Yleinen 26.12.2017

Vuoden odotetuin paketti on edelleen avaamatta…

Juttu jatkuu mainoksen jälkeen
Juttu jatkuu

Joulun jälkeen vatsat täynnä suklaata sekä kinkkua. Ja vauvaa. Ei, täällä ei olla vieläkään päästy synnyttämään.

Tänään on raskausviikko 41+3. Kymmenen päivää yli lasketun ajan ja voin kertoa, nämä kymmenen päivää ovat olleet elämäni pisimmät ja tuskaisimmat. Fyysinen tuska on jo ihan käsin kosketeltavaa mutta henkinen, se vasta rankkaa onkin. Väitin viimeisessä postauksessani etten jaksa enää olla kyllästynyt. Vaan kuinka väärässä olinkaan, kun joulukin meni jo ohi eikä vauvaa näy eikä kuulu. Supistuksista ja kivuista huolimatta.

Tj kaksi yötä. Sen verran olisi armonaikaa ennen käynnistystä. Ei tullut aattovauvaa. Ei joulupäivävauvaa eikä edes tapaninpäivävauvaa. Toivotaan että nyt edes ennen uutta vuotta ollaan jo kahdessa osassa…

Tämä raskaus on kyllä täynnä universumin ivaa. Ensin 10 viikkoa supistusten takia sairaslomalla. Ja lopulta vauva ei taida tulla ulos kuin kaivamalla. Ihan oikeasti, aivan uskomatonta. Fyysisesti ja henkisesti rankin raskaus ja ehkä hyvä niin, tämä kun todellakin on se viimeinen kerta. Universumi taitaa olla sitä mieltä, että nautitaan nyt sitten koko rahan edestä…

Torstaina sitten kai alotellaan käynnistys yliaikaiskontrollin yhteydessä. Ballongista puhuivat mutta toivon, että paikat olisivat sen verran auki että heti kättelyssä päästäisiin kalvoja puhkomaan. Mahdollisimman lääkkeettömän käynnistyksen haluaisin, koska olen kuullut että silloin kroppa pääsee parhaiten mukaan eikä laita niin paljon hanttiin. Tiedä sitten, pienen googletuksen jälkeen tulin siihen tulokseen että harvoin se käynnistys kovin mukavaa hommaa on. Toisaalta, eihän synnytys mukavalta koskaan tunnu…

Minua ei niinkään jännitä itse käynnistys, vaan nurkan takana uhkaava sektiovaara (oikeasti, google pitäisi kieltää meiltä odottajilta..). Kun synnytys ei ala spontaanisti, riski joutua sektioon on paljon suurempi. Toivon hartaasti että kaikki menee hyvin. Tai oikeastaan kaikkein hartain toiveeni on että näiden kahden päivän aikana tapahtuisi joulun ihme, vähän näin jälkikäteen ja me päästäisiin ilman käynnistystä tästä vatsasta eroon.

Vaan usko on  oikeasti loppunut jo aikoja sitten, tervetuloa torstai…

Juttu jatkuu mainoksen jälkeen
Juttu jatkuu

Kommentit (30)

ihana kuulla! 🙂 kaikki meni todella hyvin ja kotiin päästiin myös tosi nopsaan! 🙂 paljon onnea vauvasta! <3




0
1 vastaus

Muista aina, että ihmiset tuppaa netissä valittamaan paljon ja aina kertovan äänekkäämmin huonoista kokemuksista kuin hyvistä!

Itsellä käynnistettiin elokuussa synnytys 600g heittäneen painoarvion vuoksi 39+2. Käynnistys aloitettiin ballongilla joka pysyi sen pari tuntia matkassa mukana. Seuraavana iltapäivänä jatkettiin kalvojen puhkomisella ja iltamyöhällä oli muksu kainalossa. Vertailupohjaahan mulla ei kyllä ole kun ensimmäisestä vasta kyse ja epiduraalin mielelläni synnytyksessä hyödynsin. Mutta eipähän jäänyt minkäänlaisia traumoja, seuraavana päivänä tokaisin miehelle että voisihan tässä synnyttää vaikka huomenna uudestaan. Itsellä siis positiivinen käynnistyskokemus! 🙂




0
1 vastaus

toi on kyllä ihan totta, koviten huutaa aina ne jotka valittaa 😀 kehua kun suomessa ei saa oli kyse sitten mistä asiasta tahansa 😉




0
1 vastaus

Tsemppiä kovasti! Mulla käynnistettiin eka synnytys Cytotecilla ja itselläni on siitä vain positiivista sanottavaa. Synnytys oli todella nopea ja siksi mielestäni todella helppo. Tottakai synnytys sattui, mutta niin sattui tokallakin kerralla vaikka luomusti mentiin. Jos itse voisin valita, niin ottaisin silti minkä tahansa muun käynnistyskeinon, kun cytot. Niillä ilmeisesti eniten vakavia haittavaikutuksia? Mutta tosiaan, itselläni ei niistäkään ole pahaa sanottavaa! Jaksamisia vielä viemisiin päiviin, pian sulla on ihana käärö sylissä ♡




0
1 vastaus

mä mietin myös kamalasti noita haittaaikutuksia, varsinkin kun juuri lähiviikkoina oli aihe taasp innalla jonkun artikkelin takia! 🙂




0
1 vastaus

Hän selkeesti haluaa tulla maailmaan mamman nimipäivälähjaksi eli 28.12.ja olla ikuisesti viaton. ❤




0
1 vastaus

ja niin hän tekikin :p<3




0
1 vastaus

Voih…tunnen tuskasi. Esikoisen synnytys käynnistettiin rv42. Nyt odotan toista rv38 ja toivon niin, että saisin kokea itsestään käynnistyvän synnytyksen myös, mutta pelkään pahoin etten kuitenkaan saa. Siihen, onko käynnistetty sen ikävämpi kuin luonnollisesti käynnistyvä synnytys, en tietenkään osaa ottaa kantaa kun ei ole toisesta kokemusta. Tsemppiä kovasti!




0
1 vastaus

oman kokemuksen mukaan käynnisty oli kyllä ehkä hitusen kivemppi, vaikkakin jännitti ihan pirusti! 😀




0
1 vastaus

Käynnistyessä on turha pelätä. Siitä tehdään jotain ihme mörköä, vaikka käynnistys voi myös olla vain sellainen dominoilmiön laukaiseva töytäisy. Käynnistää dominoilmiön. Käynnistää synnytyksen. Parhaimmillaan siis vain saa aikaan sen luonnollisen reaktion ja jatkumon.
Etenkin, kun raskaus jo reilusti pitkällä ja varmasti ”valmis”, uskon kropan kyllä käynnistyvän pienestä ”töytäisystä”.

Elämäni upein synnytys oli käynnistetty. Vauva oli suuri ja synnytys oli nopea. Kokemus oli hieno, vaikka näillä ”faktoilla” olisi voinut itsensä pelotella etukäteen sängyn alle pelkäämään.

Toisenkin kerran on käynnistetty ”aliaikaista” vauvaa. Silloin raskaus ei selvästikään ollut vielä valmis, synnytys ei käynnistynyt luonnolliseen jatkumoonsa, vaan vietiin läpi enemmän lääkkeiden voimalla. Ei ollut ihan yhtä hienoa, mutta siitäkin selvittiin.
Kun einetukäteen tiedä, niin turha murehtia 🙂

Nyt vain raskaudesta ”nauttimaan koko rahan edestä”. Kyllä se vauva sieltä vielä saapuu. Ja olisihan se aika makeeta, jos synttäreiden kunniaksi ammuttaisiin raketteja 😉




0
1 vastaus

hyvin kuvailtu! 🙂 ja tosiaan, kalvojen puhkaisu aiheutti luonnostaan supistukset ja oli kyllä todella mukava kokemus! Taino, niin mukava kuin synnytys nyt voi olla 😉




0
1 vastaus

Voi että tuttu tunne nimittäin mulla kuopus syntyi rv41+6 käynnistyksellä. Erittäin sitkeä neiti kun ei millään tahtonut ulos. Rv35 lääkäri käski ottaa rauhallisesti koska olin sentin verran auki ettei vauva synny ennen aikojaan. Kun laskettuaika oli ja meni alkoi hermot olla aikalailla menneet myös. Nimittäin oli aivan ”ihanaa” olla viimeisillään, erittäin turvoksissa loppukesästä :’D no eipä käynnistämisestä mitään apua ollut mun tapauksessa ja yli tunnin ponnistuksen jälkeen päädyttiin sektioon, syynä oli virhetarjonta. Oli tulossa otsa edellä, ei mahtunut laskeskeutumaan, kuopus oli syntyessään 4,5kg eli ei olis edes tähän päivään mennessä syntynyt. Mun tapauksessa sektio oli ISO helpotus 🙂 ajatus oli että kunhan pääsen isosta mahasta eroon ja vauvan turvallisesti syliin 🙂 isosti tsemppiä tulevaan synnytykseen!




0
1 vastaus

toi on kyllä totta ,että tärkeintähän se on saada vauva turvallisesti syliin ja siinä synnytyksen tuoksinassa ei kyllä ehdi murehtia mikä se paras vaihtoehto olisi 😀




0
1 vastaus

Mulla käynnistettiin ballongilla ja siitä noin vuorokausi,niin supistukset alkoivat ja vauva syntyi normaalisti alateitse noin 10h myöhemmin. Esikoinen oli vielä kyseessä ja synnytys loppujenlopuksi helppo. Supistuksia hyvin kestin ja kaikki sujui hyvin. Ballonki on vähän epämukava,ei sinänsä satu mutta se letku tuolla alapäässä on vähän ikävä. Positiivinen kokemus ballonki synnytys oli kuitenkin.:)




0
1 vastaus

!:) ihana kuulla!




0
1 vastaus

Mä olin kuullut kauhutarinoita käynnistyksestä.. onko se oikeasti sitten niin kamalaa? En tiedä.. esikoinen syntyi onneksi rv38+2 ja heti kun vauva oli täysaikanen aloitin kaiken maailman poppakonstit..naurattaa kyllä näin jälkikäteen! :D.. Oli liikuntaa, rappusia, peittojen heilumista, ananasta ym.




0
1 vastaus

feel you, kaikkeni kokeilin vaan ei auttanut 😀




0
1 vastaus

Täällä jännitetään mukana ja odotetaan lähes yhtä innolla uutisia. Kiitos mahtavasta blogista ja hurjasti tsemppiä!!




0
1 vastaus

kiitos sinulle ihanista sanoista ja tsempeistä! <3




0
1 vastaus

Mulla on 2 synnytystä käynnistetty, viimeisin nyt lokakuussa. No, käynnistys aloitettiin maanantaina ja vauva syntyi vasta torstaina, mut siitäkin huolimatta positiivinen kokemus! Mulla oli vielä epäkypsät paikat niin käynnistys ei tableteilla oikeen lähteny, sitten lopulta oksitosiinitipalla ja kalvojen puhkaisu. Siitä alle 5h ja vauva oli pihalla. Kivunlievityksenä spinaali ja kohdunkaulanpuudute jotka ei toimineet, ilokaasun voimalla siis. Mut hyvä kokemus oli!




0
1 vastaus

ihana kuulla että kokemus oli hyvä, vaikka noin kauan siinä meni! 🙂




0
1 vastaus

Tsemppiä paljon. Voin todellakin tuntea ton epätoivon, kun vain odottaa ja odottaa.

Mulla käynnistettiin eka raskaus Tyksissä viikoilla 42+0. Ensin ballonki sitten cytot ja lopuksi tippakin. Käynnistyksestä jäi ihan hyvä fiilis, olin jopa tyytyväinen ettei tarttunut pähkiä, koska lähdetään sairaalaan. Vauva syntyi 42+1. Ja synnytyksen kesto 7,5 tuntia. Aamulla menin osastolle ja seuraavana aamuna vauva oli sylissä.




0
1 vastaus

ihana kuulla positiivisa kokemuksia! 🙂 hyvin sielläkin lähtenyt synnytys käyntiin! 🙂




0
1 vastaus

Oh tsemppiä! Muistan omat fiilikset, miten pettynyt olin kun tuli 41+4. Meillä oli vielä omat seikkailumme kun tultiin synnyttämään toiseen kaupunkiin ja sairaalan vastaanotto puhelimessa oli joka kerta kaikkea muuta paitsi lämminhenkistä mikä teki yliailaiskontrollista ja käynnistyksestä vielä ahdistava man ajatuksen. Yöllä vihdoin purkasin pettymyksen blogiin ja ajastin postauksen aamu 7, poika syntyi ennen kuin postaus tuli luettavaksi 41+5 ? jos nyt vielä ootte kotona niin kovasti voimia huomiselle! ?




0
1 vastaus

hihi, hyvä häätökeino siis 😉




0
1 vastaus

Voihan vauva! <3 Sieltä tulee sellainen numero kolmonen joka ei ainakaan tuu päästää vnhempiaan helpolla. ??




0
1 vastaus

no sanoppas muuta :p<3 tosin mä luotan siihen että kun oli vaikea raskaus niin saadaan helppo vauva eikö vaan 😉




0
1 vastaus

Älä suotta pelkää käynnistystä. Meidän vaavi syntyi käynnistyksen myötä (Cytotec-tableteilla käynnistettiin) viikolla 41+3 ja kaikki meni paremmin kuin hyvin. Synnytyksen jälkeenkin oli heti olo, että tämän vois tehdä uudestaankin. 🙂 Googlettelun perusteella mieki vähän pelkäsin, että se on ihan kamalaa, mutta hyvä kokemus oli. <3




0
1 vastaus

joo ei kyllä googlettelu auttanut pelkoa, mutta hyvä kokokemus minustakin käynnisty kyllä oli! 🙂




0
1 vastaus

Mulla oli la 14.12. ja odotin todella et tää pikkukakkonen tulis isoveljensä lailla eli muutama päivä ennen laskettua aikaa ja näin saatais olla joulu kotona vauvan kanssa. La tuli ja meni. Syntyi käynnistyksellä 27.12. 41+6. Pelkäsin myös sektioon päätymisestä. Puhkaistiin kalvot ja pian laitettiin oksitosiinitippa, nopeasti sen jälkeen alkoikin liian kovat supistukset ja laitettiin epiduraali. Kaikkiaan käynnistämisestä syntymään meni noin 4,5h eli paljon paremmin kuin mitä osasin odottaa! Pian päästään jo kotiin 🙂 Toivottavasti siellä meni odoteltua paremmin ja et kaikki on jo ohi ja hyvin!




0
1 vastaus

ihana kuulla! 🙂 kaikki meni todella hyvin ja kotiin päästiin myös tosi nopsaan! 🙂 paljon onnea vauvasta! <3




0
1 vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Tehtävä­nimikkeenä Laura
Inhimillisen, sormenjäljillä ja leivänmuruilla koristellun äitiyden puolesta. Rehellistä vertaistukea niille äideille joiden pullat tulevat pakkasesta ja nurkissa pyörii design-valaisimien sijaan villakoiria. Kaunista, rakkauden täyteistä, rehellistä ja joskus jopa vähän karua arkea. Kirjoitusten takana häärii 25-vuotias kolmen prinsessan äiti Turun seudulta. Yhteyttä voi ottaa: tehtavanimikkeena@gmail.com

Arkisto

Instagram

  • K E S Ä ! ❤ ja ruoka...❤ #happiness#foodlover

tehtavanimikkeenablogi

Artikkelit

Suomen suurin perheblogiyhteisö tarjoaa luettavaa ja vertaistukea niin odotusajasta, vauva-arjesta, taaperon uhmasta kuin muistakin perhe-elämän iloista ja haasteista. Tarjolla on huumoria, vinkkejä, arjen vertaistukea, kyyneliäkin. Tervetuloa joukkoon!

Seuraa
meitä: