Yleinen 17.10.2017

Imetykseen lisää tukea neuvolan kautta kiitos.

Juttu jatkuu mainoksen jälkeen
Juttu jatkuu

Tällä viikolla vietetään  imetysviikkoa. Sen kunniaksi ajattelin avata ajatuksiani imetyksestä. Tai oikeastaan enemmänkin siitä, kun siihen ei minun kokemukseni mukaan ole neuvolan ja synnytyssairaalan kautta tarjottu tarpeeksi tietoa ja neuvoja. Itse nyt kolmatta lasta odottavana voin sanoa tietäväni jo jotakin imettämisestä. Mutta oikeastaan se kaikki tieto on tullut minulle joko epäonnistumisien kautta ja niiden jälkeen itse netistä tietoa kaivamalla.

Kun neljä vuotta sitten synnytin esikoisen, ei minulla 20-vuotiaalla ollut mitään tietoa imetyksestä. Jotenkin naiivisti ajattelin imetyksen olevan helppoa; tissi vauvan suuhun ja hän syö. Thats it. En muista, että odotusaikana imetykseen olisi valmistauduttu neuvolassa mitenkään. Ehkä kysyttiin, millä mielellä imetykseen suhtaudun ja millainen imetystaival minulla on toiveissa. Kukaan ei esimerkiksi kertonut, miten kipeää imetys aluksi tekisi. Muistan elävästi, miten ikävältä imetys tuntui. Kysyin hoitajalta synnytyksen jälkeen näyttääkö tämä nyt oikealta? Niin kipeää imetys teki, että epäilin tekeväni sen jollain tavalla väärin. Hoitaja vilkaisi nopeasti vauvan imuotetta ja tiuskaisi ihan hyvältä näyttävän. Siinä oli kaikki tuki, jota minä uunituore äiti imetykseen sairaalasta sain.

Olen ehkä vähän katkera. Enhän toki voi olettaa, että joku kädestä pitäen minulle homman opettaisi tai löisi kirjan Imetystietoa tuoreelle äidille käteen. Tai oikeastaan, miksipä ei? Miksi imetykseen ei ole saatavilla enemmän tukea ja tietoa neuvolapalveluiden ja synnyslaitoksen kautta? Olen sitä mieltä, että yksi neuvolakäynti jo raskausaikana pitäisi pyhittää pelkälle imetykselle. En tarkoita mitään tyrkyttämistä, imetys on jokaisen oma valinta. Vaan ihan puhtaasti sellaista käyntiä, jossa kerrotaan mitä kaikkea ongelmia imetyksessä voi olla, millaisia ratkaisuja ja erilaisia paikkoja joista imetykseen voi saada tukea. Nimittäin neljä vuotta sitten en ollut kuullutkaan mistään imetysilloista, tukiäideistä, facebookryhmästä tai neuvontapuhelimesta.

Kuopuksen odotusaikana löysin Imetyksen tuki nimisen facebook ryhmän ja se oli kuin kultakaivos. Edelleenkään en saanut sen suurempaa tukea neuvolan kautta, kysyttiin taas samat kysymykset imetyksen suhteen ja miten edellisellä kerralla oli onnistuttu. Koska tällä kertaa toiveissa oli edes hitusen pidempi imetystaival, kaivoin netistä kaiken tiedon minkä voin. Jo viikkoja ennen vauvan syntymää luin Imetyksen tuki ryhmästä kaikki julkaisut ja imin itseeni tietoa imetyksestä. Vauva syntyi, imetys lähti hyvin käyntiin ja kaikki oli mukavaa. Ja tästä saan kiittää vain ja ainoastaan omaa tiedonjanoani ja haluani onnistua imetyksessä.

Imetys ei ole itsestäänselvyys ja siksi minun mielestäni neuvolan kautta olisi tärkeä painottaa juurikin niitä ongelma kohtia. Kertoa, että aluksi imetys voi sattua kovasti. Kertoa mitä tarkoittaa suihkutissit ja miten niitä voi hoitaa. Painottaa miten tärkeä on syödä riittävästi jotta maitoa tulee. Kertoa, että vaikka rintapumpulle ei maitoa heru, tissit eivät ole tyhjät. Se että vauva roikkuu rinnalla, ei tarkoita etteikö maitoa tulisi. Kertoa miten viisas vauva ja naisen rinnat oikeasti ovat. Maitoa tilataan ja tuotetaan tarpeen mukaan. Aika upeaa eikö? Jos minä olisin tiennyt nämä kaikki, olisin ehkä onnistunut esikoiseni imetyksessä edes vähän paremmin. Kun kohdallani kyse oli vain ja ainoastaan tiedon ja taidon puutteesta jota se 20-vuotias uunituore äiti ei osannut etsiä tai vaatia. Luovutin ja tartuin ihan liian helposti korvikepurkkiin. Eikä siinä, upeita lapsia silläkin kasvaa. Mutta kun itseäni tämä asia edelleen neljän vuoden jälkeen harmittaa.

Imetys on ihanaa ja minua oikeasti harmittaa etten ole koskaan vielä saanut lopettaa sitä omasta tahdostani. Toivon että nyt kolmannella kerralla saan oikeasti kokea sen, miltä rinnalta vieroitus tuntuu. Tahtoa ainakin onnistumiseen löytyy, ja sitä se imetys myös paljon vaatii. Se on nimittäin niin paljon kaikkea muutakin kuin sitä ihanaa ja rauhallista tuhinaa tissillä.

Juttu jatkuu mainoksen jälkeen
Juttu jatkuu

Kommentit (20)

Oiii sinä olet ollut sitkeä, huippua! 🙂




0
1 vastaus

Olen kanssasi täysin samaa mieltä, neuvolasta ei tukea eikä tietoa saa! Itsekin liityin jo odottaessani Facebookin imetyksen tuki ryhmään ja luin sieltä aivan kaiken, kaikki julkaisut yms. Kun vauva oli syntynyt, koin, että osastolla jotkut hoitajat tsemppasivat ja auttoivat ja toisia ei taas vähempää imetysohjaus kiinnostanut. Minulle sattui hyvä tuuri, kun osastolla oli juuri kätilöopiskelija harjoittelussa ja hänen täytyi pitää jollekkin synnyttäneelle imetysohjausta ja hän valitsi minut. Siinä hän opetti minulle, kuinka imetetään eri asennoissa ja kuinka katsotaan onko vauvan imuote oikea, se oli ihan parasta, että opiskelija valitsi juuri minut! 🙂 Lisäksi toinen hoitaja teki vauvalleni syöttö punnituksen ja paino oli syötön myötä noussut ihan huimasti, hoitaja kehui minut tyyliin maasta taivaisiin, sekin loi itseluottamusta. Mutta omalla tiedonjanolla koin olleen suurin vaikutus, että imetän vieläkin reilu 1vuotiasta taaperoani. Tsemppiä sullekin. 🙂




0
1 vastaus

Kiitos tsempeistä! Ihanaa että sinulla on ollut opiskelija ohjaamassa, tuota minäkin olisin kaivannut! 🙂




0
1 vastaus

Hei! Pakko tulla kommentoimaan, että nykyään ainakin meillä päin on neuvolassa käytössä kortti, jonka mukaan imetysohjausta on jaettu useammalle kerralle, siitä siis voisi raksittaa mitä kohtia on jo käyty läpi yms. No, itse odotan toista lasta ja terkkari vähän kuin olettaa että homma on jo hallussa kun olen vasta imettänyt vielä esikoista (vaikka sekään kerta ei kyllä todellakaan ongelmitta sujunut). Eli edelleenkään en ole tietoa saanut sen enempää kuin ensimmäiselläkään kerralla. Itse olen myös kaiken tiedon kaivanut… Toki sitä voisin enemmän itse myös neuvolassa vaatia! 🙂




0
1 vastaus

Kuulostaapa hienolta systeemiltä tuo kortti! 🙂 niinpä, sitä pitäisi kyllä tosiaan itsekkin osata vaatia! 🙂




0
1 vastaus

Sama kokemus minulla esikoisen aikaan. En tiennyt mitään ja imetys loppui jo 3kk jälkeen, koska luulin että maitoa ei tule tarpeeksi. Toisen kohdalla päätin onnistua paremmin ja luin netistä tietoa, imetys kestikin sitten vuoden ja neljä kuukautta ? ehdottomasti pitäisi siis ohjeistaa enemmän raskausaikana!




0
1 vastaus

!! 🙂 ihanaanettä toisella kertaa onnistuit noin upeasti! Vaikka on kolme kukkauttakin jo pitkä aika<3




0
1 vastaus

Meillä neuvolassa saanut hyvin tukea. Esikoisen aikaan perhevalmennuksessa oli imetyksestä kokonainen kerta ja muutenkin ilmapiiri kannustava. Esikoista imetin 1 v 7 kk. Ongelmia oli, jouduin käyttämään rintakumia aluksi ja oli lakkoja ja raivareita ja suihkutissit plus koliikkivauva, usko oli koetuksella välillä, mutta vauva kasvoi hyvin. Neuvolassa oltiin läsnä eikä tuputettu mitää, esim. kiinteiden aloitusta ei painostettu jo 4 kk ym. Samoin tuettiin raskauden aikasta imetystä ja taaperoimetystä. Esikoisen ja kuopuksen välissä olin 4 kk imettämättä. Voisi luulla että toisen imetys menee rutiinilla, mutta jokainen vauva on yksilö myös imetyksen suhteen. Imetys lähti hyvin käyntiin, vaikka tekikin kipeää, mutta imuotteessa oli ongelmia ja toinen rinta teki toistuvia tukoksia ja tulehduksen. Suihkutissit myös entistä pahempana. Neuvolasta sai kotikäynnillä imetysohjaajakoulutuksen käyneen terveydenhoitajan ja rauhassa katseltiin imuotetta ja muuta, siitä oli apua myös henkisesti. Oon varmaan onnekas että meillä tällänen neuvola ❤️




0
1 vastaus

Oi miten ihanalta kuulostaa, sinä olet kyllä saanut paljon tukea imetykseen! 🙂




0
1 vastaus

Mulla sama kokemus esikoisen kohdalla imetyksestä n. 15,5 vuotta sitten. Aloin antaa korviketta, kun vauvalla oli nälkä useammin kuin kolmen tunnin välein! Joo’o, jossain oli sanottu että kolmen tunnin syöttöväli on ”normaali”..Niinhän sinä kävi että pian vauva ei enää huolinut rintaa lainkaan. Toisen ja kolmannen lapsen kohdalla olin jo viisaampi, ja heitä imetin 10 kk. Korvikkeet tulivat jossain kohtaa mukaan, ns.päivämaidoiksi. Ja sitten neljäs lapsi, iltatähti, onkin ollut varsinainen tissitakiainen. Häntä imetin täysin lapsentahtisesti, yöllä ja päivällä. Tuttipulloa ei tarvittu, eikä hän sitä huolinut kun joskus koitettiin. Imetystä kesti 1v3kk. Ja ihan niinkuin sinuakin, muakin joskus harmittaa se tietämättömyys ekan lapsen kohdalla, vieläkin.

Niin ja pakko vielä sanoa, että sulla on kiva blogi, seurailen säännöllisesti?




0
1 vastaus

Sama täällä kvöi, tyttö rakastui pulloon kun minä luulin ettei maito riitä :/ 🙂 kiitos, ihanaa kun jaksat seurailla!<3




0
1 vastaus

Sulle on varmaati sattunut sairaalassa huono tuuri hoitajan suhteen! Itse nimittäin sain ihan kädestä pitäen, vai pitäisikö sanoa tissistä kiinni pitäen, ohjeet vauvan imetysotteeseen sekä imetysasentoihin. Ja tämä tapahtui Tyksissä. Sattuipa kohdalleni myös kätilöopiskelija, joka tuli neuvomaan samassa asiassa. Enkä suostunut lähtemään kotiin ennen kuin sain imetyksen sujumaan, sen kanssa nimittäin oli hankaluuksia aluksi aika paljon. Eräs hoitaja sanoikin silloin, että lähdet kotiin kun tuntuu siltä, että pärjäät imetyksen kanssa yksin kotona, että kysyt nyt kaikki mahdolliset neuvot ja varmistetaan, että ote on oikea.




0
1 vastaus

Joo, tuskin kaikki hoitajatsiellä näin tympeitä on :p onneksi! Ihanaa että sinä olet saanut hyvää apua tyksissä!




0
1 vastaus

Totta, että neuvolassa pitäisi kyllä oikeasti panostaa imetykseen, imetystietouteen ja imetysohjaukseen. Esikoista odottaessa imetystä ei neuvolassa sivuttu ollenkaan, onneksi mulla oli tietoa asiasta kuitenkin. Sairaalassa sitten onneksi imuotetta opastettiin ja katsottiin, että kaikki on ok. Nyt toisessa raskaudessa multa neuvolassa kysyttiin, että onko mielessä mitä imetyksestä, mutta eipä tässä kohtaa juurikaan ole. 🙂




0
1 vastaus

! 🙂 juuri näin!




0
1 vastaus

Imetän kahta nuorimmaista nyt yhtaikaa, 4kk ja 2v 4kk, ja esikoisen imetys jäi muutamaan kuukauteen kaiken kaikkiaan ihan vain oman tietämättömyyden takia. Ei kukaan kertonut että sattuu, saa imettää ensimmäiset muutaman kuukauden _koko_ ajan, enkä ymmärtänyt ollenkaan miksi vauva saa rintaraivareita. Silloin luovutin. Toisen kohdalla päätin, että teen ihan kaikkeni että imetys onnistuu vuoden ikään saakka. En montaa tuntia nukkunut ensimmäisen puolen vuoden aikana, mutta ainakin lapsi kasvoi ja nyt kolmannen kanssa unet aivan yhtä vähissä ja samat raivarit saa kuin kaksi vanhempaakin. Ei kukaan ollut varoittanut mitä tarkoittaa tarjota ruoka lapselle omasta kehosta, olin naiivisti luullut ettei siihe kauaa mene päivästä, tyhmä minä ?




0
1 vastaus

Hahha, samat ajatukset täällä: eihän se ole kuin hetki kun vauva sen maidon tissistä huikkaa…joopajoo 😀 D




0
1 vastaus

Tuo on kyllä niin totta, että turhan vähän imetykseen saa apua neuvolasta . Mulla on ihan pian vuoden täyttävä tissimonsteri ja titin syömiselle ei loppua näy. Hurjaa miten aika kuluu, kun raskausaikana tuntu tosi oudolle ja kaukaiselle, että joskus muka imettäis taaperoa. Mulle kävi synnärillä ihan huikean hyvä tuuri ja pääsin kätilöopiskelijan henkilökohtaseen imetysohjaukseen, hänellä oli siis näyttö ja opettaja tarkkaili taka-alalla. Sain ihan kunnon ohjausta. Mulle oli kyllä imetys jo raskausaikana muodostunut tärkeäksi ja olin haalinut tietoa hurjasti, onneksi sitä on nykyään saatavilla. Toivon sydämestäni teille onnistunutta imetystaivalta tulevan pikkuisen kanssa.<3




0
1 vastaus

Kiitos, minä toivon samaa<3 ja ihanaa että sinäkin olet saanut hyvää ohjausta! 🙂




0
1 vastaus

Mulla oli neuvolassa yksi kerta kokonaan imetykseen liittyen raskausaikana. Se oli kyllä hyvä ja hyödyllinen, mutta vauvan synnyttyä olisin silti kaivannut enemmän ohjausta mm. Imetysasentoihin ja mahdollisiin rintaraivareihin liittyen. 6 viikkoa kestäneet rintaraivarit koettu ja täytyy sanoa, että kyllä teki välillä mieli tarttua tuttipulloon. 😀 Nyt imetys sujuu kuitenkin taas, on se ihanaa puuhaa, vaikka ei niin helppoa kuin etukäteen kuvittelin. 🙂




0
1 vastaus

Oiii sinä olet ollut sitkeä, huippua! 🙂




0
1 vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Tehtävä­nimikkeenä Laura
Inhimillisen, sormenjäljillä ja leivänmuruilla koristellun äitiyden puolesta. Rehellistä vertaistukea niille äideille joiden pullat tulevat pakkasesta ja nurkissa pyörii design-valaisimien sijaan villakoiria. Kaunista, rakkauden täyteistä, rehellistä ja joskus jopa vähän karua arkea. Kirjoitusten takana häärii 25-vuotias kolmen prinsessan äiti Turun seudulta. Yhteyttä voi ottaa: tehtavanimikkeena@gmail.com

Arkisto

Instagram

  • "Mutta kun ilona halusi olla prinsessa!" olisin itse veikannut joulukuusta. Tuo selästä roikkuva heijastin kruunaa kokonaisuuden...🤣 #vauva2017#kidsworld#pikkusisko

tehtavanimikkeenablogi

Artikkelit

Suomen suurin perheblogiyhteisö tarjoaa luettavaa ja vertaistukea niin odotusajasta, vauva-arjesta, taaperon uhmasta kuin muistakin perhe-elämän iloista ja haasteista. Tarjolla on huumoria, vinkkejä, arjen vertaistukea, kyyneliäkin. Tervetuloa joukkoon!

Seuraa
meitä: