Yleinen 9.11.2017

Isän tasa-arvoiset oikeudet lapsiinsa. Onko sellaista?

Juttu jatkuu mainoksen jälkeen
Juttu jatkuu

Tasa-arvo on ollut viime aikoina näkyvillä mediassa ja blogeissa paljon. Olen itsekkin miettinyt siitä kirjoittamista, mutta lähestyvä isänpäivä on saanut minut miettimään asiaa vähän eri kantilta. Voidaanko me puhua täällä Suomessa tasa-arvosta jos mietimme lasten molempia vanhempia ja heidän oikeuksiaan lapseen? Minun mielestäni emme voi, mutta asia ei ole niin yksiselitteinen. Kuitenkin uskallan hyvin vahvasti väittää, että isät eivät ole tasa-arvossa äitien kanssa mitä heidän lapsiinsa tulee.

Kaikki alkaa oikeastaan jo siitä kuuluista plussasta tikussa. Me emme esimerkiksi olleet kunnon parisuhteessa mieheni kanssa, kun ensimmäinen raskaus sai alkunsa. Kerroin miehelle heti raskaudesta ja ilmoitin että aion pitää lapsen. Hän saisi päättää, olisiko hän meidän elämässä mukana vai ei. En pakottaisi häntä mihinkään, mutta olisin voinut pakottaa. Tasa-arvoa? Äidin kantilta katsottuna, mutta entäpä jos raskaus on äidin puolelta tahallinen ja isä on huijattu isäksi hänen tahtomattaan, esimerkiksi ehkäisymenetelmän valehtelulla? Näitäkin nimittäin on. Toisen kehosta ei voi määrätä, mutta raskauden aloittaminen ja sen jatkaminen on aikalailla naisen päätäntävallassa. Toki nainenhan hänet kantaa. Paperilla isäksi ”pakottaminen” antaa suojaa äidille sekä syntymättömälle lapselle, mutta sitäkin voi käyttää monessa tilanteessa väärin. Jopa vallan välineenä. Raskaudesta myös  voi jättää kokonaan ketomatta. Olet isä, muttet tiedä sitä. Entäpä tilanteet, joissa isä haluaisi jatkaa raskautta mutta äiti ei? Äidin keho, mutta olisko isällä oikeus saada lapsi vaikka sitten yksinhuoltajana?

Raskausaika. Paljonko isä siihen voi vaikuttaa? Naisen keho, ymmäretään todella hyvin. Mutta entäpä tilanne, jossa odottava äiti tupakoi tai käyttää muita päihteitä isän tahtomatta? Vaarantaa heidän yhteisen, syntymättömän lapsensa terveyden. Edes meidän laki ei ole isän puolella tässä asiassa. Isän on vain sormet ristissä toivottava parasta ja kannettava vastuu ja hoito jos jotain kehityshäiriöitä esiintyy. Pahimmassa tapauksessa isä saa haudata oman lapsensa, jota ei ole ehtinyt edes tuntemaan.

Äiti päättää, miten pieni vauva ruokitaan. Äiti päättää hyvin monesta asiasta sen takia, koska hänen kroppansa kantaa, synnyttää ja ruokkii lasta. On surullista, että kaikki isät eivät saa vaikuttaa näihin päätöksiin edes mielipidettään sanomalla. Toisaalta tämä myös suojaa meitä äitejä jos vanhempien välille tulee erimielisyyksiä tai painostamista äidin suuntaan isältä. Mutta isän oikeudet, ei niitä niin aina ole.

Luin eräänä päivänä surullisena ketjua, jossa kerrottiin neuvolan suhtautumisesta isään eri tilanteissa. Isän mennessä lapsen kanssa neuvolaan, ihmeteltiin missä äiti on. Olen itsekkin huomannut, että jos olemme mieheni kanssa yhdessä neuvolassa osoitetaan kaikki kysymykset yleensä ensisijaisesti minulle. Toki minä olen meistä myös se kovempi puhumaan. Äidin kuitenkin hyvin monessa paikassa oletetaan automaattisesti tietävän ja päättävän lasten asioista enemmän. Mikä toisaalta on raivosuttavaa! Kuinka moni äiti vois esimerkiksi samaistua siihen, että äidin paikka olisi kotona mutta isä saa mennä miten tykkää? Kuinka monelta äidiltä on kysytty missä lapset ovat, hoitaako isä heitä kun äiti istuu viinilasillisen ääressä kaupungilla. Mutta kuinka suuri osa näistä asioista johtuu siitä, että me emme anna iseille mahdollisuutta puuttua, kasvattaa, vaikutta ja hoitaa lapsiaan niin paljon kuin he haluaisivat?

Nimittäin on myös myönnettävä, että kyllä minä itse olen kotonamme aika kontrollifriikki mitä lasten asioihin tulee. Toisaalta, pienten lasten kanssa minä olen myös se joka kotona heitä ja heidän asioitaan hoitaa. Myös isällä olisi oikeus olla lasten kanssa kotona vanhempainvapaalla, mutta kieltämättä saattaisi olla pieni järkytys itselleni jos mieheni sitä vaatisi. Toki olemme asiasta joskus puolivitsillä puhuneet ja heti alkuun todenneet, hänen on parempi palkkaisena järkevämpi olla töissä kuin kotona Kelan rahoilla. En kuitenkaan tiedä, miten suhtautuisin asiaan jossa puolisoni haluaisi esimerkiksi pulloruokkia syntyvää vauvaamme, jotta hänkin voisi osallistua syöttöihin enemmän. Kun minä tahdon täysimettää mahdollisimman pitkään. Tai jos mielipiteemme kasvatukseta, neuvolakäynneistä, rokotuksista tai lasten ruokavaliosta olisivat törmäyskurssilla. Miten toimeisin kotona lasten kanssa kun toinen on töissä? Polkematta toisen oikeuksia ja mielipiteitä vanhempana. Onneksi meillä on tilanne, jossa olemme kaikista tärkeistä asioista aina samoilla linjoilla. Mutta katsoisinko minä riitatilanteissa olevani etuoikeutettu päättämään asioista, koska olen äiti? Varsinkin, jos me emme olisi yhdessä.

Erotilanteista en uskalla lähteä edes kirjoittamaan, koska omakohtaista kokemusta niistä ei ole. Mutta kuinka usein äiti toimii lähivanhempana, ja kuinka usein sen ajatellaan olevan automaattista? Tietävätkö isät, että heillä olisi oikeasti oikeus vaatia lähivanhemmuutta ihan samalla tavalla mitä äidillä. Saako edes isä lähivanhemmuuden yhtä helposti mitä äiti?

On olemassa huonoja isiä. Huonoja äitejä ja huonoja vanhempia ihan yhtälailla. Lähestyvän juhlapäivän kunniaksi kuitenkin keskitytään niihin positiivisiin asioihin. Niihin arjen sankareihin, joita lapsillamme on oikeus kutsua isäksi ja jotka ovat tittelinsä ansainnet. Tämänkin muuten, kuinka usein puhutaan että isän nimi ansaitaan tai ainakin pitäisi ansaita? Äidiksi tullaan heti, kun synnytetään. Tasa-arvoa?  Nimittäin minun elämääni ei ainakaan ole osunut yhtä ainuttakaan huonoa isiä. Vain upeita roolimalleja minulle sekä lapsilleni. Minun tuntemat isät kokkaa, kuljettaa ja siivoaa. Osallistuvat lasten- sekä kodinhoitoon ihan yhtä lailla kuin me äiditkin. Ovat kiinnostuneita lasten asioista, ja haluavat tehdä parhaansa. Ihan kuten me äiditkin.

Isän on ehkä helpompi luistaa vastuuta mitä lapsiin ja vanhemmuuteen tulee. Mutta samalla myös niitä vaikeampi saada.

Juttu jatkuu mainoksen jälkeen
Juttu jatkuu

Kommentit (19)

No, itse asiassa mielestäni pitäisi, silloin kun äiti on päättänyt synnyttää lapsen ja kaikki mahdollinen apu päihdeongelmaan on jo tarjottu ja äiti käyttää silti. Siis jonkinlainen pakkohoito olisi tuossa tilanteessa mielestäni ok. Mutta tämä vauvan, ei isän oikeuksien takia. Jos annetaan isälle oikeus päättää jostain naisen kehoon liittyvästä, niin mennään aika karmeaan suuntaan.




0
1 vastaus

Tässä oli ihan hyviä ja esimerkkejä ja sitten tosi huonoja esimerkkejä, jotka eivät oikeastaan liity tasa-arvoon. Kuten esimerkiksi oma keho, kehon koskemattomuus ja sen itsemääräämisoikeus. Ja toisaalta myös rintaruokinta, joka on vauvan etu, ei vanhempien välinen tasa-arvokysymys.

Vanhemmuus on kyllä siinä mielessä kahden kauppaa, että siinä pitää oppia vähän huomioimaan myös toista ja toisen erilaisia näkemyksiä. Toisaalta useimmissa tilanteissa kasvatusnäkökulmaa käsitellään yhdessä varmaan jo ennen positiivista raskaustestiä, jolloin suuremmilta ristiriidoilta vältytään. Meillä kyllä toteutetaan ihan tasa-arvoista vanhemmuutta. On olemassa osa-alueita, missä toinen on toista parempi, mutta päätökset tehdään yhdessä. Musta tasa-arvo vanhemmuudessa ei ole sitä, että molemmat tekee samoja asioita 50/50. Meillä kaikilla on vahvuutemme myös vanhempina. Pääasia on se, että niihin asioihin on molemmilla aito mahdollisuus vaikuttaa, eikä toista jyrätä.




0
1 vastaus

Sepä se, nämä onkin tosi ristiriitasia asioita jotka eivät tavallaan liity tasa-arvoiseen vanhemmuuteen, mutta sitten taas kyllä liittyy. Esimerkiksi juurikin tuo kehon koskemattomuus on jokaisen meidän oikeus, samalla se kuitenkin polkee vahvasti toisen oikeuskia. Voiko vai kannattaako sille tehdä mitään sille oikeudelle? Ei, mutta saisiko isän oikeuksia lisättyä jollain muulla tavalla? Eipä mulle ainakaan mieleen tule, siltikään en lähtisi todellakaan kenenkään kehon itsemäärämisoikeutta rajoittamaan. Tämän oli tarkoitus herättää ajatuksia sekä keskustelua lähinnä! 🙂

Ja toi on todella hyvin sanottu, meillä kaikilla on vahvuutemme vanhempina, mutta pääasia että molemmat vanhemnat saavat päättää asioista tasavertaisesti. Näinhän sen todellakin pitäisi olla! 🙂




0
1 vastaus

Ja se piti vielä listätä, että kun naisella todellakin on ja kuuluukin olla oman kehonsa itsemäärämisoikeus, niin onko se silti ok ettei isällä taasen ole oikeutta olla isä tai olla olematta isä? Että jos nainen on saanut oikeuden raskaudesta, sen jatkamisesta tai sen keskeyttämisestä pitäisikö isällä olla oikeuksia haluaako tulla esimerkiksi isäksi väkisin? Vaikeita asioita, enkä oikeastaan edes tiedä miten itse haluaisin asioiden toimivan. Toisaalta päätösten pitäisi olla aina tapauskohtaisia, mutta kuka niitäkin todentaisi ja seuraisi? Saatko mun pointista yhtäön kiinni? 🙂

äidiksi ei voida eikä pidäkkään pakottaa kehon itsemäärämisoikeuden takia, mutta isäksi voidaan. Tasa-arvoa?




0
1 vastaus

Kehon koskemattomuuskysymyksessä raskauden ja imetyksen aikana ovat vastakkain äidin ja vauvan oikeudet, eivät isän ja äidin.




0
1 vastaus

totta. Mutta esimerkiksi päihdeäidit, pitäisikö heidän kehon koskemattomuutta pysytä jollain tavalla ”uhmaamaan” jos voitaisiin taata lapselle terveellinen loppuelämä? ja kyllä näihin liittyy myös isän oikeudet, koska isäki on mukana vaikkei fyysisesti ehkä enää olekkaan.




0
1 vastaus

No, itse asiassa mielestäni pitäisi, silloin kun äiti on päättänyt synnyttää lapsen ja kaikki mahdollinen apu päihdeongelmaan on jo tarjottu ja äiti käyttää silti. Siis jonkinlainen pakkohoito olisi tuossa tilanteessa mielestäni ok. Mutta tämä vauvan, ei isän oikeuksien takia. Jos annetaan isälle oikeus päättää jostain naisen kehoon liittyvästä, niin mennään aika karmeaan suuntaan.




0
1 vastaus

Oman kehon itsemääräämisoikeus kuuluu kaikille, eikä sitä pidä millään lailla kyseenalaistaa. Miehelle ei kuulu millään tapaa päätökset mistään naisen ruumiiseen liittyvästä. Varmasti parisuhteessa yleensä yhdessä keskustellaan raskauteen liittyvistä asioista, mutta päätös on vain naisen. Tämä on ihan perus ihmisoikeuksiin kuuluva asia. Naisilla on ollut nämä ihmisoikeudet sen verran vähän aikaa, että niitä on syytä varjella ennemminkin kuin yrittää kaivaa maata niiden alta.
Lapsen hankkiminen kun toinen ei sitä halua: en näe, miten systeemiä voisi muuttaa nykyisestä. Jos raskaus on alkanut ja toinen haluaa lapsen ja toinen ei, niin naisen on pakko saada päättää asiasta koska kaikki muut vaihtoehdot rikkovat perusihmisoikeuksia. Joidenkin mielestä isän pitäisi saada sanoutua irti juridisesta isyydestä, mutta se taas on lapsen oikeuksien vastaista.
Lisääntymisasioissa täydellistä tasa-arvoa on vaikea saavuttaa, kunnes on joku muu tapa luoda lapsia kuin naisen kohtu. Se ei ole peruste sille, että tasa-arvoa muissa asioissa pitäisi ryhtyä polkemaan. Jokaisella miehellä on myös aivan hyvät mahdollisuudet huolehtia ehkäisystä, jos ei lapsia halua.
Meille on ollut itsestään selvää, että molemmat olemme vuoroin hoitovapaalla, ja mies onkin ollut yli vuoden molempien kanssa (minä olen ollut hiukan kauemmin). Ja hän onkin yllätys yllätys, täysin tasaveroinen vanhempi lapsillemme. Oikeuksia saa, kun ottaa vastuuta, ihan kuten muillakin elämänalueilla. Jos äiti ei ”anna” miehen jäädä kotiin, niin se on kyllä todella väärin.




0
1 vastaus

”Lapsen hankkiminen kun toinen ei sitä halua: en näe, miten systeemiä voisi muuttaa nykyisestä. Jos raskaus on alkanut ja toinen haluaa lapsen ja toinen ei, niin naisen on pakko saada päättää asiasta koska kaikki muut vaihtoehdot rikkovat perusihmisoikeuksia. Joidenkin mielestä isän pitäisi saada sanoutua irti juridisesta isyydestä, mutta se taas on lapsen oikeuksien vastaista.”

-Tähän piti vielä lisätä, että eihän tämä välttämättä reilua ole, mutta kaikki vaihtoehdot nykysysteemille ovat vielä huonompia. Pakkoabortti miehen tahdosta? Pakkoraskaus ja synnytys miehen tahdosta? Lapsella ei riittävää elatusta/yhteiskunta maksaa isän osuuden?




0
1 vastaus

tämäpä 🙂 vaikeita asioita.




0
1 vastaus

No, minusta ei kyllä ole kovin vaikeaa valita nykytilanteen ja noiden esittämieni skenaarioiden välillä. Onko sinusta?

Mutta toki asiasta voi keskustella, vaikka sille ei mitään konkreettista voi tehdäkään, en tarkoittanut tyrmätä sitä.




0
1 vastaus

hyvä kommentti! kyllä, kehon itsemäärämisoikeus kuuluu todellakin kaikille. Yhtään naisten oikeuksia polkematta on tätä tekstiä kirjoitettu, lähinnä siksi jotta se herättäisi myös ajatuksia siitä, ettei epätasa-arvo koske aina naisia. Esimerkiksi juurikin kaikki lisääntymiseen liittyvät asiat ovat hyvin pitkälti epätasa-arvossa miehiä kohtaan. Se että niitä ei tosiaan voi biologian takia kauheesti lähteä ajamaan edes välttämättä tasa-arvoisiksi, ei tarkoita etteikö sitä epätasa-arvoa olisi 🙂 ja minä olen kyllä sitä mieltä, että isällä pitäisi olla oikeus saada päättää haluaako isäksi vai ei.




0
1 vastaus

Ihan kuin puhuttais aidasta ja aidanseipäästä. Ei se, että naisella on itsemääräämisoikeus omaan kehoonsa, tarkoita että se olis epätasa-arvoistavaa miehille. Kyllä miehilläkin on itsemääräämisoikeus omaan kehoonsa. Miesten ja naisten välisessä tasa-arvokiistassa on huomattavasti suurempiakin ongelmakohtia kuin se, voiko lapsen isä päättää täysimettääkö äiti lasta vai ei.

Lähivanhemmuuden määräytyminen, isyysloman pituus, lasten sairauksien aiheuttamat poissaolot ja se, että isää kohdellaan kummajaisena lapsen neuvolakäynneillä on niitä oikeita ongelmakohtia, ihan ilman että pitää puuttua johonkin pikkuseikkaan.
Jos imetysasia niin kovin vaivaa, äiti voi myös pumpata maitoa valmiiksi, että isä saa pulloruokkia pientä. Joo, ei varmaan oo kivaa pumpata, mutta jos haluaa tehdä myönnytyksen toiselle. Tai voi sitten vastavuoroisesti olettaa, että isä hoitaa jonkun muun osa-alueen, kun ruokinta on biologisista syistä äidin harteilla siihen asti, että pieni alkaa syödä kiinteitä.




0
1 vastaus

🙂 pieniä tai suuria ongelmia, ongelmia silti




0
1 vastaus

”entäpä jos raskaus on äidin puolelta tahallinen ja isä on huijattu isäksi hänen tahtomattaan, esimerkiksi ehkäisymenetelmän valehtelulla?” Tätä kohtaa kyllä pakko kommentoida, että jos todella parisuhteessa ei voi sen vertaa luottaa/olla luottamuksellinen toiselle että huijaa ehkäisymenetelmän käytöstä, niin kyllähän mieskin voi yhtälailla varmistaa ”isättömyytensä” käyttämällä ehkäisyä myös omalta puoleltaan. Eli ehkä tämä ei ollut paras esimerkki miehen ja naisen välisestä tasa-arvosta, koska molemmat voivat aivan yhtä hyvin kantaa vastuun raskaaksi tulemattomuudesta (toki ne keinot eivät 100%ole ja naisille nyt vaan on vaihtoehtoja enemmän)

Muuten aivan mielenkiintoisia pointteja!:)




0
1 vastaus

Valitettavasti tiedän itse yhden tapauksen, jossa tosiaan ei olisi kannattanut luottaa. Vaikka tarina saikin ihan onnellisen lopun, niin raskauden alku oli ”huijattu” 🙂 Ja totta, isäkin voi varmistaa isättömyytensä ehkäisyllä, tämä pitäisi isona alleviivauksena elatusmaksujen ja huoltajuuskiistojen kanssa lisätä minusta yläasteen ehkäisyvalistukseen 😀




0
1 vastaus

Rohkea kirjoitus Laura. Nämä on tärkeitä asioita joista harva uskaltaa kirjoittaa.Ikään kuin miesten kantilta tasa-arvo asioiden miettiminen, tai edes tasaisesti molempien kantilta miettiminen, olisi naiselle suurin rikos ikinä. Minusta se taas kertoo kyvystä asettua toisen ihmisen asemaan.




0
1 vastaus

kiitos. Ja näin minäkin asian ajattelen. Jollain tavalla tasa-arvosta välillä tuntunee saada puhua vain, jos se koskee meitä naisia.




0
1 vastaus

miehille on olemassa ehkäisyvälineitä jos ei halua tulla isäksi…




0
1 vastaus

ja ehkäisyhän on aina 100 prosentin varma 😉




0
1 vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Tehtävä­nimikkeenä Laura
Inhimillisen, sormenjäljillä ja leivänmuruilla koristellun äitiyden puolesta. Rehellistä vertaistukea niille äideille joiden pullat tulevat pakkasesta ja nurkissa pyörii design-valaisimien sijaan villakoiria. Kaunista, rakkauden täyteistä, rehellistä ja joskus jopa vähän karua arkea. Kirjoitusten takana häärii 25-vuotias kolmen prinsessan äiti Turun seudulta. Yhteyttä voi ottaa: tehtavanimikkeena@gmail.com

Arkisto

Instagram

  • Tänään äidillä välipalaksi kahden minuutin suklaakakku😍👌 #coffeetime#cake#chocolatecake

tehtavanimikkeenablogi

Suomen suurin perheblogiyhteisö tarjoaa luettavaa ja vertaistukea niin odotusajasta, vauva-arjesta, taaperon uhmasta kuin muistakin perhe-elämän iloista ja haasteista. Tarjolla on huumoria, vinkkejä, arjen vertaistukea, kyyneliäkin. Tervetuloa joukkoon!

Seuraa
meitä: