Yleinen 8.10.2017

31. Raskausviikko: Jaksaa, jaksaa…

Juttu jatkuu mainoksen jälkeen
Juttu jatkuu

Raskausviikko: 30+1

Vauva: Painaa n. 1600 grammaa. On kääntynyt pää alaspäin, jes! Majailee muutenkin varmaan aika alhaalla, vauvan hikka tuntuu lähes vesirajan tuntumassa.

Oireet: Lasketaanko ketutus oireeksi? No ne jo niin tutuksi tulleet närästys ja supistukset vaivaavat. Eilen illalla tunnin verran oli jo ihan säännöllisiä ja epämukavia supistuksia. Ei onneksi mitään kovinkaan kipeitä. Väsyttää lähes koko ajan. Mutta jos menee kuten aiemmissa raskauksissa, tälläistä se on loppuun asti.

Mielihalut: Kurkkupastillit, pyykinpesuaine ja leipä. Cola maistuu myös, mutta se makeus ällöttää. Kaikki suolainen maistuu paremmin tällä hetkellä.

Päällimmäiset ajatukset raskaudesta: Jaksaa, jaksaa… Entä jos ei? Viimeiset kymmenen (plus kaksi..) viikkoa jäljellä ja olo on jo sen mukainen. Ei enää jaksaisi kyllä yhtään. Turhauttaa kyvyttömyys ja kömpelyys. Tavaroiden nostaminen lattialta on työn ja tuskan takana. Jopa kyljen kääntäminen sängyssä aiheuttaa jo suurta puhinaa. Toisaalta uskon, että tämä loppuajan tuskaisuus ja kyllästyminen on luonnon tapa hoitaa naiset synnyttämään. Eihän kukaan nyt muuten olisi vapaaehtoisesti valmis pusertamaan toista ihmistä ulos sieltä.

Vauva on tosiaan kääntynyt nyt oikein päin ja se helpottaa mieltä. Toki on aikaa vielä kääntyä takaisinkin…Vauvan koko mietityttää edelleen. Huomenna on taas neuvola, joten otan asian siellä puheeksi jos sf mittä huitelee edelleen taivaissa. Olisi kiva päästä sitten johonkin kokoarvioon. Vaikka reilu neljäkilosen pusertaminen meni paremmin kuin hyvin, en vältämättä tieten tahtoen tällä kertaa halua tähdätä yhtään sen isompaan ellei ole ihan pakko…

Meille saapui perjantaina vauvan uudet vaunut. Turvakaukaloa ja hoitotarvikkeita lukuunottamatta hankinnat alkaa olla tehty. Mitäs sitten…? Pyöritellään peukaloita ja odotellaan. Toivottavasti ei kuitenkaan ihan kymmentä, saatika kahtatoista viikkoa enää. Edes päivä ennen laskettua, jooko universumi?

Turhautumisesta huolimatta mieli on positiivinen kaikin puolin. Odottavan aika on ja kai kuuluukin olla pitkä, mutta pakko silti sanoa että uskomattoman pitkällä jo ollaan! 3/4 takana, jes! Viimeiset viikot tunnetusti kuitenkin matelevat eteenpäin…

Juttu jatkuu mainoksen jälkeen
Juttu jatkuu

Kommentit (6)

kiitos, tsemppiä myös sinne !! 🙂 no sinäpä sen sanoit, nauttiminen on välillä niin vaikeaa kun olo on niin vaivainen ja kurja!!




0
1 vastaus

Olisi kiinnostavaa kuulla, minkä merkkiset vaunut ja kaukalon te hankitte. 🙂




0
1 vastaus

teen molemmista oman poastaukset kyllä ! 🙂 Tosin kaukalo on vielä ajatusasteella … :D:D




0
1 vastaus

Tsemppiä sinne! Oma vauva on jo päälle vuoden, mutta aika elävästi muistaa nuo samat tunteet raskausajalta. Teetkö vaunuista erillistä postausta? 🙂




0
1 vastaus

kiitos! <3 teen kyllä ! 🙂




0
1 vastaus

Moi, on niin lohduttavaa lukea sun kirjoituksia. Meillä odotetaan myös kolmatta ja olo on jo viikkoja ollut tuskainen, vaikka itsellä 25 viikkoa vasta takana. Tämä raskaus koettelee niin fyysisesti ja se vasta lievästi sanottuna harmittaa ja kiukuttaa. Pitäisi olla onnellinen, mutta se tunne on viimeisenä mielessä, kun nostelee tavaroita lattialta tai änkee sukkia jalkaan. Tsemppiä sinne!




0
1 vastaus

kiitos, tsemppiä myös sinne !! 🙂 no sinäpä sen sanoit, nauttiminen on välillä niin vaikeaa kun olo on niin vaivainen ja kurja!!




0
1 vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Tehtävä­nimikkeenä Laura
Inhimillisen, sormenjäljillä ja leivänmuruilla koristellun äitiyden puolesta. Rehellistä vertaistukea niille äideille joiden pullat tulevat pakkasesta ja nurkissa pyörii design-valaisimien sijaan villakoiria. Kaunista, rakkauden täyteistä, rehellistä ja joskus jopa vähän karua arkea. Kirjoitusten takana häärii 25-vuotias kolmen prinsessan äiti Turun seudulta. Yhteyttä voi ottaa: tehtavanimikkeena@gmail.com

Arkisto

Instagram

  • K E S Ä ! ❤ ja ruoka...❤ #happiness#foodlover

tehtavanimikkeenablogi

Artikkelit

Suomen suurin perheblogiyhteisö tarjoaa luettavaa ja vertaistukea niin odotusajasta, vauva-arjesta, taaperon uhmasta kuin muistakin perhe-elämän iloista ja haasteista. Tarjolla on huumoria, vinkkejä, arjen vertaistukea, kyyneliäkin. Tervetuloa joukkoon!

Seuraa
meitä: