Yleinen 2.11.2017

Laadukas varhaiskasvatus. Onko sellaista?

Juttu jatkuu mainoksen jälkeen
Juttu jatkuu

Tytöt tänään pidetään vapaapäivä. Saatte auttaa äitiä pakkaamaan.

Neljävuotiaan naama meni hetkellisesti mutrulle. Kaksivuotias sen sijaan hyppi kuin pingispallo ympäri keittiötä jeejeejee huutoja kiljuen. Kumpi tytöistä tykkää enemmän päivähoidosta? Kumpi tytöistä on ikänsä puolesta valmiimpi päivähoitoon?

Toki kaikki on aina niin lapsikohtaista, mutta meidän perheessä kaksi vuotias ei todellakaan ole vielä valmis päivähoitoon. Eikä pidäkkään, onhan se päiväkoti nyt aikamoinen paikka pienelle lapselle. Isot ryhmäkoot, lapsimäärään nähden vähän aikuisia. Erossa vanhemmista monta tuntia päivässä. Meidän lapset ovat pahimmillaan viettäneet 9 tuntia päivässä, viisi päivää viikossa. Hullua ajatella, että joku muu näkee lapsiani enemmän päivän aikana kuin minä, äiti itse.

Tilanne on mikä on. Kotihoidontuki on mitä on. Toisaalta enemmän kuin ei mitään. Pitäisihän siitä olla tyytyväinen, että minulle maksetaan kun olen lasteni kanssa kotona. Mutta tälläkin hetkellä ennen kuin edes äitiyslomani on alkanut ja meillä on iso asuntolaina takataskussa, tiedän etten voi kotona olla sitä kolmea vuotta. Enkä kyllä edes haluaisikaan. Edes välillä on töihin päästävä, jotta on jotain sitä ihan omaa lasten kasvatuksen ohella. Lasteni tulevaisuus tulee siis taas jälleen olemaan päivähoidon parissa parin vuoden päästä, vaikka huomenna meidän osilta päiväkodin ovi sulkeutuukin pitkäksi aikaa. Elämä on valintoja täynnä ja meidän valinta on upouusi koti sekä pankkilaina, joka pakottaa minutkin töihin äitiysloman jälkeen. Vaikka tämä tavallaan on vapaaehtoinen valinta, mietin teenkö oikein. Uskallanko luovuttaa lasteni kasvatusvastuuta jollekkin muulle. Varsinkin kun varhaiskasvatuksen tilanne tällä hetkellä on mikä on.

Nykypäivän varhaiskasvatusta voi sanoa laadukkaaksi. Sitähän se on. Tällä hetkellä siellä päiväkodissa mennään lapset edellä. Uuden vasun myötä lapsilähtöisyys ja yhteistyö perheiden kanssa on vielä tärkeämmässä asemassa kuin hetki sitten. Mutta valitettavasti se ei riitä. Jonkun päättäjän mielestä on ihan ok, että lapsia on yhdelle aikuiselle laskennallisesti iso määrä ja se on vain hyväksyttävä. Vaikka kuinka ne hoitajat ja lastentarhanopettajat tekevät työtä sydämellään, on silläkin elettävä. Työtä ja bisnestä päivähoitokin on, vaikka kuinka sydämellä sitä tekisi. Ja valitettavasti se bisnes näkyy niissä isoissa lapsiryhmissä.

Minä toivon, että päättäjät tajuaisivat laadukkaan varhaiskasvatuksen olevan myös muutakin kuin sitä kasvatusta. Se on syliä, läheisyyttä, lämpöä ja haleja. Laadukas varhaiskasvatus tarjoaisi lapselle myös sitä tukea ja turvaa silloin, kun täytyy olla erossa niistä omista vanhemmistaan. Tällä henkilökuntamitoituksella se tuntuu välillä lähes mahdottomalta. Jo pienen lapsen pitäisi osata olla aika itsenäinen, koska yksinkertaisesti kädet ei riitä auttamaan kaikkia samaan aikaan.

Minun lapseni ovat molemmat aloittaneet päivähoidon alle kaksivuotiaana. En ole kotiäitityyppiä eikä kyllä ole asuntolainammekaan sitä mieltä. Kyllä ne lapset siellä päivähoidossa pärjää, en minä sitä. Mutta kyllä minua ahdistaa myös se, että hyvin useasti joudun perustelemaan miksi lapseni jäävät kanssani kotiin kun vauva syntyy. Tuntuu, että on vain kaksi vaihtoehtoa. Joko lapset jatkavat päivähoidossa tai sitten homehtuvat ja eristäytyvät äidin kanssa kotiin. Meidän asuinkunnassa sekä lähialueilla ainakin on niin paljon toimintaa ja kerhoja, että kiitollinen saa olla. Me pärjäämme mainiosti ilman päiväkotia kun kerhoja ja muuta toimintaa on.

Lapsi oppii päiväkodissa nopeasti ja paljon. Meidän kaksi vuotias on jossain asioissa todella taitava, ja tiedän kiitoksen niistä taidoista kuuluvan suoraan päivähoidolle. Mutta välillä pakostakin mietin, mitkä niistä taidoista on ollut pakko oppia, koska kukaan ei ole kerinnyt auttamaan? Kuinka monta kertaa viikossa lapsellani on sellainen olo, ettei häntä nähdä ja kuulla tarpeeksi päivän aikana?

Toivon äitinä sekä varhaiskasvattajana että päättäjät heräävät varhaiskasvatuksen ongelmakohtiin, vaikka itse kasvatus onkin laadukasta. Mutta laadukas päivähoito on paljon muutakin, kuin sitä kasvatusta. Se on myös aikaa, syliä, turvaa ja kodinlämpöisyyttä. Ja tätä ei sieltä koulunpenkiltä ja koulutuksesta saa. Se tulee intohimosta työtä kohtaan jota rakastaa. Se tulee siitä, ettet tunne joka päivä itseäsi riittämättömäksi kun kädet  ja syli ei vaan riitä kaikille lapsille niin usein kuin pitäisi. Se tulee siitä, että päättäjät tajuavat henkilökunnan mitoituksen olevan riittämätön lapsimäärään nähden. Se tulee siitä, että päättäjät tajuavat ettei työnkuva, sen vaativuus ja vastuu kohtaa alan palkkauksen kanssa.

Te päättäjät, jotka näistä asioista päätätte. Jalkautukaa kentälle. Menkää katsomaan, mitä te päätöksillänne saatte aikaan. Varhaiskasvattajat antavat kaikkensa jokaikinen päivä, jotta lapset saisivat mahdollisimman mukavan ja turvallisen päivän. Jokainen lapsi lisää yhdelle aikuiselle vaikeuttaa tätä työtä. Ja valitettavasti näistä kärsii ne tärkeimmät, lapset. Henkilökunta väsyy, uupuu ja palaa loppuun.

Itse henkilökohtaisesti voin myöntää, että olen useasti miettinyt alan vaihtoa varhaiskasvatuksesta pois. Se on ihan älyttömän rankkaa ja puuduttavaa työtä, ja tuntuu ettei parempaan suuntaan ainakaan olla menossa. Raha puhuu, mutta koska se on puhunut liikaa ja huomaamme lastemme maksavan meidän aikuisten ahneudesta? Jos minä saisin päättää, minä lisäisin henkilökuntaa. Pienentäisin lapsiryhmiä ja nostaisin tärkeää työtä tekevien palkkaa. Varhaiskasvattajana, mutta ennen kaikkea äitinä. Hän, joka minun rakkaimpiani hoitaa on ansainnut siitä kunnon maksun. Hän ansaitsee kaiken kunnian ja kiittollisuuteni tärkeästä työstä. Hänen kuuluu myös saada nauttia lapsistani ja työstään, ilman että hän tuntee päivästä toiseen olevansa älyttömän kiireinen ja riittämätön. Työntekijä voi valita työpaikkansa, mutta varhaiskasvatuksen tilanne on aikalailla sama joka puolella ja valinta äitinä on aika mahdoton. Siksi puhun enemmänkin äitinä, kuin työntekijänä.

Olen ollut todella tyytyväinen tyttärieni päiväkotiin ja henkilökuntaan. Alkukankeuksista huolimatta he molemmat viihtyvät siellä ihan hyvin. Isompi vähän paremmin kuin pienempi, mutta kuitenkin. Olen silti onnellinen, että huomisesta lähtien he saavat taas olla enemmän kotona ja kasvaa edes hitusen isommiksi ennen kuin on taas pakko pärjätä isossa lapsiryhmässä. Olen onnellinen, että he saavat taas hitusen rauhallisemman arjen, jossa mennään juuri heidän taitojen ja tahdin mukana. Toivoa ei ole menetetty, ja ehkä heidän palatessa varhaiskasvatuksen piiriin on asiat edes vähän paremmin.

Juttu jatkuu mainoksen jälkeen
Juttu jatkuu

Kommentit (10)

hahhaa kiitos tsempeistä, istuskeluahan tää vaan on 😉 viisaita sanoja kyllä! On niin surullista ettei ihmisarvolla tunnu olevan tässä maassa sitä rahallista arvoa tarpeeksi. Hoitala ei kai ole niin tuottoisaa että sinne halutaan rahallisesti panostaa. Pisetää pakolliset, tai itseasiassa vähän vähemmän ja niillä on pärjättävä oli kyse sitten päiväkodista tai vanhustenhoidosta :/




0
1 vastaus

Allekirjotan sun tekstin täysin… Olen itse (juuri äitiysloman aloittanut) lastentarhanopettaja ja odotan esikoistani syntyväksi joulukuussa 🙂 Tarkoitus on olla mahdollisimman pitkään kotona, just nimenomaan tämän hetkisen varhaiskasvatuksen tilanteen takia. En halua että oma lapsi joutuu siihen tilanteeseen, jossa hän joutuu odottamaan kohtuuttomia aikoja saadakseen tarvitsemaansa hoitoa ja lohtua.

Paljon on ollut puhetta siitä, miten vanhukset makaa likaisissa vaipoissa odottaen hoitajaa, mutta valitettavasti myös pienten päiväkotiryhmissä lapset joutuvat odottamaan hetkiä kakat housuissaan, koska yksi ihminen ehtii pestä vain yhden pyllyn kerrallaan. Tai syöttää max. 2 lasta kerrallaan.. Valitettavasti monella vanhemmalla on hyvin ruusuinen kuva päivähoidosta ja varhaiskasvatuksesta, ja he perustelevat pienen lapsen hoitoon laittamista sosiaalisten taitojen oppimisella. Kuitenkin on tutkittu, että päiväkotiryhmässä on liian suuri määrä sosiaalisia kontakteja pienen lapsen sisäistettäväksi, ja se haittaa sosiaalisten taitojen kehittymistä. Ja kyllähän sen myös töissä lapsista näkee…

Mutta olen kyllä kiitollinen että kotihoidontuki on olemassa, ainakin vielä 😀 Vaikka se tosi nimellinen onkin.




0
1 vastaus

tsemppiä raskauden viime metreille! 🙂 niinpä, olen myös huomannut sen tosi asian että jostain syystä alan ihmiset haluavat pitää lapsensa pois varhaiskasvatuksesta mahdollisimman pitkään. Hoitoalalla sekä sosiaalialalla tuntuu olevan vähän joka saralla asiat mullin mallin :/ liekö huono palkkaus työnvaativuuteen nähden suurin suu oli työpaikka mikä tahansa? Ja ne rahalliset resurssit…Kun ei hoito- eikä päivähoitoala tuota tarpeeksi niin eipä kai sinne sitä rahaa haluta sysätäkkään :/




0
1 vastaus

Hyvä teksti! Mulla ei oo omia lapsia mut joskus niitä saan ni haluisin kyllä hoitaa 3 vuotiaaksi kotona. Päiväkodin työntekijänä nähny niin sen arjen siellä että kovin mielellään omia pieniä en sinne laittas. Ihan hirveetä kyllä työntekijänä kun tuntuu että ei oo aikaa niille kaikille muruille siellä töissä ja aina täytyy joustaa ja venyä vielä vähän enemmän. Rankkaa työtä ja arvostan todellaki kaikkia ”meidän alan” ihmisiä, tärkeetä työtä kasvattaa pieniä ihmisen alkuja, kumpa vaan päättäjätki tajuis sen




0
1 vastaus

kiitos ! 🙂 hyvin sanottu, tälläiseltä se minun näkökulmastani näyttää ja tuntuu! Turhauttavaa kun ei vaan yksinekrtaisesti työntekijänä aina riitä




0
1 vastaus

Mun lapset on olleet yhteensä kolmessa päiväkodissa ja olen ollut oikein tyytyväinen jokaiseen, MUTTA päiväkotien tämänhetkisillä resursseilla en olisi voinut laittaa lapsiani alle 3-vuotiaina niihin. Pienten ryhmät ovat mielestäni liian rankkoja paikkoja, no, pienille. En siis syytä henkilökuntaa todellakaan mistään, tiedän, että he tekevät parhaansa, mutta mun mielestä alle 3v ja ainakaan alle 2v ei kuulu jatkuvasti joutua odottamaan lohdutusta, hoivaa ja huomiota.
Mäkään en olisi kyllä mielellään ollut 3+3 vuotta kotona, mutta meille oli itsestäänselvää, että hoitovapaat jaetaan, mies on ollut molempien kanssa vuoden ja mä sitten vähän alle 2v (meillä siis yli 5v ikäero).

Mun tyytyväisyyteen näitä yli 3v ryhmiä kohtaan on vaikuttanut ensinnäkin se, että kaikissa päiväkodeissa henkilökunta on ollut hyvin kartalla kiintymyssuhteista ja lapsen emotionaalisesta kehityksestä, ja ovat suhtautuneet lapsen tunteisiin vakavasti. Toinen seikka on resurssit – näissä päiväkodeissa on onneksi ollut suht hyvät hoitaja/lasten lukumäärä suhteet ja resursseja siihen varsinaiseen varhaiskasvatukseen, etenkin tässä missä mun 3v nyt on. Ikävä kyllä tämä ei ole todellisuutta kaikissa päiväkodeissa ja on kamalaa, että näistä resursseista halutaan vielä leikata, samalla kun yritetään kannustaa/painostaa laittamaan lapset pienempinä hoitoon ja vanhemmat töihin.

Ja LTO:n palkkoja pitäisi korottaa reilusti, ne ovat häpeällisellä tasolla!




0
1 vastaus

ihana että teillä on ollut kiva päiväkoti ja hyvä tuuri sen resurssien kanssa, mahtava kuulla että jossakin päin asiat toimii ja on hyvällä mallilla! 🙂 ja niimpä, eipä siinä työntekijät paljoon pysty kun on heistä riippumattomia asioita, toivon että jokainen vanhempi tajuaisi ajatella kuten sinä. Ei se meidän työntekijöiden vika ole että resurssit on mitä on.

Ja äläpä muuta sano, vaikka itse olen lastenhoitaja enkä palkallani hurraata huuda, on lto:n palkka vielä surkeampi siihen koulutukseen nähden. Olen välillä miettinyt kouluttautumista eteenpäin mutta koulutuksen vaativuus ja pituus ei ihan kolahda sen palkkauksen kanssa, en nää sitä vaivaa. Vaikka siitä kyllä varmasti noin niinkuin muuten saisi paljon irti! 🙂




0
1 vastaus

Huh, mihinhän ihmeeseen sitä on oikein ammatikseen ryhtymässä. ? Ehkäpä siitä kuitenkin selviää. Pedagogiikan lisäksi todellakin lapsen hoiva ja se että lapsi kokee tulleensa kuulluksi ja arvostetuksi on aivan yhtä tärkeää. Nämä luettelemasi asiat ovat myös Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet 2016 opuksessa mainittu.

Erityislapset yleensä kuormittavat ehkä eniten tavallisen lto:n ammattitaitoa. Tiedän joitain, joille tämä on ollut syynä sille, ettei enää tykkää työsyään lto:na. Jippii inkluusio! Mitä mieltä olet tästä väitteestä?

t. Tuleva (sosionomi) lto

Ps. Luen mielelläni aina sun teräviä kommentteja varhaiskasvatuksesta ja lasten suusta on myös ihana. ?




0
1 vastaus

kiitos että tykkäät lukea! 🙂 etköhän sinä selviä 😉

Ja tuo on ihan totta, erityislapset kuormittavat tavallisissa ryhmissä paljon. Yksi iso syy on kertoimet ja hankaluus niitä lapsille saada. Lapsi joka tarvitsee erityistä tukea on yhden lapsen paikalla isossa ryhmässä. Vie ajan ja työn, mutta ilman kertoimia ei tuo niitä takaisin lisäkäsien tai pienemmän ryhmän muodossa. Itse ainakin yksityien sektorin työntekijänä huomannut kertoimien saamisen olevan välillä hyvin hankalaa. ja kun se olisi vain lapsen ja lasten etu, että he saisivat tarvitsemansa tuen jo varhaislapsuudessa.




0
1 vastaus

Huh, ihan sydäntä särkee lukea tätä tekstiä, koska tässä juuri THE syy sille miksi haluan hoitaa lapseni kolmevuotiaaksi asti kotona. Itse työskentelen ”hoitoalalla” ja se on totta, että jokainen asiakaskunta (lapset,nuoret,vanhukset, vammaiset jne.) maksavat hintaa siitä, että säästetään.
Jotenkin sydäntä kylmää jo pelkkä kerhotoiminta jota pienille järjestetään, koska ryhmäkoot käsittääkseni voidaan sielläkin pitää yhtä suurina. Se on toki vain muutaman tunnin päivässä, mutta silti. Minulle tärkeintä on, että lapsella olisi turvallinen olo, että lapsi kokisi tulevansa kuulluksi ja ymmärretyksi. Muuta en äitinä vaadi!
Päättäjät voisivat itse lähteä yksin johonkin aivan toisen kulttuurin pariin, ilman yhteistä kieltä ja ymmärrystä. Saada sen tunteen, että kukaan ei nyt ehdi auttaa ja jotain pitäisi saada. Siltikään he eivät pääsisi sille samalla levelille miltä kaikki tuo päiväkoti/kerho elämä pienestä lapsesta tuntuu, koska aikuisella kuitenkin loppujen lopuksi on kyky käsitellä asioita. Lapsella ei.

Kirjoituksesi oli hyvä! ”Nautinnollisia” hetkiä kaikkien lapsien kanssa tulevaan arkeen, koska tämä kotiäitiyshän on vaan tätä kotona hengailua ja sormien näpräilyä ;D Ei vaan, tsemppiä. Oikeasti <3




0
1 vastaus

hahhaa kiitos tsempeistä, istuskeluahan tää vaan on 😉 viisaita sanoja kyllä! On niin surullista ettei ihmisarvolla tunnu olevan tässä maassa sitä rahallista arvoa tarpeeksi. Hoitala ei kai ole niin tuottoisaa että sinne halutaan rahallisesti panostaa. Pisetää pakolliset, tai itseasiassa vähän vähemmän ja niillä on pärjättävä oli kyse sitten päiväkodista tai vanhustenhoidosta :/




0
1 vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Tehtävä­nimikkeenä Laura
Inhimillisen, sormenjäljillä ja leivänmuruilla koristellun äitiyden puolesta. Rehellistä vertaistukea niille äideille joiden pullat tulevat pakkasesta ja nurkissa pyörii design-valaisimien sijaan villakoiria. Kaunista, rakkauden täyteistä, rehellistä ja joskus jopa vähän karua arkea. Kirjoitusten takana häärii 25-vuotias kolmen prinsessan äiti Turun seudulta. Yhteyttä voi ottaa: tehtavanimikkeena@gmail.com

Arkisto

Instagram

  • 👌 kohta olen vapaalla!!! #momsnightout#selfie#vainäitijutut

tehtavanimikkeenablogi

Suomen suurin perheblogiyhteisö tarjoaa luettavaa ja vertaistukea niin odotusajasta, vauva-arjesta, taaperon uhmasta kuin muistakin perhe-elämän iloista ja haasteista. Tarjolla on huumoria, vinkkejä, arjen vertaistukea, kyyneliäkin. Tervetuloa joukkoon!

Seuraa
meitä: