautin. Voi että miten nautin. Vaikka kurjaahan toisen sairastelua, varsinkin oman lapsen on katsoa.

Yhä useammin huomaan esikoiseni kanssa, että pyyntö sylittelyhetkestä tulee minun eikä hänen suustaan. Neljävuotiaalle maailma on niin avoin, niin täynnä jännistystä ja tutkimista ettei sitä enää niin ehdi syliin ja lähelle. Ehkä minuutiksi, mutta sitten on taas mentävä.

Perheen kaksivuotias tahtoo syliin vähän väliä. Mieluusti koko ajan. Mutta jo niin iso neljävuotias tahtoo leikkiä ja tutkia rauhassa. Toki tulee hetkiä, kun syliä ja lohtua kaivataan edelleen. Päivittäin. Mutta tiedättekö, näin äidin näkökulmasta se ei tunnu tarpeeksi suurelta määrältä aina.

Lapset kasvavat kuin rikkaruoho. Tulee vielä päivä, kun edes minun pyyntöni ei tuo häntä enää syliini. Nyt on siis nautittava näistä hetkistä, kun vielä olemme rauhassa lähekkäin. Vaikka se toinen raukka olisikin aivan tulikuuma ja väsynyt. Mutta kun neljävuotias haluaa olla sylissä enemmän kuin minuutin, se tuntuu äidistä lottovoitolta.

En valita huonoista yöunista, kun sain yöllä silitellä vaaleaa ja pörröistä tukkaa. Nukahtaa siihen, että neljävuotias piti kädestä kiinni ja tarvitsi minua lähelleen. Samalla tavalla, kuin vielä ihan hetki sitten. 

 

Juttu jatkuu mainoksen jälkeen
Juttu jatkuu

Kommentit (6)

ihana kuulla <3 ja viisaita sanoja! <3




0
1 vastaus

Voi apua miten joku postaus voi saada tälleen itkemään! Enkä oo edes raskaana. No, imetän, se voi olla vaikka syynä nyt 😀 mulla esikoinen just täytti 3 ja olen jo etukäteen tihrustanut kyyneleitä kun oon miettinyt että ei se kohta enää huuda yöllä antamaan kättä tai tule aamuyöstä jääkylmien varpaiden kanssa viereen kun on ikävä. Tsemppiä loppuraskauteen! Kiva seurata 🙂




0
1 vastaus

hihi, imetyshormonit eikö vaan 😉 <3 kiitos ja ihana kun jaksat seurata! <3




0
1 vastaus

Ihana postaus!<3 Ja niin kaunis kuva. Kyllä se on haikeaa ajatella että omat lapset joskus kasvaa niin isoiksi että viilettävät omissa menoissaan eikä paljon kotona näy! Pitää nyt sylitellä ja nauttia siitä että pieni lapsi tarvitsee äitiä vielä niin paljon.<3 Täytyy vielä sanoa että teidän elämä vaikuttaa niin ihanan tavallisen arkiselta mutta onnelliselta..




0
1 vastaus

voi kiitos! <3 ja ihanaa että se välittyy sinne ruudun toiselle puolelle nimittäin sitä se tuntuu olevan, arkista mutta onnellista <3




0
1 vastaus

Kyllä tuon yläasteikäisenkin vielä äidin syliin saa houkuteltua, joten huoli pois! Tärkeintä on säilyttää ja vaalia sitä yhteyttä läpi vuosien, muistaa pyytää niitä lähelleen, niin kyllä ne sieltä aina vain vielä tulevat ❤️




0
1 vastaus

ihana kuulla <3 ja viisaita sanoja! <3




0
1 vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Tehtävä­nimikkeenä Laura
Inhimillisen, sormenjäljillä ja leivänmuruilla koristellun äitiyden puolesta. Rehellistä vertaistukea niille äideille joiden pullat tulevat pakkasesta ja nurkissa pyörii design-valaisimien sijaan villakoiria. Kaunista, rakkauden täyteistä, rehellistä ja joskus jopa vähän karua arkea. Kirjoitusten takana häärii 25-vuotias kolmen prinsessan äiti Turun seudulta. Yhteyttä voi ottaa: tehtavanimikkeena@gmail.com

Arkisto

Instagram

  • Eilinen ilta meni aivan liian humalassa, mutta tiedättekö mikä oli koko breikin paras asia?❤ se kun saa aamulla herätä oman perheen luota❤ breikit arjesta tekee hyvää, mutta aina myös muistuttaa siitä missä mun paikka oikeasti on; kotona❤ #happyday#instababy

tehtavanimikkeenablogi

Suomen suurin perheblogiyhteisö tarjoaa luettavaa ja vertaistukea niin odotusajasta, vauva-arjesta, taaperon uhmasta kuin muistakin perhe-elämän iloista ja haasteista. Tarjolla on huumoria, vinkkejä, arjen vertaistukea, kyyneliäkin. Tervetuloa joukkoon!

Seuraa
meitä: