Yleinen 24.10.2017

Entä jos kolmas lapsi pilaa meidän arjen?

Juttu jatkuu mainoksen jälkeen
Juttu jatkuu

Katson lapsiani iltatoimien touhussa. Molemmat riisuvat ja pukevat itse. Molemmat osaavat laittaa hammastahnansa itse ja tietävät miten hampaat kuuluu harjata. Molemmat kiipeävät sänkyihinsä itse. Osaavat, kertoa että vielä maistuisi tilkka vettä. Luetaanko äiti se possu satu? Toivotetaan hyvät yöt ja suukotetaan ja mietin, miten ihanan yksinkertaista ja helppoa meidän elämä tällä hetkellä on. Kahden uhmaikäisen kanssa haastavaa, mutta jotenkin samalla niin helppoa jo. Olemmeko hulluja, kun halusimme vielä yhden vauvan sekoittamaan tämän pakan?

Joulukuussa koko pakka menee taas aivan sikin sokin. On kiire, on kädet täynnä vaippoja, imetystä sekä pyykkiä. On väsymys, on taas se vauvavuosi. Se ei ole ollut mikään valtionsalaisuus täällä bloginkaan puolella, etten minä erityisemmin pidä vauvavuodesta. Olen enemmänkin ihminen joka haluaa lapsia, ei vauvoja. Vauvat on ihan jees ja totta kai äärettömän rakkaita, mutta minä nautin siitä kun lapset puhuvat, tekevät ja kertovat. Ehkä vähän laiska äiti, mutta minä nautin siitä vähän helpommasta arjesta. Siitä, kun ilman tuhannen tunnin univelkaa osaa jo nauttia aikaisista aamuherätyksistä ja iltasatuhetkistä. Siitä, kun kahden tunnin kiukuttelun ja huudon sijaan lapsi kertoo, mikä nyt painaa tai sattuu. Siksi välillä mietin, olimmeko hulluja kun lähdimme tähän jo kaksi kertaa helpottaneeseen vauvavuoden rumbaan vielä kerran? Olimmeko liian ahneita, olisiko kovasta kolmannen lapsen kuumeesta huolimatta pitänyt tyytyä kahteen täydelliseen? Entä jos kaikki ei menekkään tällä kertaa hyvin? Entä jos kolmas lapsi jollain tapaa pilaa meidän arjen?

Karusti sanottu, mutta tälläisiä ajatuksia päässäni tällä hetkellä vähän pyörii. Lapsi ei missään nimessä voi pilata syntymällään mitään, mutta kun kokemuksesta tiedän että vauvavuosi on kaikkea muutakin kuin onnellista vauvakuplaa ja naurua. Se on ihan hemmetin rankkaa aikaa minulle, meille ja koko perheelle. 

Synnytyksen mukana voi tulla komplikaatioita. Joko minulle tai vauvalle. Koliikkia, univelkaa ja imetysmaratoneja. Isosiskojen mustasukkauutta. Turhautumista, kun syli ei riitä samaan aikaan kaikille kolmelle. Sotkuisia lattioita, vuorien kokoisia pyykkikasoja. Tiuskimista sille perheen toiselle aikuiselle kaiken väsymyksen ja hektisen arjen keskellä. Huolta ja murhetta lasten hyvinvoinnista. Huolta ja murhetta siitä, että riitänkö minä vanhempana. Entäpä jos nyt kolmannen kerran babyblues ei jääkkään siihen, vaan äityy ihan masennukseen asti? Entäpä jos minusta ei olekkaan kolmen lapsen hyvinvoivaksi äidiksi? Entä jos me ei pystytäkkään tähän?

Tuttuja ajatuksia? Minulle on. Nimittäin jo edellisen raskauden aikana. Ja sitä edellisen. Kai nämä tälläiset loppuajan panikoinnit ihan jo kuuluvat tähän asiaan. Ja toisaalta näitä on hyvä miettiä, sitten ei pelästy kun se vauvakupla onkin paljon kaikkea muutakin kuin sitä hattaraa. Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty eikö? Minäpä suunnittelen siis kaiken menevän päin honkia ja edes ajatustasolla valmistaudun myös niihin ikäviin asioihin. Näin ollen voin yllättyä positiivisesti, kun kaikki meneekin ihan hyvin! Ja mitä luultavimmin meneekin. Tosin hyvin selätetty vauvavuosi minulle tarkoittaa lähinnä sitä että, olemme kaikki hengissä vielä vuoden päästä ja koko perhe kasassa ja koti jotakuinkin pystyssä.

Ja sitä, että näin kahden vuoden jälkeen voi miettiä että eihän se niin paha ollut. Oli se. Ei ehkä läpeensä paha, mutta hyvin rankkaa aikaa sen kaiken uuden perheenjäsenen rakkaudenkuplan kanssa. Ja tulee tämä kolmaskin varmasti olemaan rankka vuosi. Se on ihan normaalia, ja kun ei niitä negatiivisia tunteita kiellä vaan kirjoittaa, tulen selviämään siitä ihan okei. Taas kerran. Vaikka varmasti on hetkiä, kun kiroan hulluttaamme, ristin jalkani tiukasti kiinni ja kierukan lisäksi hankin vielä pillerit, pessaarin ja miehelle johtojen katkaisun. Koska ei enää ikinä.

Ja tällä kertaa taidan oikeasti tarkoittaa sitä, joten kaikesta rankkuudesta huolimatta aion parhaani mukaan yrittää nauttia ja kaivaa ne pienet arjen ilot esille. Vaikka kahvia ja valokynää silmien alle kuluisikin ennätysmäärä parin seuraavan vuoden aikana.

Juttu jatkuu mainoksen jälkeen
Juttu jatkuu

Kommentit (20)

ihanaa että tykkäät, kiitos<3 ja mun mielestä toi on ihanaa, että sinulla on realistisia ajatuksia vauvavuodesta. Itselläni oli esikoisen odotuaikana tosi ruusuinen kuva vauvavuodesta ja totuus jysähti ja kovaa 😀

1 vastaus

Ihanan totuudenmukaisia ja aitoja ajatuksia! 🙂 Kaiholla ja haikeudella jäin muistelemaan omia raskausaikojani luettuani tekstisi ja halusin tulla sanomaan ääneen, että tuo kuuluu kasvamiseesi äidiksi yhdelle lisää. Näin minä sen ainakin olen kokenut jo neljästi, ja hyvinhän se meni. <3 Nauttikaa ja rakastakaa. <3

1 vastaus

kauniita ajatuksia, juuri noin se asia taitaakin olla<3 me nautitaan ja nrakastetaan! <3

1 vastaus

Tuoreena kolmen lapsen äitinä ja juuri neljä tuntia kipeän allergisen refluksilapsen huutoa kuunnelleena voin sanoa, että tekisi mieli kelata sinne alkuun ja hankkia kaikki nuo luetteloimasi ehkäisykeinot…

1 vastaus

<3 voi ei, tsemppiä sinne ihan hirveesti!

1 vastaus

Ihana postaus! Meillä on toistaiseksi vain yksi lapsi, juurikin noiden tuollaisten ajatusten takia. Poika täyttää tammikuussa kolme ja on ihanaa kun hän alkaa olla jo omatoiminen ja arki on helpompaa kaikesta uhmasta huolimatta. Silti olen kuitenkin aina kuvitellut meille kaksi lasta ja viimeiset pari vuotta on mennyt vaiheillessa onko siinä mitään järkeä! En tiedä onko mikään päätös oikeastaan väärä, mutta eniten pelottaa että kadun jos se toinen lapsi jääkin noiden tunteiden vallassa hankkimatta? Ei kiinnostaisi tehdä iltatähteä 10 vuoden päästä kun itselläkin alkaa olla jo ”liikaa” ikää.. Vaikeita asioita, mutta ehkä ne tunteet määrää sen oikean suunnan sitten kuitenkin..

1 vastaus

kiitos! 🙂 nää on kyllä vaikeita asioita, tunnistan ajatuksiasi ennen kuin jokaisen araskauden on annettu lupa alkaa! 🙂

1 vastaus

Teidän perheeseen, jos minne, soisin kasvamaan lisää lapsia!
Pidän ajatuksistasi kasvattajana, iltasaduista, leikkipuistoulkoiluista ja niistä rehellisesti makaroonipäivistä.

Kolmas lapsi on ihana juttu. Parin viikon päästä jo mietit, miten ihmeessä osasittekaan elää ilman häntä.
Sinun arkeasi on nyt myös helpottamassa kaksi ihanaa apulaista. Kun istahdat imettämään, he voivat ojentaa sinulle kauemmas unohtuneen puhelimen tai kaukosäätimen, tai tuoda lasin vettä. He myös pitävät vauvalle seuraa ihan eri tavalla, joten saatat jopa päästä käymään vessassa ihan itse ;).

Alusta asti vaan muistat kehua ja kannustaa isompia, kerto heille, kuinka paljon vauva heistä tykkää. Meillä meni viisi ja kaksivuotisilla isoveljiltä ihan kilpailuksi, kumpaa vauva rakastaa enemmän.

1 vastaus

Minä ku antaisin niille jotka ei näitä asioita pääse kokemaan. Vastaus tuolle nimettömälle. Mua niin suuresti ärsyttää nähdä kun mainostat näitä blogitekstejä. Kun on jääny kuva helposti raskautuvasta ja ei niin kiitollisesta äidistä. Kerrotaan että on oikeus valittaa ku ei nauti raskaudesta eikä vauva-ajasta. Vaikka yrititkin korjata jossain vaiheessa tätä kuvaa. Voi ku jokainen tietäis mitä lapsettomuus on, katottais ihan eri kantilta näitä asioita.

1 vastaus

Harmi että sinua ärsyttää, ehkä ei kannata avata tätä blogia enää koska jatkossakin täältä tulee löytymään näitä ei niin positiivisa, aitoja ajatuksia joita pääni sisällä liikkuu. Ja kurjaa, jos sinulle on jäänyt minustä kiittämätön kuva, nimittäin olen niin kamalan kiitollinen ja onnellinen äiti kaikista näistä ei niin positiivista ajatuksista huolimatta. Minulle tämä blogi on ja tulee aina olemaan paikka puhua niistä aidoita, myös ei niin positiivista ajatuksista. Jos vielä tänne eksyt joskus lueskelemaan juttujani, kannattaa aina muistaa että nämä tekstit ovat osa minun ajatuksiani, osa meidän arkea ja osa minun äitiyttäni. Vain murto-osa näistä.

Mitä tuohon viimeiseen lauseeseen tulee niin sille vastaus ja vastine löytyy kokonaisen postauksen verran täältä blogista. Vaikka minä en ole kokenut lapsettomuutta, se ei anna oikeutta vähätellä tunteitani. Me olemme kaikki erilaisia omien tunteidemme kanssa, ja toisille meistä on tärkeä saada purkaa niitä johonkin. Siinäkin pelossa, että joku tulee ja ymmärtää väärin tai omalla tulkinnallaan nämä asiat 🙂

1 vastaus

Hyvä Yhden äiti!
En usko ”kärsimyksen kirjastavan”, lapsettomuuden kokemuksen tekevän kenestäkään parempaa ihmistä tai vanhempaa. Vanhemmuuden paremmuutta kun ei lasketa raskautumisen helppoudella tai vankeudella, ei rintaruokinnan eteen vuodatettuina verotippoina, ei valvottuina tunteina tai raskausarpina. Hyvä vanhemmuus ei katso itse tehtyjen soseiden koostumusta eikä lastenvaatemerkkiä.
En myöskään usko katkeruuden kaunistavan meistä ketään. Elämä on, eikä toisen onni ole siinä toiselta pois.
Parempaa jatkoa sinulle,
nimetön

1 vastaus

<3 samoja ajatuksia

1 vastaus

voi kiitos miten ihanasti sanottu! :)<3 ja hyviä vinkkejä, täytyy muistaa nuo hoitaa ihan ekstra hyvin! Ehkä meilläkein menee tuohon kumpi rakastaa enemmän touhuun se mustasukkaisuus :p ! 🙂

1 vastaus

Meiltä löytyy 3 lasta 2v 2kk ikäeroilla ja nuorin on nyt 2v 2kk. 🙂 Suurempi muutos on 2 lasta kuin 3. Kolmannen kohdalla jo tietää, ettei koskaan ole yksin. Toki hommaa on enemmän, mutta samalla huomaa kuinka isoja isommat lapset jo on ja tietää kuinka arki pikku hiljaa helpottaa. Dynamiikka muuttuu myös paremmaksi. Ei ole vaan mulle ja sulle vaan meille. Ihana nähdä kuinka he ovat jo oma joukkue. Kunhan vaan jaksaa panostaa sisarussuhteisiin, niin kantaa se läpi elämän. Työtä vaatii, mutta se myös palkitsee. Kolme parempi kuin kaksi. <3

1 vastaus

<3 kiitos kommentistasi, noihan se taitaa olla<3

1 vastaus

Ihana lukea näin rehellistä tekstiä!
Meidän esikoinen on jo lähes 6 v kun vauva syntyy joulukuussa ja tulee kyllä mullistus arkeen, olen kanssa jo varautunut kaikenlaiseen mutta toivon tietenki yllättyväni positiivisesti! ?

1 vastaus

kiitos! 🙂 oi mutta teillä on jo niin ihanan iso apuri siellä! 🙂 toki mitä isompi lapsi, sitä isommalta muutokselta se vauva varmasti tuntuu taas 😀

1 vastaus

mäki vähän mietin tuota ennen kun toka lapsi synty, mutta nyt kohta kun vauvavuosi tällä toisella alkaa olla ohi, huomaan että ei se mennytkää niin :D.. että vauva ois pilannu mtn, vaan se on tuo uhmaikänen esikoinen joka tekee kaikesta niin vaikeaa 😀 vauva ei vielä raasta hermoja muuta kuin yöheräilyillään. Sen sijaan tuo 3v on ihan mahoton ja kaikki on yhtä showta hänen takiaan 😀 monesti oon sanonu et ottasin vaik kolme vauvaa välillä mielummin ko ton uhmiksen 😉

toki näihin fiiliksiin vaikuttaa varmasti sekin, että tää vauva on ollu suht tyytyväinen tapaus eikä allergioita tms, miljoona flunssaakin on menny helpolla mitä hänellä jo ollut. Unikouluki tuotti tulosta ja enää ei herää kuin jostai kello 4.30 alkaen vähän välii. Mutta joka tapauksessa, tsemppiä loppuun ja toiv. tulee siedettävä ja ihana vauvavuosi : ) !

1 vastaus

kiitos tsempeistä! 🙂 ja hei, feel you noiden uhma juttujen kanssa 😀

1 vastaus

Tykkään sun tekstien rehellisyydestä. Itselläni on esikoisen laskettu aika itseasiassa pari päivää sinun jälkeesi ja useamman kerran viikossa mulla käy mielessä mitä helvettiä me on menty tekemään… 😀
Lapsi on enemmän kuin toivottu ja ennen lasta on itketty useita kyyneleitä mitä jos en lasta saa ikinä eikä tämäkään tullut heti kun luvan sai.

Mutta silti nämä ajatukset käyvät mielessä eikä siinä musta ole mitään pahaa. Onpahan valmistauduttu henkisesti ja on realistinen suhtautuminen tulevaan vuoteen. 🙂

1 vastaus

ihanaa että tykkäät, kiitos<3 ja mun mielestä toi on ihanaa, että sinulla on realistisia ajatuksia vauvavuodesta. Itselläni oli esikoisen odotuaikana tosi ruusuinen kuva vauvavuodesta ja totuus jysähti ja kovaa 😀

1 vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Tehtävä­nimikkeenä Laura
Inhimillisen, sormenjäljillä ja leivänmuruilla koristellun äitiyden puolesta. Rehellistä vertaistukea niille äideille joiden pullat tulevat pakkasesta ja nurkissa pyörii design-valaisimien sijaan villakoiria. Kaunista, rakkauden täyteistä, rehellistä ja joskus jopa vähän karua arkea. Kirjoitusten takana häärii 25-vuotias kolmen prinsessan äiti Turun seudulta. Yhteyttä voi ottaa: tehtavanimikkeena@gmail.com

Arkisto

Instagram

  • Katsottiin tyttöjen kanssa yksi päivä vanhoja valokuvia. " Äiti katso mamman sylissä on Ilona"😍😂 #tb#1993#mymom#samastamuotista#meitsi

tehtavanimikkeenablogi

Artikkelit

Suomen suurin perheblogiyhteisö tarjoaa luettavaa ja vertaistukea niin odotusajasta, vauva-arjesta, taaperon uhmasta kuin muistakin perhe-elämän iloista ja haasteista. Tarjolla on huumoria, vinkkejä, arjen vertaistukea, kyyneliäkin. Tervetuloa joukkoon!

Seuraa
meitä: