Yleinen 2.10.2017

Paluu neljän vuoden takaisiin tunnelmiin.

Juttu jatkuu mainoksen jälkeen
Juttu jatkuu

Neljä vuotta sitten elettiin hyvin jännitäviä ja ainutlaatuisia aikoja; Oli meidän esikoisemme laskettu aika. Se päivä, jolloin pessimistin vauva ei ainakaan syntyisi. Eikä hän kyllä syntynytkään, vielä odottelimme lapsivesien lorahtamista neljä kokonaista päivää.

Puiden kellastuvat ja tipahtelevat lehdet sekä kirpeät syysaamut tuovat minulle aina muistoja neljän vuoden takaisista ajoista. Miten jännittävää, uutta ja pelottavaa kaikki oli. Ja samalla niin onnellisen ihanaa. Ei pienintäkään tietoa siitä. mitä synnytys tai äitiys ylipäätänsä olisi. Miltä tuntuisi kokea imetys ensimmäisen kerran? Miltä tuntuisi kun vihdoin ja viimein saisi nähdä kuka siellä mahan sisällä asustelee? Vaikka jokainen raskausaika on uniikki, niin esikoisen odotusajassa on sitä jotain. Se aika jolloin saa vain keskittyä siihen odottamiseen jättää jollain tapaa aivan ainutlaatuiset muistot ja fiilikset.

Neljä vuotta sitten join monen monta kuppia vadelmalehtiteetä, pompin jumppapallon päällä ja selkäsärystä huolimatta kävelin koiran kanssa mahdollisimman pitkiä lenkkejä, jotta edes yksi supistus ilmaantuisi. Odottavan aika on pitkää, mutta esikoista odottavien aika tuntuu matelevan vielä hitaammin kuin muiden. Kun ei ole ketään metriheikkiä nilkoissa pitämässä sinua kiireisenä.

Uskomatonta ajatella että tästä kaikesta on jo neljä vuotta. Ja kun miettii miten paljon kaikkea tämä neljä vuotta on pitänyt sisällään. Olen kolmannen kerran tulossa äidiksi. Kolmannen kerran neljän vuoden aikana istun tässä tietokoneella vatsa pystyssä samalla tuntien jonkun potkivan virtsarakkoani tohjoksi. Neljä vuotta ovat menneet kuin hujauksessa. Siitä epävarmasta parikymppisestä bilehileestä on kasvanut kohtuu fiksu aikuinen ja vieläpä ihan mukiinmenevä äitikin. Vaikka itse sanonkin.

Neljä vuotta sitten en olisi osannut kuvitellakaan olevani tässä tilanteessa. Jos joku olisi sanonut sille isomahaiselle esikoisen odottajalle että ennen kuin esikoisesi neljä täyttää odotat perheenne kolmatta lasta, olisi hän nauranut kakkaista naurua ja pyöritellyt silmiään. Neljä vuotta sitten en vielä tiennyt, että olin neljän päivän päästä saamassa syliini jotain, joka veisi minut täysin mukanaan. En vielä tiennyt, miten mahtavaa äitiys oikeasti olisi ja se tulisi imaisemaan minut kokonaan itselleen.

Neljä vuotta sitten menin nukkumaan ajatellen että ehkä ensi yönä. Ei ensi yönäkään, mutta kauhean kaukana siitä ei enää oltu.

Juttu jatkuu mainoksen jälkeen
Juttu jatkuu

Kommentit (2)

voi kiitos paljon ihanista kehuista! :¨)<3 ja ihanaa kun jaksat seurata!




0
1 vastaus

Voi miten ihanasti kirjoitit! Blogiasi on mukava lukea sen maanläheisyyden vuoksi. Minunkin esikoinen syntynyt lokakuussa, samoja fiiliksiä tulee syksyisin. Hän tosin jo täyttämässä 12v, hänen jälkeen olemme saaneet pikkusiskon ja vielä iltatähtenä kauan odotetun pikkuveljenkin. Vielä haaveilisin nelosesta, mutta mies ei oikein taivu ja pikkuhiljaa alkaa ikäkin tulla vastaan. Olen niin onnellinen kolmikostani, mutta vielä sen yhden pienen (tytön ehkä?) mielelläni ottaisin 🙂 Hyviä vointeja ja tsemppiä loppuraskauteen, ja kiitos kivasta blogista 🙂




0
1 vastaus

voi kiitos paljon ihanista kehuista! :¨)<3 ja ihanaa kun jaksat seurata!




0
1 vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Tehtävä­nimikkeenä Laura
Inhimillisen, sormenjäljillä ja leivänmuruilla koristellun äitiyden puolesta. Rehellistä vertaistukea niille äideille joiden pullat tulevat pakkasesta ja nurkissa pyörii design-valaisimien sijaan villakoiria. Kaunista, rakkauden täyteistä, rehellistä ja joskus jopa vähän karua arkea. Kirjoitusten takana häärii 25-vuotias kolmen prinsessan äiti Turun seudulta. Yhteyttä voi ottaa: tehtavanimikkeena@gmail.com

Arkisto

Instagram

  • K E S Ä ! ❤ ja ruoka...❤ #happiness#foodlover

tehtavanimikkeenablogi

Artikkelit

Suomen suurin perheblogiyhteisö tarjoaa luettavaa ja vertaistukea niin odotusajasta, vauva-arjesta, taaperon uhmasta kuin muistakin perhe-elämän iloista ja haasteista. Tarjolla on huumoria, vinkkejä, arjen vertaistukea, kyyneliäkin. Tervetuloa joukkoon!

Seuraa
meitä: