Yleinen 19.9.2017

Ole kiltti ja komenna lapsiani.

Juttu jatkuu mainoksen jälkeen
Juttu jatkuu

Kuuntelin tänään kauppareissulle mennessäni radio Suomipopin aamulypsyä. Radiojuontaja kertoi, miten hänen toinen kolmevuotias tyttärensä oli onnistunut karkaamaan ulos postin liikkeestä, eikä kukaan ihmisistä ollut viitsinyt puuttua karkaamiseen vanhemman vielä asioidessa tiskillä. Pieni ihminen oli päästetty liikkeestä ulos ja häntä etsivälle vanhemmalle vain kerrottiin, että joo kyllä se tuosta ulos meni. Olin aika äimistynyt, elämmekö me oikeasti sellaisessa maailmassa jossa välinpitämättömyys on huipussaan ja koko yhteisö kasvattaa on ihan kokonaan unohdettu!? Hyvin usein saa nimittäin myös eri somekanavista lukea miten jonkun lapset ovat käyttäytyneet typerästi jossakin päin Suomea. No menitkö sanomaan heille? Etpä tietenkään, vaan huutelet sosiaalisessa mediassa PirkkoPettereiden vanhempien perään..

Minä pyydän, jos joskus näette lasten perseilevän leikkipuistossa, leikkipaikalla, kaupassa tai ihan missä tahansa ole kiltti ja komenna heitä. Vaikka kuinka yrittäisin, tiedän että kolmen lapsen kanssa ei aina ehdi nähdä kaikkea. Minä lupaan etten suutu, en huuda enkä raivoa sinulle vaan kiitän sinua. Kiitos, että sinä autat kun en itse jostain syystä silloin siihen hommaan kykene. Varsinkin jos kyse on pienen lapsen turvallisuudesta, puuttuminen on aikuisen velvollisuus ei palvelus tai edes vapaaehtoista. Tulee myös aika, jolloin omat lapseni lähtevät maailmalle ilman minua. Jo koulumatkalla voi keksiä vaikka ”mitä pientä kivaa” puuhaa jolloin järki ei aina ole mukana touhuissa. Ole kiltti ja puutu, minä pyydän.

Lapsille ja nuorille ei tarvitse vieraiden vanhempien huutaa, raivota tai kiroilla. Asioihin voi puuttua fiksusti. Jos ja joskus kun, vastaanotto ei ole kovinkaan lämpöistä, sinä ainakin yritit. Ja ehkä osuit juurikin siihen arkaan paikkaan joka sai heidät miettimään. Lapset eivät kasva kunnon kansalaisiksi ilman kasvatusta ja me vanhemmat emme aina voi olla paikalla. Silloin voi puuttua, pitää huolta ja välittää. Vaikka ne eivät niitä omia pershedelmiä olisikaan.

Ja sinä vanhempi, jonka lapsi käyttäytyy huonosti. Älä ota siitä itseesi. Kokemuksen syvällä rintaäänellä voin sanoa, että kyllä me hyvin kasvatetutkin lapset osaamme mokailla ja hölmöillä. Minä olen saanut hyvän kasvatuksen. Tiukan, rakastavaisen sekä reilun. Kasvatuksesta huolimatta kyllä minäkin mokailin. Huono käytös ei katso kasvatusta, paikkaa tai läsnäolijoita. Se on normaalia. Se kertoo ihan normaalista kasvusta ja kehityksestä. Jossa järjenjuoksu ei välttämättä aina ole ihan yhtä nopeaa kuin toiminta. Silloin pitää uskaltaa ja voida puuttua, ihan meistä jokaisen.

Minä toivon että sinä komennat minun lapsiani jos sille tarvetta tulee. Toki haluaisin asiasta myös tiedon saada, mutta jos et tiedä kenen lapsi on kyseessä tärkeintä on puuttua tilanteeseen. Tärkeintä ei ole huudella asiasta sosiaalisessa mediassa, ei mustamaalata nykyajan kasvatusta, lapsia tai nuorisoa. Tärkeintä on välittää ja uskaltaa puuttua.

Koko kylä kasvattaa on asia jonka minä en haluaisi painuvan unholaan. Näin vanhempana se tuo turvaa ja uskallusta jonain päivänä päästää nuo lapset yksin maailmalle, kun tietää että ehkä joku muukin välittää ja pitää huolta.

 

Juttu jatkuu mainoksen jälkeen
Juttu jatkuu

Kommentit (16)

Onpa kurjaa, kyllä minun mielestäni olksi voinut ihan hyvin auttaa :/en halua uskoa että siitä mitään sanomista tulisi, vaikka tiedän että nykyää kaikki on mahdollista




0
1 vastaus

Joopati joo. Olen ojentanut kauniisti muiden lapsia puistossa. Kauheen muijan titteli napsahti.

Toisaalta en enää uskalla puhua vieraille lapsille ettei vaan luulla pedofiiliksi. Näin olen lukenut blogista.




0
1 vastaus

Oho 😮




0
1 vastaus

Itse olen kerran pysähtynyt autolla noin 1,5v lapsen luo, joka käveli keskellä autotietä yksin. Ja paikka oli sellainen notkelma, mihin ei juuri näe toisesta suunnasta tultaessa. Pienen pusikon takana oli taloja ja sieltä pian tulikin lapsen isä paikalle. Sanoin, että pysähdyin jottei pieni vaan jää auton alle, mutta isä ei sanonut sanaakaan. Hieman hämmentävä tilanne… Itse olisin kyllä ollut todella kiitollinen!

En tiedä, kokiko isä tilanteen sitten nolona vai mitä.. Varmaan itsekin säikähtäneenä hämillään ei huomannut edes kiittää




0
1 vastaus

Voi, onpa kurjaa ettet edes kiitosta saanut :/ toisaalta tossa.tilanteessa voi vanhempi olla niin paniikissa ettei tajua!




0
1 vastaus

Kerran Itäkeskuksessa asioidessa näin, kun n. kolmivuotias lapsi käppäili itsekseen ovista ulos. Eräs täti katseli kanssani lapsen menoa ja etsi vartijaa, mutta kukaan ei lasta ollut pysäyttämässä. Juoksin ipanan perään ja myöhemmin paikalle tulleen vartijan kanssa saatiin hänet suostuteltua sisälle, jossa hätääntynyt äiti tulikin aika pian vastaan toisen pienen ja rattaiden kanssa. Kauhistuttavaa tosissaan oli, ettei suurin osa aikuisista kiinnittänyt karkulaiseen mitään huomiota. Kyllä minä ainakin haluaisin, että oma mukelo napattaisiin nopsasti talteen, jos karkuteille sattuu päätymään!




0
1 vastaus

Onpa ollut kurja tilanne. Ja älä muuta sano,samaa toivon minäkin!




0
1 vastaus

Toivon samaa, että minunkin lapsia komennetaan asiallisesti kun hölmöilevät.




0
1 vastaus

! 🙂




0
1 vastaus

Amen. Aivan samaa mieltä. Itse komennan omia ja muita, tuttujen ja tuntemattomien. Vielä en ole koskaan tästä haukkuja saanut, lähinnä kiitosta. 🙂 ja niin sen pitäisi ollakin! Tuntuu vain välillä että erityisesti nuoria ei saisi enää komentaa edes ne omat vanhemmat! Mihin sellainen maailma meidät veisikään?!




0
1 vastaus

Älä muuta sano! :/




0
1 vastaus

Toivon samaa ja itsekin toimin näin. Tosin kun on kyse pienistä/pienehköistä lapsista niin toivoisi erityisesti, että aikuiset muistaisivat tuon ystävällisyyden ja asiallisuuden. Useimmat lapset pelästyvät herkästi vierasta komentajaa, jos tämä vaikuttaa vihaiselta ja aggressiiviselta. Siis tietenkin jos on akuutisti meneillään jotain oikeasti vaarallista (esim. lapsi on juoksemassa autotielle) tai tuhoavaa (esim. lapsi heittelee kivillä autoa) niin voi vaikka karjaista, mutta lievemmässä tilanteessa ystävällisyys on valttia.




0
1 vastaus

Toi on ihan totta, aikuisenkin pitää kiinnittää huomiota ääneensävyyn ja tyyliin lasten kanssa puhuessa! 🙂




0
1 vastaus

Lähtökohtaisesti oon samaa mieltä, mutta en hyväksy asiatonta puhetta ja aggressiivista tapaa millä monet aikuiset lähestyy lapsia näissä tilanteissa. Enkä myöskään hyväksy esim meidän taloyhtiön isännöitsijän kieltoja aidatun leikkialueen sisäpuolella tapahtuvista leikeistä, mitkä koskee esim lelujen paikkoja ym naurettavuuksia. En näe mitään kiellettävää siinä että lapseni ajavat kaivureilla ympäri leikkialuetta eikä siinä pienessä tietyssä nurkassa mihin isännöitsijä toivoisi. Enkä ymmärrä kieltämistä ns. turhista asioista. Jos lapsi haluaa kerätä ison kasan käpyjä hiekkalaatikon reunalle tottakai hän saa sen siihen kasata ja se voidaan lopuksi viedä syrjempään siitä jne.




0
1 vastaus

Toi on totta, turhia kieltoja ei pidä lapsille vieraan aikuisen antaa! Ja nimenomaan, pitää olla ystävällinen 🙂




0
1 vastaus

Ainakin meillä ei puututa muiden lasten tekemisiin. Leikkipuistossa jos on huonoa käytöstä tai vaaraa muille niin silloin puutun sanomalla. Kerran meidän talon kohdalla oli kaksi noin 6 vuotiasta tyttöä pyörien kanssa ja toisen pyörästä oli lähtenyt ketju irti ja he pyysivät apuani, kerroin etten osaa auttaa mutta kysyn jos mieheni osaa joka oli sisällä. Mieheni sanoi, ettei auta koska voidaan syyttää vaikka mistä kun vieras mies on tyttöjen seurassa. Niin tytöt jäivät sitten ulos odottelemaan, en tiedä miten he saivat itsensä takaisin kotiinsa.




0
1 vastaus

Onpa kurjaa, kyllä minun mielestäni olksi voinut ihan hyvin auttaa :/en halua uskoa että siitä mitään sanomista tulisi, vaikka tiedän että nykyää kaikki on mahdollista




0
1 vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Tehtävä­nimikkeenä Laura
Inhimillisen, sormenjäljillä ja leivänmuruilla koristellun äitiyden puolesta. Rehellistä vertaistukea niille äideille joiden pullat tulevat pakkasesta ja nurkissa pyörii design-valaisimien sijaan villakoiria. Kaunista, rakkauden täyteistä, rehellistä ja joskus jopa vähän karua arkea. Kirjoitusten takana häärii 25-vuotias kolmen prinsessan äiti Turun seudulta. Yhteyttä voi ottaa: tehtavanimikkeena@gmail.com

Arkisto

Instagram

  • Iltapalaksi on prinsessapuuroa eli gluteenitonta vispipuuroa!👌😍 #glutenfree#gluteeniton#vispipuuro#vainprinsessajutut

tehtavanimikkeenablogi

Artikkelit

Suomen suurin perheblogiyhteisö tarjoaa luettavaa ja vertaistukea niin odotusajasta, vauva-arjesta, taaperon uhmasta kuin muistakin perhe-elämän iloista ja haasteista. Tarjolla on huumoria, vinkkejä, arjen vertaistukea, kyyneliäkin. Tervetuloa joukkoon!

Seuraa
meitä: