Yleinen 28.9.2017

Jokainen raskaus on uniikki: Kolmen raskauden vertailua.

Juttu jatkuu mainoksen jälkeen
Juttu jatkuu

Naisen keho on ihmeellinen ja jokainen raskaus on uniikki. Sen saan kokea nyt kolmatta kertaa. Vaikka jokainen raskaus on ns. tyttöraskaus, on uskomuksista huolimatta jokainen niistä ollut aivan erilainen.

Oireet ennen plussaa

Vuonna 2013: En osannut odottaa raskautta joten oireiden kuulostelua ei ollut, kuten kahdella seuraavalla kerralla. Muistan kuitenkin kävelleeni peilin ohi ja huomanneeni vatsan olevan hivenen turvoksissa. Pistin sen kuitenkin kuukautisten piikkiin. Olihan kuukautiskivutkin kestäneet jo muutaman päivän vaikka itse kuukautisia ei näkynytkään. Parin päivän oireilun jälkeen muistan sanoneeni Tinolle, että jos en ole raskaana on pakko mennä lääkäriin. Minussa on jotain vialla.

Vuonna 2015: Menkkakipuja ja turvotusta. Negatiivisa raskaustestejä tuli tehtyä iso kasa, koska olin aivan varma raskaudesta jo päiviä ennen plussaa. Halusin saada asialle vain varmuuden mahdollisimman nopeasti.

Vuonna 2017, tämä raskaus: Kuulostaa hullulta, mutta tunsin munasolun kiinnittymisen. Sitä oli helppo kuulostella, koska tiesin tuntien tarkkuudella ovulaation ajankohdan. Tästä noin vuorokausi, ja alkoi muut oireet. Nipistely alavatsalla ja aivan järkyttävä turvotus. Plussasin jo 3+5 viikolla, jälleen satavarmana raskaudesta. Sanoin kuitenkin Tinolle taas, että jos en ole raskaana olen joko hullu tai sairas. Ehkä tämä maaginen lause on se the juttu jolla positiivinen tulos ilmestyy?

Alkuraskauden oireet

Vuonna 2013: Pahoinvointi ja järkyttävä väsymys. Pönttöä halailin aina välillä, lähinnä silloin kun unohdin syödä tarpeeksi usein.

Vuonna 2015: Lievä pahoinvointi. Järkyttävä nälkä. Heräsin jopa keskellä yötä syömään. Väsytti, edes 12 tunnin yöunet eivät riittäneet.

Vuonna 2017: Etova olo ja järkyttävä väsymys. Ensimmäinen kolmannes meni kuin sumussa.

Raskauden fyysiset vaivat

Vuonna 2013: Selkä sanoi itsensä irti raskausviikolla 26. Jäin sairaslomalle, mutta helpotus tähän vaivaan tuli vasta synnytyksessä. Loppuraskaus meni särkylääkkeiden ja kuuden tyynyn avulla nukkuen. Paino ei juurikaan noussut ennen puolta väliä, kiloja yhteensä +15.

Vuonna 2015: Turvotusta lukuunottamatta muistelisin voineeni fyysisesti todella hyvin läpi raskauden. Sain ensimmäiset suonikohjuni 22 vuotiaana ja elämä hymyili. Mitä nyt jouduin esimerkiksi huulikorustani luopumaan koska se upposi turvonneeseen naamaani. Nesteet poistuivat kuitenkin hyvin nopeasti synnytyksen jälkeen. Paino ei noussut juurikaan ennen puoltaväliä, kiloja yhteensä +17.

Vuonna 2017: Aluksi selkä hieman temppuili, mutta oikealla työtahdilla ja asennoilla oli olo siedettävä. Raskauden puolen välin jälkeen alkoivat kuitenkin supistukset, ja sillä tiellä ollaan. Vointi vaihtelee päivittäin, välillä voin tehdä jonkun verran kotihommia ilman supistuksia, mutta esimerkiksi eilen riitti yläkertaan kävely ja pyykkikoneen täyttäminen. Paino nousi todella reippaasti ensimmäisten viikkojen aikana, nyt tahti onneksi tasoittunut ja hidastunut. Kiloja tähän mennessä yhteensä +13.

Mieliala

Vuonna 2013: Kaikki oli uutta ja ihmeellistä. Muistan olleeni stressaantunut ja välillä hyvin tympääntynyt koko raskauteen. Hyppy bilehileestä odottajaksi tapahtui hetkessä ja ei ihan parikymppisen mieli meinannut pysyä perässä.

Vuonna 2015: Taisin olla aika hormonihullu. Suutuin nopeasti, itkin yhtä nopeasti kunnes rämähdin nauruun. En todellakaan ollut mikään seesteinen odottaja.

Vuonna 2017: Huhuu hormoniryöpyt, missä te olette? Nyt olisi se teidän aika kiusata minua. Mielialastani tai tunne-elämästäni en juurikaan edes huomaa olevani raskaana.

Synnytys

Vuonna 2013: Käynnityi raskausviikolla 40+4 lapsivesien lävähtäessä meidän sänkyyn keskellä yötä. Siitä parin tunnin päästä alkoivat supistukset. Synnytyksen kesto n. 5 tuntia. Aika pahat repeytymät, joista paraneminen kesti aika kauan. Synnytys kokonaisuudessaan tuntui kaaokselta, en yhtään tiennyt mitä tehdä ja koska. Kätilön kanssa ei natsannut.

Vuonna 2015: Käynnistyi vesien tihkumisella 40+4. Osastolla odoteltiin supistuksia viitisen tuntia ennen kuin ne alkoivat. Synnytyksen kesto n. 5 tuntia. Lapsivedet menivät lopulta vasta silloin, kun pää oli jo ulkona. Kätilö oli ihana ja synnytys todella positiivinen kokemus kaiken kaikkiaan. Ei juurikaan nirhaumia ja repeytymiä vaikka vauva oli 700 grammaa isompi mitä edellinen.

Vuonna 2017: Mitenköhän nyt menee? Toivon, että saisin samanlaisen synnytyksen mitä vuonna 2015. Positiiviseen kokemukseen olisi hyvä päättää tämä meidän lapsiluku. Pelkään jostain syystä joutuvani sektioon, sitä en missään nimessä haluaisi. Myös vauvan koko mietityttää, kun sf mitta huitelee ties missä ja edellinenkin vauva oli jo reippaasti yli 4 kiloa.

Palautuminen synnytyksestä ja raskaudesta

Vuonna 2013: Olin todella väsynyt ja kipeä pari viikkoa synnytyksen jälkeen. Selkäkipujen takia makoilu oli tehnyt tehtävänsä ja fyysinen kunto oli päässyt romahtamaan. ”Raskauskiloja” jäi +4 joista en ikinä päässyt eroon vaikka muut kilot tippuivatkin nopeasti. Raskauskilot heittömerkeissä, koska ihan herkkukiloja ne olivat kyllä ja ihan omasta syystä tiukasti reisissä pysyivätkin..

Vuonna 2015: Olin elämäni kunnossa heti synnytyksen jälkeen. Fyysinen ja henkinen vointi oli oikein mainio, ei juurikaan kipuja alakerrassa. Raskauskilot lähtivät kuin itsestään ensimmäisten 12 viikon aikana. Sen lisäksi painoa tippui vielä lähes 10 kiloa elämäntapamuutoksen takia.

Vuonna 2017: Toivon, että tällä kertaa palautuminen on yhtä sujuvaa kuin vuonna 2015. Pelkään kuitenkin, että kolmas kerta toden sanoo ja tulen repeytymään kainaloihin saakka sekä säilyttämään jokaikisen keräämäni kilon kropassani. Katsotaan miten käy!

Ovatko sinun raskautesi olleet samanlaisia vai täysin erilaisia? Entäpä synnytykset? 

Juttu jatkuu mainoksen jälkeen
Juttu jatkuu

Kommentit (4)

! 🙂 kiitos kun jaoit kokemuksesi!




0
1 vastaus

Raskaudet pojista on ollut suhteellisen helpot, hiukan etovaa oloa ja ajoittaista väsymystä. Jälkimmäisessä paino nousi enemmän. Kuitenkin loppuraskaudesta painoin saman verran kummastakin. Imetys vei multa reippaasti ylimääräisiä kiloja esikoisen aikana. Nyt toivon ettei paino tipu niin alas mitä raskauksien välissä.

Synnytys ollut molemmissa nopea, mutta nyt jälkimmäinen oli niin nopea, että synnytin syöksysynnytyksellä mun äidin sänkyyn 😀 hurjasta vauhdista huolimatta positiivinen kokemus, vaikka mieluusti olisin sairaalaan synnyttänyt. Jos joskus kolmas tulisi on tietoihin jo kirjattu, että jos vähänkin synnytykseen viittaavia oireita täytyy olla valppaana.




0
1 vastaus

apua, onpa hurjaaa!! 🙂 ihana että sinulla on jääny siitä positiivinen kokemus! 🙂




0
1 vastaus

Jos vertailen kahta loppuun asti sujunutta raskauttani, ero oli oikeastaan siinä, että jälkimmäisessä minua vaivasivat p-a-h-a-t liitoskivut siinä raskauden keskivaiheen jälkeen. Lopussa ei sitten taas sekään. Pahoinvointi oli samanlaista, loppuraskauden yöjuoksut vessassa ja jomotukset nukkuessa myös samanlaisia. Ensimmäinen synnytys käynnistyi supistuksilla kertalaakista, eteni nopeasti ja vauva syntyi vähän värkkuä repien, mutta kohtuunopeasti. Toisella kerralla supistuksia tuli ja meni, lopulta tihkui lapsivettä ja sitten synnytys jouduttiin sen vuoksi käynnistämään oksitosiinilla. Se oli rytinää, helppo ja nopea synnytys ilman vaurioita. Lapsi syntyi sikiöpusseineen. Molemmat syntyivät samoilla viikoilla etuajassa ja tulivat maailmaan takapuoli edellä.

Aika samankaltaiset kokemukset loppujen lopuksi. Molemmissa myös painoa 10kg,jotka lähtivät imetyksellä pois. 🙂




0
1 vastaus

! 🙂 kiitos kun jaoit kokemuksesi!




0
1 vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Tehtävä­nimikkeenä Laura
Inhimillisen, sormenjäljillä ja leivänmuruilla koristellun äitiyden puolesta. Rehellistä vertaistukea niille äideille joiden pullat tulevat pakkasesta ja nurkissa pyörii design-valaisimien sijaan villakoiria. Kaunista, rakkauden täyteistä, rehellistä ja joskus jopa vähän karua arkea. Kirjoitusten takana häärii 25-vuotias kolmen prinsessan äiti Turun seudulta. Yhteyttä voi ottaa: tehtavanimikkeena@gmail.com

Arkisto

Instagram

  • "Mutta kun ilona halusi olla prinsessa!" olisin itse veikannut joulukuusta. Tuo selästä roikkuva heijastin kruunaa kokonaisuuden...🤣 #vauva2017#kidsworld#pikkusisko

tehtavanimikkeenablogi

Artikkelit

Suomen suurin perheblogiyhteisö tarjoaa luettavaa ja vertaistukea niin odotusajasta, vauva-arjesta, taaperon uhmasta kuin muistakin perhe-elämän iloista ja haasteista. Tarjolla on huumoria, vinkkejä, arjen vertaistukea, kyyneliäkin. Tervetuloa joukkoon!

Seuraa
meitä: