Yleinen 10.11.2017

Raskaus runtelee koko kropan.

Juttu jatkuu mainoksen jälkeen
Juttu jatkuu

Kun puhutaan raskaudesta, tulee usein mieleen hehkuva, onnellinen nainen silittelemässä pallomahaansa. Siis niille, jotka eivät ole raskautta ikinä kokeneet…Raskaus on aika paljon kaikkea muutakin kuin sitä hehkua. Tämä yhdeksän kuukautta kestävä hehku myös runtelee kroppasi aikalailla ja jättää mojovat merkit käynnistään. Ainakin minun kohdallani.

Aloitetaan vaikka siitä, että vatsa on kuin tynnyri. Yhdeksän kuukauden tynnyrin kasvatuksesta jäljlelle jää löysää nahkaa. Yli metrin ympärysmitta ylitettiin jo aikoja sitten ja vielä on viikkoja aikaa venya ja paukkua. Uskomattoman hyvin vatsakin tästä palautuu, mutta kyllä sitä nahkaa silti jää. EI kaikille, mutta minä en kuulu niihin joista ulkopuolinen ei kuukauden päästä huomaa synnytystä.

No ne raskauskilot. Viikkoja melkein 35 täynnä, vaa´an lukema melkein +17. Ei ihme että polvet ja jalat väsyy, onhan tuo nyt hurja määrä lisämassaa alle vuodessa. Ei lihaksisto tule pysymään perässä tämän turpoamisen kanssa. Onneksi (kopkopkop..) olen siinä mielessä onnekas, että vaikka kiloja kerrytän joka kerta aika komeasti, pääsen niistä myös vaivattomasti eroon. Ainakin tähän saakka olen päässyt.

Suonikohjut. Ennen edellistä raskautta luulin että ne tulevat vain vanhuksille…Ei auta tukisukat eikä hirudoitfortet, niitä vain tulee.

Raskausarvet. Laskenko monta? Saatte odottaa ihan pienen hetken…Toisaalta yhtäkään uutta arpea en ole saanut, vatsani repesi niin pahasti ensimmäisen raskauden kohdalla että vanhat arvet joustavat hyvin tynnyrin turvotessa. Vielä toistaiseksi…

Hampaat. Sanotaan että raskaus muuttaa syljen ph arvoa ja hampaat kärsii. Siihen päälle yhdeksän kuukauden närästys niin en yhtään ihmettele, että viime raskauden jälkeen käydessäni hammastarkastuksessa oli diagnoosi alkava,alkava,alkava, alkava reikä…Nyt pitäisi uskaltaa mennä uudelleen katsomaan onko alkavat muuttuneet jo ihan kunnon reikähampaiksi. Ja kun hampaani olivat vuosia niiiiin upeassa kunnossa.

Tissit. Ensiksi ne turpoavat ihan hulluiksi palloiksi, kunnes lopetat imetyksen. Jäljelle jää kasa venynyttä nahkaa, kavereiden kesken tunnetaan nimellä teepussit, ajokoiran korvat…

Hiukset tippuu päästä, ihan kirjaimellisesti. Tämä alkaa minulla yleensä heti synnytyksen jälkeen. Sulkasato on aikamoista ja viime kerralla sain niin mahtavat ohimokaljut etten ihan hetkeen liikkunut julkisesti hiukset kiinni. Positiivista se, että raskausaikana hiukset kasvavat kuin rikkaruoho!

Sen lisäksi olen kahdella viimeisellä kerralla saanut karttakielen. Jonka toki aluksi diagnosoin ihan varmana suusyöpänä, mutta läikät kielestä katosivt kuin tuhka tuuleen heti synnytyksen jälkeen. Nenävuotaa herkästi verta ja ilman ahkeraa nenäkannuttamista kuljen suuren osan ajastani paperitukko sieraimessani.

Kuulostaako hehkuvalta ja hehkeältä odottajalta? Se on kaikkea muuta kuin sitä. Mutta uskokaa, kaiken sen arvoista. Itsekkin kolmannen kerran jo luovuttanut kehoni jonkun muun käyttöön yhdeksän kuukauden ajaksi. Ja kun miettii, miten uskommattomiin asioihin naisen kroppa pystyy. Saahan se näkyä. Vaikka en kyllä pistäisi pahakseni, jos minä olisin onnekas enkä saisi yhtään ainuttakaan arpea tai näyttäisin viikko synnytyksen jälkeen samalta mitä ennen raskautta. Silti rakastan arpista, hivenen löysää ja lävähtänyttä kehoani. Upean työn se tekee ja toivottavasti jaksaa ja pystyy vielä kolmannenkin kerran saattamaan pienen ihmeen turvallisesti maailmaan. Sitten se saa levätä, kunnes tulee vanhuuden vaivat. Lasten kanssa ne taitaa alkaa jo siinä kolmenkympin paikkeilla…

Näillä kuvilla on eroa noin 38 viikkoa. Saan olla onnellinen, jos pääsen edes tuohon kuntoon missä olin pari viikkoa ennen plussaa. Katsoessani näitä raitamekkokuvia, tunnen pienen vihlaisun sisälläni. Kaipaan kroppaani, kun se oli vain minun. Kaipaan vaatteitani ja sitä, että kaapista löytyy muutakin päällepantavaa kuin äitiyslegginsit ja isoimmat topit. Onneksi ei enää montaa viikkoa, vaikka eihän ne vanhat vaatteet heti päälle mahdu…

Juttu jatkuu mainoksen jälkeen
Juttu jatkuu

Kommentit (10)

kiitos tsempeist<3 ja ihana että jaksat lukea! 🙂 voiko tähän sanoa että ihanaa kun en ole ainut joka kärsii? 😉




0
1 vastaus

Äääääh, pakko kommentoida, kun kolahti, vaikkei mulla olekaan muuta sanottavaa kuin että NÄINPÄ!

Mä istuin toissapäivänä yksin saunassa ja katselin pehmeän saunalampun valossa kroppaani. Siinä se on, nyt jo aika hyvin palautuneena lasten jäljiltä, minun rakas vartaloni. Tissit on vielä kuopuksen käytössä, mutta toivottavasti pian nekin ovat taas vain minun, teepusseina, mutta kuitenkin. Kovan työn on vartalo tehnyt, tunsin syvää kiitollisuutta sitä kohtaan. Taisin siinä herkällä hetkellä ihan lausahtaa ääneenkin ”Kiitos” ja luvata, että nyt on aika minun helliä vartaloani: päästä taas liikkumaan ja vaalia hyvää ruokavaliota,jotta tämä ihmeellinen vartaloni kaiken jälkeen kestäisi vielä tätä elämää pitkän aikaa.




0
1 vastaus

mulla on ihan samanlaisia ajatuksia. Jotenkin haluaa kiitoksena raskauksista ruveta pitämään parempaa huolta kropasta jotta se jaksaa! 🙂




0
1 vastaus

Niinpä. Miekin itseasiassa just ihailin mun ennen raskautta -kuvia. Tälleen kolme viikkoa synnytyksestä, kokeilin omia housujani jalkaan, juu puolireiteen asti ne mahtui 😉 😀 Pitäskö itkee vai nauraa 😀 No, onhan tässä aikaa. pikkuhiljaa taas omia mittoja kohti 🙂

p.s. kaveri oli saanut suonikohjuihin apua taitavalta osteopaatilta. Apua niin, että keho toimii optimaalisemmin, ja niitä kohjuja ei enää tule, vaan entisetkin alkaa parantumaan. Itsellä kans ollut raskaudessa hyötyä moneen asiaan, ja nyt raskauden jälkeenkin varattuna jo aika osteopaatille, että keho pääsee palautumaan optimaalisesti 🙂




0
1 vastaus

synnytyksestä on vielä niin vähän, älä stressaa<3 mulla on kaapin pohjalla housuja ajalta jolloin olin vähän tukevampi niin toivon edes niiden menevän synnytyksen jälkeen jalkaan :p ja kiitos vinkistä, täytyy ottaa selvää! 🙂




0
1 vastaus

Olemme niin persoonia. Synnytysten jlk kroppa ennallaan jo ristiäisissä ilman mitään apukeinoja.




0
1 vastaus

sinä onnekas!




0
1 vastaus

Hyvä kirjoitus!
Ja hienoja kuvia!
Itse rv 19 menossa 🙂




0
1 vastaus

kiitos<3 onnea odotukseen! 🙂




0
1 vastaus

Tuo hiusten tippuminen ja ohimokaljut on niiin tuttua 😀 Minulla hiukset harvenee sitten vasta imetysaikana, viimeksi juuri ohimoilta ja nyt ”vauvakarvaa” on tasaisesti koko hiusrajan matkalla, nimenomaan otsan ja ohimoiden kohdalla. Ja vaatteet, näkyy taas kestävän että mahdun entisiin vaatteisiin, vaikka kasvot kaventuu jo olemattomiin kohta. Tsemppiä loppu raskauteen! Ihanaa lukea teidän perheen arjesta ja vauvan odotuksesta




0
1 vastaus

kiitos tsempeist<3 ja ihana että jaksat lukea! 🙂 voiko tähän sanoa että ihanaa kun en ole ainut joka kärsii? 😉




0
1 vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Tehtävä­nimikkeenä Laura
Inhimillisen, sormenjäljillä ja leivänmuruilla koristellun äitiyden puolesta. Rehellistä vertaistukea niille äideille joiden pullat tulevat pakkasesta ja nurkissa pyörii design-valaisimien sijaan villakoiria. Kaunista, rakkauden täyteistä, rehellistä ja joskus jopa vähän karua arkea. Kirjoitusten takana häärii 25-vuotias kolmen prinsessan äiti Turun seudulta. Yhteyttä voi ottaa: tehtavanimikkeena@gmail.com

Arkisto

Instagram

  • 😱❤ jollain on vähän kiire😱 ei vielä!!! #mybaby#5monthsold#jouluvauva2017#decemberbaby#moomin#home#koti

tehtavanimikkeenablogi

Suomen suurin perheblogiyhteisö tarjoaa luettavaa ja vertaistukea niin odotusajasta, vauva-arjesta, taaperon uhmasta kuin muistakin perhe-elämän iloista ja haasteista. Tarjolla on huumoria, vinkkejä, arjen vertaistukea, kyyneliäkin. Tervetuloa joukkoon!

Seuraa
meitä: