Yleinen 3.1.2018

Synnytyskertomus!

Juttu jatkuu mainoksen jälkeen
Juttu jatkuu

Aika yliaikaiskontrolliin oli varattu 28.12 kello 11:30. Raskausviikkoja oli tällöin 41+5. Sain yllättävän hyvin nukuttua edellisen yön, vaikka täytyy sanoa että mahdollinen käynnistys jännitti minua todella paljon. Kaksi aikaisempaa synnytystä olivat lähteneet käyntiin täysin spontaanisti, joten en yhtään tiennyt mitä tuleman piti. Kuinka kauan koko homma kestäisi, kuinka kipeää se tekisi tai käynnistettäisiinkö edes synnytystä tänään.

Olimme Tyksissä klo 11:00 kun tarkoitus oli mennä käyrille makoilemaan ennen lääkärin aikaa. Käyrille piirtyi pari supistusta, mutta oikeastaan täysin kivuttomia molemmat. Käyrien jälkeen menimme osaston päiväsaliin istuskelemaan ja odottelemaan lääkärille pääsy, ja vihdoin tunnin myöhässä sinne pääsimme. Lääkäri tarkasti kohdunsuun tilanteen: 3 cm auki ja kaulaa jäljellä 1 cm verran. Kohdunkaula oli kuitenkin vielä todella takana, mutta lääkäri sanoin että käynnistys voitaisiin aloittaa kalvojen puhkaisulla siitä huolimatta. Sen verran kauniisti annoin kuulemma ronkkia, että kyllä ne taitava ihminen puhkottua saisi. Synnytyssaliin oli kuitenkin hieman jonoa, joten jäimme osastolle odottelemaan vapautuvaa salia.

Odotellessa sain yhden cytotecin kello neljän aikoihin ja jäin odottelemaan supistuksia. Lääkkeenoton sekä lääkärin tekemän rajun sisätutkimuksen jälkeen alavatsalla jomotteli sekä pari tuntuvaa supistustakin tuli. Ei mitenkään kipeitä, sellaisia veemäisiä joista olin kärsinyt jo viikkoja. Vihdoin puoli kuuden aikoihin meille tultiin sanomaan että pääsisimme saliin!

Lääkäri tuli tekemään sisätutkimuksen ennen kalvojen puhkaisua ja tilanne oli sama mitä aikaisemminkin. Sitten puhkaistiin kalvot, ja minä kirjaimellisesti uiskentelin lapsivedessä. Sitä tuli todella runsaasti! Ja sitten jäätiin odottelemaan niitä supistuksia…

Pikku hiljaa supistukset alkoivat. Aluksi ei kovin kipeitä. Menin suihkuun aika nopeasti kalvojen puhkaisun jälkeen. En niinkään lievittämään kipuja. vaan pesemään vedet ja märän olon yltäni. Suihkun jälkeen talsin hetken aikaa käytävällä, jotta supistukset lähtisivät kunnolla käyntiin. Jokaisella supistuksella kipu alkoikin yltymään.

Synnytyksen kestoksi on laitettu 4 tunia ja 20 minuuttia eli säännöllisiä supistuksia jouduttiin odottamaan vain hetken. Kauaa en kerinnyt käytävällä vaeltamaan, kun alkoi tuntua siltä, että istuminen olisi ehkä sittenkin parempi. Menin saliin ja pompin jumppapallon päällä samalla kun otettiin hieman sikiön sydänkäyrää. Samalla kätilö kertoi erilaisista kivunlievityskeinoista, ja päädyin pallon lisäksi kokeilemaan minulle aivan vierasta Tens-laitetta. Hetken aikaa pärjäsin näin, mutta pian tulin siihen tulokseen että suihkussa olisi varmasti parempi.

Suihkussa en kauaa viihtynyt, kun lämmin vesi sai minut hieman huonovointiseksi. Palasin saliin ja Tens laite laitettiin takaisin kiinni. Tenssin kaveriksi pyysin tässä kohtaa ilokaasua. Kellonajasta minulla ei ole tietoakaan. Supistukset olivat jo kipeitä, mutta niissä oli kunnon tauot joiden välissä pystyin puhumaan ja jopa hieman vitsailemaankin vielä. Tässä kohtaa synnytys eroaa spontaanisti käynnistyneistä: niissä molemmissa supistukset olivat alusta asti todella pitkiä eikä taukoja juuri ollut. Nautin siis, kun edettiin aika rauhalliseen tahtiin enkä ollut heti anelemassa epiduraalia vaan pärjäsin lievemmin keinoin.

Supistukset kuitenkin kovenivat ja tulivat koko ajan tiheämmiksi, ja pian minulle tuli tunne että nyt riittää. Hetken päästä en pystyisi enää makoilemaan paikoillaan sillä aikaa kun puudute laitettaisiin. Pyysin siis epiduraalia. Epiduraalin kellonajaksi on kirjattu 21:10. Lääkäri ja hoitaja saapuivatkin aika pian pyyntöni jälkeen ja Tens laite sekä ilokaasu riistettiin minulta. Riistettiin, siltä se todellakin tuntui. Sängyllä maatessani tuli myös ensimmäinen tapposupistus. Johtuen ehkä siitä, että kivunlievitykseni vietiin hetkeksi kokonaan. Puristin aivan hulluna Tinon kättä ja karjuin kuin eläin. Eikä supistus tuntunut loppuvan ikinä.

Melkein heti kun epiduraali saatiin laitettua, tunsin aivan järkyttävää paineentunnetta takapuolessa. Iski pieni paniikki, nimittäin en todellakaan ponnistaisi tätä lasta luomuna ulos! Sain kätilöltä ohjeeksi myötäillä tunnetta pienellä ponnistamisella. Puudutteen laitto ei ollut kuitenkaan ihan vielä siinä kohtaa, että olisin saanut kääntyä selälleni ja sisästutkimus onnistuttaisiin tekemään. 21:25 tehtiin sisätutkimus ja olin 8,5 senttiä auki. Vauva edelleen todella ylhäällä.

Epiduraali alkoi vaikuttamaan ja voi sitä helpotusta. Ja tärinää. Tärisin kuin haavanlehti, kun lihakset vihdoin rentoutuivat. Tunnin päästä ponnistamisen tarve hieman vahvistui ja sisätutkimuksen perusteella olin 10 cm auki. Ei kuitenkaan ollut vielä aika ponnistaa.

Nimittäin puudute vaikutti niin vahvasti, etten missään kohtaa tuntenut järin suurta tarvetta ponnistamiselle. Se oli ja meni, ja katosi aina kun hivenen ponnistin. Jäimme siis odottelemaan tarvetta ponnistaa ja juttelimme kätilön kanssa niitä näitä. Lähinnä Frozenista ja lapsista, kätilöllä oli meidän Elviran kanssa aika samanikäinen Frozenfani kotona. Minä makoilin sängyllä ja juttelin silmät kiinni. Olin todella väsynyt.

Hetken päästä (oikeasti tuntui aika ikuisuudelta tuo odottaminen, halusin jo kaiken olevan ohi. Pahin oli nimittäin vielä edessä..) aloin tuntea tarvetta ponnistaa. En edelleenkään kovin vahvasti, mutta sen verran että arvelin osaavani pusertaa vauvaa oikeaan suuntaan. Vauva oli siis edelleen aika korkealla, joten ensin oli ponnistettava vauva alas. Ponnistin aluksi puoli istuvassa asennossa, mutta sitten ajattelin kokeilla sängyn päätyyn nojaamista josko se aiheuttaisi enemmän paineen tunnetta. Ja suoraan sanottuna hyi helvetti, kyllä vaan aiheutti. Nopeasti kuitenkin tajusin ettei voimani riittäisi siihen asentoon, ja palasin takaisin puoli-istuvaan. Tässä välissä olin jotakuinkin karjunut Tinon korvat kuuroksi ja tullut siihen tulokseen etten jaksa, pysty taikka kykene tähän hommaan enää kolmatta kertaa.

Puoli-istuvassa asennossa paineentunne katosi kuin pieru saharaan. Pyysin kätilöä hätääntyneenä kertomaan koska supistus tulisi, en tuntenut yhtään mitään. Pian kuitenkin vauvan pää oli jo niin hollilla, että todellakin tunsin mitä tapahtui. Vaikkei edelleenkään supistuksia tuntunut yhtään. Karjuin, huusin, kirosin ja anelin jotakuinkin kuolemaa siihen saakka kunnes pää oli ulkona. Sitten pääsi helpottunut nyyhkytys. Vaikka vauvan vartalo ei ollut vielä ulkonua, tiesin pahimman olevan takana. Katsos kun 36 sentin päänupin jälkeen neljän kilon vartalo ei todellakaan tunnu enää missään. Pienen hetken jälkeen, klo 23:09 syntyi meidän kolmas prinsessa. Täydellinen kymmenen pisteen tyttö. Tummilla hiuksilla ja siskojensa profiililla varustettuna. Naama hivenen mustelmilla kaikesta siitä vauhdin huumasta.

Olo oli helpottunut. Onnellinen ja niin väsynyt. Ihmettelimme Tinon kanssa pientä ihmettä samalla kun istukka syntyi ja kätilö tarkasti vahingot. Ponnistamisen vaikeuden takia ajattelin olevani alakerrasta aikamoisessa kunnossa, mutta koko rytäkästä selvittiin yhdellä vaivaisella tikillä. Olo oli muutenkin aika hyvä heti synnytyksen jälkeen, vaikkakin todella väsynyt.

Kalvojen puhkaisusta reilu viisi tuntia ensiparkaisuun. Aika rytinällä siis edettiin, vaikka pelkäsin käynnistyksen olevan tuskaisen hidas. Synnytyksen aktiiviseksi kestoksi on merkattu 4 tuntia ja 20 minuuttia ja näin ollen se on nopein synnytykseni näistä kolmesta. Ja vaikka ponnistusvaihe tuntui kestävän ikuisuuden, sen kesto oli oikeasti vain vaivaiset kuusi minuuttia. Nostan todellakin hattua niille naisille jotka ponnistavat enemmän kuin vartin, minä olen jokaisella kerralla melkein kuollut jo alle vartissa.

Kotiin pääsimme jo heti seuraavana päivänä.

Kaikin puolin synnytyksestä jäi todella positiivinen fiilis. Synnytys on kivulias, mutta jollain tapaa aika upea kokemus. Ainakin sitten kun tikit ovat sulanneet ja aika kullannut muistot…Vaan silti en sano, että vielä lähtisin siihen touhuun uudestaan ja kuten pari minuuttia vauvan syntymän jälkeen totesinkin ääneen; Luojan kiitos ei enää ikinä. Silti sanon, että kolmesta synnytyksestäni tämä viimeinen on ehdottomasti paras. Kohdalleni osui aivan ihanat kätilöt sekä hoitajat osastolla eikä supistukset olleet niin kivulaita ja tiheitä mitä ennen. Sain kattavan infon erilaisista kivunlievityksistä, toiveitani ja edellisiä kokemuksiani synnytyksistä kyseltiin ja kuunneltiin aktiivisesti olettamatta kuitenkaan, että kolmannella kerralla olisin mikään konkari joka tietää jo kaiken.

4215 grammaa ja 52 senttiä täydellisyyttä.

Kaiken odotuksen, vaivan ja kivun arvoista.

Todellakin. 

Juttu jatkuu mainoksen jälkeen
Juttu jatkuu

Kommentit (24)

Tässähän tuli ihan synnytyskuume… vauvakuumeen lisäksi ? melkei 3 vuotta sitten kuopuksen syntymästä aikaa, tuntuu kyllä ikuisuudelta. Ihana kertomus kaikinpuolin ❤️




0
1 vastaus

Juuri eilen kävin läpi ensimmäistä synnytystäni viettäessämme esikoiseni syntymäpäiviä. Se oli helvetillinen kokemus ensisynnyttäjälle. Ponnistusvaihe kesti kaikenkaikkiaan 2h ja 10min ja lopulta hänet ”revittiin” imukupilla, koska en enää jaksanut ponnistaa. Poika oli huomattavasti odotettua isompi ja ponnistustekniikkani kaipasi kenties hiontaa ja siksi ponnistusvaihe pitkittyi. En muista kunnolla synnytystä, mutta sen muistan, että omassa skaalassani supistukset eivät ole mitään verrattavissa ponnistusvaiheeseen. 😀




0
1 vastaus

APUA! sä olet kyllä sissi kun olen noin kauan jaksanut!<3




0
1 vastaus

Ihanaa, että kaikki meni niin hienosti ♥




0
1 vastaus

niin on <3




0
1 vastaus

Niin erilaisia synnytykset! 😀 Itselläni Cytotecit aiheuttivat järkyttävän kipeitä ja tiheitä supistuksia kauan ennen kuin alakerrassa tapahtui mitään. Kesti ”ikuisuuden” ennen kuin pääsin saliin ja heti 3 cm auki ollessani pyysin (anelin) ja sain epiduraalin. Ponnistusvaihe kesti 21 min eikä tuntunut missään, sain kuitenkin kolme tikkiä. Seuraava raskaus toiveissa, mitenhän silloin menee? Käynnistyksettä toivottavasti selvitään, mutta ihana kuulla että sinulle se oli hyvä kokemus ja niinkin voi siis käydä!
Paljon onnea pienestä koko perheelle! Kyynel silmäkulmassa tätä luin. 🙂




0
1 vastaus

kiitos paljon<3 mä pelkäsin kyseistä tablettia juurikin tuosta syystä, niin paljon kuullut että kipuja kyllä tulee muttei mitään tapahdu 😀 toivotaan että ensi kerralla menee sielläkin vähän mukavammin <3




0
1 vastaus

Hienoa, että kpynnistetty synnytys oli hyvä kokemus. Ponnistamisesta sen verran, että ekassa synnhtyksessäni ponnistusvaihe kesti 1h 56min ja virheasennon vuoksi vauva autettiin ulos imukupilla. Toisella kertaa ponnistusvaihe oli sentään tunnin lyhyempi.




0
1 vastaus

huuiii miten pitkä aika! Sissi olet kun olet jaksanut<3




0
1 vastaus

Ihana kuulla mukavasta synnytyskokemuksesta TYKSissä, oma -16 synnytys siellä kun ei ollut mikään kehuttavin. Tapaasi en tuntenut supistuksia, mutta ponnistaa oli pakko. Kivunlievitykseksi en saanut kuin ilokaasuja ja itselleni sopimattoman Tenssin-vaikka papereissa ja suullisissa toiveissa oli kaikki mahdollinen kivunlievitys. Kätilö kävi 9h aikana huoneessa ehkä kolme kertaa ennen 25min ponnistusvaihetta.
Vauvan pää oli 35cm, onko se iso? Jalkapallolta ainakin tuntui, mutta ensiparkaisujen jälkeen kätilöiden huomio meni vain siihen miksi keskonen (35+5) on niin hyväkuntoinen. Sekin aika loukkaavaa….




0
1 vastaus

voi ei, kuulostaapa tosi kurjalta!!!! 😮 toivottavasti annoit palautetta että seuraava säästyisi tuollaiselta kohtelult! Itsellä nimittäin ensimmäinen synnytys on ollut kaikkein kurjin ja juurin hoitohenkilökunnan vuoksi enkä tajunnut silloin laittaa palautetta ! :/




0
1 vastaus

Mä täällä vollotan, palasi niin omat synnytykset mieleen.♥
Samalla iski kuitenkin jännitys, kun itsellä tuo rutistus on edessä toukokuussa. Toisaalta odotan sitä ja toisaalta jännitän ihan hirveästi.
Niin ihana prinsessa teillä.♥ Ihanaa vauva-arkea sinne.♥




0
1 vastaus

kiitos<3 näitä asioita tosiaankaan ei saisi ajatella etukäteen yhtään, kamala jännitys vaan tulee 😀 onneksi se h hetki sitten vie mukanaan niin ei ehdi paljon jännittele,ään 😉 eipä hei enää kauaa sielläkään ole jäljellä, onpa aika mennyt nopeasti<3




0
1 vastaus

Huih, meillä käynnistys edessä maanantaina jos tyyppi ei tule ennen sitä. Ei ole vielä yliaikainen, mutta vauvalla on jo kokoa hyvin ja minulla pientä pelkoa edellisen synnytyksen jäljiltä. Esikoisella pää oli 38cm, vaikka oli muutoin alle 4kg, ja teki sitten ihan hyvää jälkeä…. Esikoinenkin syntyi käynnistettynä, joten sinänsä se ei jännitä, mutta vauvan koko arveluttaa. Ihana vauva teillä!




0
1 vastaus

toivottavasti siellä meni kaikki hyvin<3 ja huiii tuo 38 senttiä ei kuulosta kovin mukavalle kun tuo 36 oli jo niin ison tuntuinen 😀 toisaalta ei kai se pää koskaan siinä ponnistuvaiheessa pieneltä tunnu 😉 ja kiitos, hän on<3




0
1 vastaus

Mulla tais ponnistusvaihe olla ainakin tunnin. Ja silloin luulin ettei se ole mitenkään pitkä aika :’D

Onnea tytöstä! 🙂




0
1 vastaus

kiitos! 🙂 tunti, ihmettelen kyll miten te naiset sen jaksatte 😀 itse kun olen ollut ihan loppu 12 minuutin jälkeen joka on minun pisin ponnistukseni 😀




0
1 vastaus

Apuaa raskausviikko 25 menossa ja jännitys vaan kasvaa koko ajan, varsinkin kun tietää mitä on tulossa. Miksi siis tulin lukemaan tämän? 😀 haha.

Eivaan, onnea pienestä ja hienoa että kaikki sujui noin hyvin. <3




0
1 vastaus

kiitos<3 joo ei näitä välttämättä kannata lukea ennen synnytystä :D:D:D:D toisaalta, ehkä helpottaa vähän kun tietää mitä tuleman pitää ? Ei ainakaan tule liian ruusuinen kuva 😉




0
1 vastaus

Ihanaa! Tai siis ei varmaan sinusta vielä tunnu siltä 😀 Mulla kaks synnytystä takana, toinen ilokaasu+epiduraali, toinen pelkällä ilokaasulla. Ehdottomasti paras oli pelkällä ilokaasulla, eli luomuna, olin jotenkin ihan fiiliksissä ja adrenaliiniryöpyissä synnytyksen jälkeen, se oli yhtä hieno tunne kun jonkun tosi raskaan urheilusuorituksen jälkeen. Toivottavasti pääsen vielä joskus kolmannen kerran kokemaan. Kiva oli lukea sun kertomus, eikä tuo käynnistäminen NIIN kauhealta kuulosta kuin yleensä annetaan ymmärtää. Onnea pienen tytön johdosta <3




0
1 vastaus

kiitos<3 ja hei, kyllä nyt jo aika ihanalta tuntuu kun pari viikkoa palautumista takana 😉 😀 luomulle hatunnosto, musta ei ikinä olisi siihen 😀 ainakaan vapaaehtoisesti :p




0
1 vastaus

Tulipa kyllä oma synnytys mieleen 3kk takaa ?




0
1 vastaus

<3




0
1 vastaus

Paljon Onnea pienimmästä prinsessasta, hieno synnytys <3
omasta (ensimmäisestä) synnytyksestä on 3kk ja synnytyskertomuksien jakaminen ja lukeminen kovin mielenkiintoista ja tuoreita muistoja pintaan nostattavaa! kokonaiskesto oli melkein 14h ja ponnistusvaihe 50min… ponnistaminen meni vielä ilman kivunlievitystä ollenkaan, oli ylivoimaisesti elämäni kivuliain kokemus – ei kai mikään ihme 😀 mä taas koin sen kovin voimaannuttavana kokemuksena kun siihen pystyi, mutta todella toivon vähän nopeampaa ponnistusta seuraavalla kerralla!




0
1 vastaus

Tässähän tuli ihan synnytyskuume… vauvakuumeen lisäksi ? melkei 3 vuotta sitten kuopuksen syntymästä aikaa, tuntuu kyllä ikuisuudelta. Ihana kertomus kaikinpuolin ❤️




0
1 vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Tehtävä­nimikkeenä Laura
Inhimillisen, sormenjäljillä ja leivänmuruilla koristellun äitiyden puolesta. Rehellistä vertaistukea niille äideille joiden pullat tulevat pakkasesta ja nurkissa pyörii design-valaisimien sijaan villakoiria. Kaunista, rakkauden täyteistä, rehellistä ja joskus jopa vähän karua arkea. Kirjoitusten takana häärii 25-vuotias kolmen prinsessan äiti Turun seudulta. Yhteyttä voi ottaa: tehtavanimikkeena@gmail.com

Arkisto

Instagram

  • K E S Ä ! ❤ ja ruoka...❤ #happiness#foodlover

tehtavanimikkeenablogi

Artikkelit

Suomen suurin perheblogiyhteisö tarjoaa luettavaa ja vertaistukea niin odotusajasta, vauva-arjesta, taaperon uhmasta kuin muistakin perhe-elämän iloista ja haasteista. Tarjolla on huumoria, vinkkejä, arjen vertaistukea, kyyneliäkin. Tervetuloa joukkoon!

Seuraa
meitä: