Yleinen 26.10.2017

Epäkiitollinen äiti vai liian rehellinen kirjoittaja?

Juttu jatkuu mainoksen jälkeen
Juttu jatkuu

Välillä kun kirjoitan näitä blogitekstejä, mietin painanko sittenkään julkaise nappulaa. Olen itse sinut tekstejeni kanssa, mutta haluanko taas kerran antaa palan ajatuksiani teille? Varsinkin nuo ei niin positiiviset ajatukset raskauteen ja lapsiin liittyen, ne jakavat mielipiteitä niin itseni kuin teidänkin kesken. Ja kun tuntuu, että aina löytyy joku jonka aamukahviin onnistut niin sanotusti pissimään…

Saan paljon kiitosta ja positiivista palautetta siitä, kun olen niin rehellinen ja aito. Se on ihanaa, ja tiedän että suurin osa juuri siksi tätä blogiani lukee. Siksi, että täältä tietää saavansa vertaistukea niille omille epäonnistumisilleen ja sekaiselle arjelleen. Minä saan myös erittäin paljon teiltä, kun kommenttiboksissa ja Facebookissa saan kuulla, etten todellakaan ole yksin ajatusteni kanssa. Se, jos mikä on ihanaa ja yksi tämän blogin tarkoituksista, vertaistuki. Mutta sitten aina on ne pari muuta ihmistä..

Olen aika herkkis, myönnetään. Kanssani saa olla eri mieltä, totta kai. Mutta ne tahallaan piikittelevät ja negatiiviset kommentit, ne oikeasti satuttavat. Tai no en voi sanoa että ne satuttavat, mutta pahan mielen ne saa aikaiseksi ja fiilikset tähän rakkaaseen harrastukseen menee hetkeksi ihan totaalisesti. Minulle tulee oikeasti paha mieli niistä, mietitkö sinä sitä ennen kuin painat julkaise nappulaa? Minä nimittäin mietin, kun kirjoitan näitä tekstejäni. Siksi yritän kirjoittaa omia kokemuksiani muita yleistämättä. Antaa vertaistukea sillä tavalla, ettei kenelläkään tule paha mieli. Ja se on mahdotonta. Olenko liian herkkis tähän hommaan? Tekemään tätä näin julkisesti? Minua ei haittaa antaa vertaistukea myös niihin äitiyden varjopuoliin. mutta kostautuuko tämä liika rehellisyys jossain kohtaa itselleni? En todellakaan saa paljon näitä kurjia kommentteja, mutta jokaikinen niistä kolahtaa ja kovaa. Jos sinulla on uudet farkut joita kymmenen kehuu ja yksi sanoo perseesi pursuavan niistä rumasti ulos, minkä kommenteista muistat parhaiten?

Sain aamulla lukea eräästä kommentista miten kiittämätön kuva minusta on jäänyt. Kuva helposti raskautuvasta ja ei niin kiitollisesta äidistä. Oikeasti? Kyllä pisti ärsyttämään. Kommentti pisti kuitenkin minut pohtimaan tätä asiaa enemmänkin, kuin tämän postauksen verran. Pitääkö minun alkaa hehkuttamaan niitä onnellisia asioita enemmän? Saako minusta oikeasti tälläisen kuvan näiden teksiteni takia?

Aika nopeasti tulin siihen tulokseen että ihan sama,  tämä on minun blogini. Paikka, jonne tulen kirjoittamaan mitä mieleni päällä juuri silloin on. Oli kyse positiivisesta tai negatiivisesta asiasta. Myös niistä vaikeuksista, koska kirjoittaminen on tapa itselleni purkaa näitä asioita. Ollut jo vuosia, eikä loppua näy. Olen aina kirjoittanut myös siitä ei niin ihanasta arjesta, se ei ole siis yllätys jos yhtään aikaisemmin on blogiani lukenut ja tänne eksyy uudelleen. Tämä blogi on minulle henkireikä hektisen, kiireisen, rankan mutta elämäni onnellisimman ajan keskellä.

Haluan myös muistuttaa että nämä kirjoitukset ovat vain pintaraapaisu meidän arjesta, elämästäni sekä ajatuksistani. Yksi teksti on pieni osa niistä ajatuksista ja asioista joita täällä on ja tapahtuu. Kannustan myös miettimään omaa nettikäyttäymistään, jos ei ole mitään kivaa sanottavaa niin voiko asian jättää sanomatta? Eri mieltä saa olla, rakentavaa palautetta saa antaa, mutta ne ihan tahallaan kirjoittaa loukkaavat kommentit voisi jättää helposti kirjoittamatta.

Ja lopuksi kiitos. Suuri sydämellinen kiitos valtaosalle teistä, jotka tätä blogia lukee. On ihana kirjoittaa, kun tiedän saavani teiltä takaisin mitä mahtavinta vertaistukea. Melkein kaikki kommentit ovat mukavia ja ihania, epäasialliset kommentit eivät todellakaan ole mikään ongelma blogissani. Mutta kun ne muutamatkin tuntuvat kurjalta. Kaikki ei voi eikä pidä miellyttää, minun on kai vain hyväksyttävä tämä asia ja hivenen kovetettava nahkaani. Vaikka tämä on täysin luonteeni ja ajatusteni vastaista. Pakko se kai silti on edes yrittä olla välittämättä nettimaailmaan kurjasta puolesta, jos haluan jatkaa tätä harrastustani yhtä innolla mitä tähän saakka.

Mutta kiitos sinulle, joka kommentoit ja kerrot miten kiva rehellisiä ja aitoja tekstejäni on lukea. Ne sanat lämmittävät enemmän kuin osaat arvatakkaan. Minä annan vapaaehtoisesti teille jokaisen tekstin mukana pienen palan itsestäni, on ihana saada vastakaikua näille ajatuksille.

Kiitos että olet siellä. Kiitos että saan purkaa ajatukseni, epäonnistumiseni ja iloni teidän kanssa. 

Juttu jatkuu mainoksen jälkeen
Juttu jatkuu

Kommentit (34)

ihana kuulla!<3 kiva kun tykkäät lukea. Onnea kovasti odotukseen!<3

1 vastaus

Ihanasti ja rehellisesti kirjoitat! <3 Piti ihan käydä lukemassa tuo ikävä kommentti ja en oikein käsitä sitä. Siis onko asia käännettävissä myös niin päin, että jos on ollut ongelmaa raskautumisessa ja viimein onnistunut, niin esimerkiksi 9 kk:n pahoinvointi ja siihen päälle koliikit ja kahden vuoden valvomiset pitää kiitollisena ja nurkumatta kestää? Eiköhän meillä kaikilla äideillä ja isillä ole ihan sama oikeus tuntea kaikki vanhemmuuteen liittyvät tunteet ja myös ilmaista niitä. Ylipäätään en ymmärrä tätä että omat huolet ja murheet pitäisi aina suhteuttaa muiden murheisiin: jos ne on sulle todellisia niin ei kukaan voi tulla sanomaan että ei noin voi ajatella tai sanoa koska mulla ja tolla ja sillä. Sen sijaan siihen on tosiaan helppo vaikuttaa mitä lukee ja mitä ei.

1 vastaus

kiitos<3 olen ihan samaa mieltä kanssasi, meillä kaikilla on omat murheet ja huolet ja jokainen meistä kokee ne tavallaan.

1 vastaus

Minusta rehellisyys ja myös se hattarattoman, normaalinväristen silmälasien läpi katsottu lapsiperhearki ja elämä on juuri se, mitä tässä blogissa pitääkin olla, myös jatkossa!

Se, että ilmaisee kaikkia tunteita, kuuluu nimenomaan hyvään blogiin ja sellaista pinnallista ”olen niin onnellinen ja kaikki on täydellistä, katsokaa vaikka” en usko että ne vaikean lapsettomuuden kokeeneetkaan haluaisi lukea. Se ei missään nimessä ole kiittämättömyyttä vaan rehellisyyttä ja AITOUTTA. Mikään elämä ei voi olla vaaleanpunaista hattaraa koko ajan, ja kuka haluaisikaan lukea sellaista epäaitoa blogia?? Sellainen, jos mikä, alkaisi ärsyttää kovinkin nopeasti ja blogin lukeminen loppuisi siihen.

Tuommoiset elämään katkeroituneet suorittajat ja täydellisyyden tavoittelijat voi jättää ihan omaan arvoonsa.

1 vastaus

<3 kiitos

1 vastaus

Pakko itsekin uskaltautua kommentoimaan! Löysin blogisi hiljattain, kun etsiskelin luettavaa raskauduttuani heinäkuussa ja pidän todella paljon tyylistäsi kirjoittaa. Odotan esikoistani viikoilla 17+6 ja luen mielelläni rehellistä tekstiä niin vanhemmuuden huonoista kuin hyvistäkin hetkistä, kun itselle kaikki on niin uutta.:D

Jatkuva hehkutus vanhemmuuden ihanuudesta olisi itselleni jotenkin vierasta luettavaa, sillä uskon joka perheellä olevan ne omat haasteet. Toisilla se liittyy raskautumisen vaikeuteen, toisilla raskauteen ja toisilla sitten enemmän lapseen syntymän jälkeen.

Se on jotenkin nurinkurista, että helposti raskautuvan äidin pitäisi sietää ja niellä kiltisti kaikki negatiiviset fiilikset. Ei minulle ainakaan ole jäänyt kuvaa, että olisit kiittämätön tai leveilisit nopealla raskautumisella. Eiköhän kaikki äidit ole kiitollisia lapsistaan, vaikka välillä pinna kiristyykin arjen keskellä.

Jatka samaan malliin ja hyvää loppusyksyä teidän perheelle! 🙂

1 vastaus

kiitos paljon kehuista!<3 ihanaa että tykkäät lukea! ihanaa syksyä teillekkin ja onnea odotukseen<3

1 vastaus

Olet hyvännäköinen ja huumorintajuinen äiti. Kerrot babybluesista enkä meinaa sitä millään uskoa 😀 Minulle välittyy kuva elämää, miestään ja lapsiaan rakastavasta, rohkeasta nuoresta naisesta. Saat olla itsestäsi ja teistä kaikista ylpeä juuri tuollaisena kuin olet.

1 vastaus

voi kiitos, ihanasti sanottu saara<3<3

1 vastaus

Mielestäni tekstistäsi kuitenkin aina kuvastuu myös rakkaus ja kiitollisuus.
Jatka vaan samaan malliin.

1 vastaus

<3 ihanakuulla

1 vastaus

Maailma kaipaa rehellisiä ihmisiä ja ennen kaikkea rehellisiä bloggaajia! Ei kaikki voi olla aina ihanaa tai jokainen päivä olisi kuin pilvillä liitelisi. Ei kenelläkään.
Joillekin niiden negatiivistenkin asioiden esiintuominen on vaan liikaa. Suomessa kun ei saisi valittaa (tai iloita) mistään. ”Koska jollain menee kuitenkin aina huonommin”. Menee varmasti, mutta menee satavarmana ilman sitäkin, että itse ei muka voi sanoa joskus jotain negatiivista.

Musta oli ihana nähdä sua ja mulle jäi susta ainakin todella positiivinen kuva niin ihmisenä kuin äitinä <3

1 vastaus

voi kiva kuullta!<3 ja niinpä, toisaalta on asiat huonosti tai hyvin niin ei sitä saisi sanoa ääneen 😀

1 vastaus

Miekin mietin välillä oonko itekin liian rehellinen ja aito,vaikutanko kiittämättömältä jos erehtyy ääneen sanomaan että nyt ottaa pannuun lapset.Neuvolassaki sanottiin hyvin,että kaikkiin tunteisiin on oikeus 🙂 Jatka samaan malliin,siirappiblogeja on nii paljo jo 🙂

1 vastaus

jatka sinäkin samaan malliin, sun blogi on ihanan aito! 🙂 ja niinpä, kaikkiin tunteisiin on oikeus!

1 vastaus

Sen takia tykkään kun oot niin rehellinen niin positiivisissa kuin negatiivisissa asioissa! Jatka samaan malliin ja älä anna kateellisten lytätä kirjotus intoa!

1 vastaus

kiitos, ihana kun tykkäät<3

1 vastaus

Kyllä sun teksteistäsi todellakin välittyy kiitollisuus ja onnellisuus, jatka vaan samaan rehelliseen tyyliisi 🙂 sun blogista on tullut viime aikoina yksi lemppareistani. Meidän esikoisvauvamme on vasta 7-viikkoinen, mutta musta on tosi kiva lukea ajatuksista ja elämästä useamman lapsen kanssa, ja nimenomaan kaikenlaisista rehellisesti kirjoitetuista kulmista 🙂

1 vastaus

ihana kuulla! Ja aivan ihana kun jaksat lueskella mun juttujani<3 onnea vauvasta!!!<3

1 vastaus

Juuri niitä rehellisiä kirjoituksia on kiva lukea! Ja rivien välissä ja ihan riveilläkin kyllä saa kuvan että olet aidosti onnellinen lapsistasi. Näin vaan elämässä ilo ja suru, onni ja väsy/ärtymys kulkevat käsi kädessä. Itse en ainakaan ole ennen lapsia kokenut niin voimakkaasti ja yhtäaikaisesti täysin päinvastaisia tunteita. Elämä on, toivon että jatkat samaan malliin!

1 vastaus

ihana kuulla että se välittyy myös sinne, koska niinhän asia todellakin on<3

1 vastaus

Hei! Pakko kommentoida ekaa kertaa vaikka matkassa olenkin ollut jo kuopuksenne odotusajasta lähtien! Itsekkin kahden lapsen äitinä rakastan lukea tätä blogiasi juuri siksi kun olet niin aito ja ajatuksiisi on helppo samaistua? vaikka lapset niin rakkaita ja toivottuja ovatkin, kyllä niille negatiivisillekkin tunteille pitää olla tilaa, eikä se ole mitään kiittämättömyyttä vaan elämää! ❤️Älä välitä oot paras äiti lapsillesi juuri sellaisena kuin olet, ihanaa ja mahdollisimman mukavaa loppu odotusta! Täälläkin ehkä vielä haaveillaan kolmannesta pienestä, mutta hetki pitää nyt hengähtää kun kuopuksen vauvavuosi ensi viikolla päättyy? raskaana olo kun ei itselleni ole ihan sitä lemppareinta aikaa!

1 vastaus

ihana kommentti, kiitos siitä<3 ja ihana kuulla että olet pysynyt matkassa jo noin kauan! 🙂

1 vastaus

Tämä on lemppariblogini, jonka uudet postaukset ahmin aina heti, koska pystyn niin samaistumaan ajatuksiisi! On lohdullista lukea niin ihanan rehellistä tekstiä. Sellaista se pienten lasten kanssa on, maailman ihaninta ja samalla rankinta työtä.

1 vastaus

ihana kuulla, kiitos!!<3

1 vastaus

Todella kliseistä ehkä, mutta sulla on oikeesti ihan paras blogi. <3 Yksi vuotiaan taaperon kanssa aikaa ei aina ole aktiiviselle blogien lukemiselle, mutta täällä on aina hyviä korjotuksia, kun palaan lukemaan. Olet todellakin ihanan aito ja kirjotat tosi mukavasti luettavaa tekstiä. En mä jaksa uskoa, että meidän "tavallisten tallaajien" tai teidän bloggaajien elämä on aina niin ihanaa. Mun mielestä on todellakin ok ja hyvä puhua ja kertoa niistä negatiivisistakin asioista. Ja se on myös hieno taito, että osaat usein lähestyä negatiivisiakin asioita huumorin ja ilon kautta. Tsemppiä loppuraskauteen (miten aika menee näin nopeesti!!!) 🙂

1 vastaus

hih, kiitos ihana kuulla!!!<3 ja kiitos tsempeistä, äläkä muuta sano. aika lentää vaikka samalla niin nämä viimiseiset viikot matelee 😉

1 vastaus

Tykkään sun tyylistä, jatka samaan malliin! Näiden pienten kanssa ne tunteet vaan menevät vuoristorataa välillä äidilläkin, ei vain uhmaikäisellä. Ja eikös raskausaikana ole jo hormonien vuoksikin oikeus olla vielä tavallista dramaattisempi 😀 Valvominen on myös ihan sanonko mistä, eikä tämän sanominen yhtään vähennä suurta rakkautta omia murusiani kohtaan.

1 vastaus

kiitos, ihana että tykkäät<3

1 vastaus

Heippa! Vasta olen blogiasi alkanut lukemaan ja pidän todella kirjoitustavastasi. Itselläni ei ole vielä lapsia ja vauvakuumetta varjostavat ajatukset siitä, ettei minusta ehkä ole täydelliseksi, epäitsekkääksi ja itseni 18 vuotta jäähylle laittavaksi äiti-ihmiseksi. Blogisi kaltaisia näkemyksiä tarvitaan, jotta äidit vapautetaan siitä ikuisesta ja arvostelevasta äiti Teresan myytistä. On ok olla väsynyt ja tuntea myös huonoja hetkiä. Ihmisiä tässä kaikki ollaan! Teksteistäsi kuitenkin välittyy rakkautesi lapsiasi kohtaan, Olet varmasti heille täydellinen äiti, vaikka ihmisenä olisitkin yhtä täydellisen epätäydellinen kuin me muutkin.

Ymmärrän kuitenkin, että lapsettomuudesta kärsivä on saattanut loukkaantua siitä, että joku raskautuu helposti ja ei pidä vauva-arkea taianomaisena. Mutta tämä ei Laura ole sinun syysi. Lukija on eksynyt väärään blogiin. Hän purkaa omaa pahaa mieltään, sillä vauvat ja raskautuminen ovat varmasti hänelle henkilökohtaisia ja kipeitä aiheita. On inhimillistä tuntea kateutta. Toivotan hänelle kaikkea hyvää. Toivottavasti hänellä on vertaistukea, sillä omaa kipuilua ei varmasti yhtään helpota, että ajattelee muiden elämän ilojen olevan itseltään pois.

1 vastaus

ihana kuulla että tykkäät<3 ja minäkin kyllä ymmärrän<3 toivottavasti hänellä on joku jolle puhua ja purkautua tunteistaan.

1 vastaus

Musta sun kirjoitukset ovat ihanan elämänmakuisia. Tuota ainakin minun äitiarkeni on, välissä ihanaa ja rakasta ja välillä aika raskasta ja irvistelyä. Siltikään en vaihtaisi äitiyttä pois ja aivan varma olen, ettet sinäkään niin tekisi. Jatka samaan malliin! 🙂

1 vastaus

<3 ihana kuulla, kiitos

1 vastaus

Sun blogisi on juuri ihana tälläisenä rehellisenä ja aitona ja antaa itsellekin luvan tuntea myös negatiivisiä tunteita. Olen itse raskaana, ja suurimman osan ajasta erittäin onnellinen ja tyytyväinen mutta ilman muuta välillä tulwe hetkiä kun v*tuttaa säryt ja turvotua jne. Ja juurit tälläisiä blogeja lukemalla ei tunne niin pahaa mieltä näistä vähän negatiivisemmistakin tunteista sillä tietää että muillakin näitä tunteit välillä tulee 🙂 jatka samaan malliin ihana Laura!!

1 vastaus

ihana kuulla!<3 kiva kun tykkäät lukea. Onnea kovasti odotukseen!<3

1 vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Tehtävä­nimikkeenä Laura
Inhimillisen, sormenjäljillä ja leivänmuruilla koristellun äitiyden puolesta. Rehellistä vertaistukea niille äideille joiden pullat tulevat pakkasesta ja nurkissa pyörii design-valaisimien sijaan villakoiria. Kaunista, rakkauden täyteistä, rehellistä ja joskus jopa vähän karua arkea. Kirjoitusten takana häärii 25-vuotias kolmen prinsessan äiti Turun seudulta. Yhteyttä voi ottaa: tehtavanimikkeena@gmail.com

Arkisto

Instagram

  • Viimeinen kirjoitus Kaksplussalla tehty, haikeaa mutta niin ihanaa!  Perjantaina nähdään uudessa osoitteessa, joka löytyy profiilista! 😍👌 että mä kaipasin tuota vanhaa blogia❤ #happy#blogi#perheblogi#blogger#uusiatuulia

tehtavanimikkeenablogi

Artikkelit

Suomen suurin perheblogiyhteisö tarjoaa luettavaa ja vertaistukea niin odotusajasta, vauva-arjesta, taaperon uhmasta kuin muistakin perhe-elämän iloista ja haasteista. Tarjolla on huumoria, vinkkejä, arjen vertaistukea, kyyneliäkin. Tervetuloa joukkoon!

Seuraa
meitä: