Yleinen 7.1.2018

Kiitos vuosi 2017, olkoon silti tämä vuosi hieman rauhallisempi.

Juttu jatkuu mainoksen jälkeen
Juttu jatkuu

Istun rauhassa sohvannurkassa aamukahvilla ja katson miten kaksi isompaa pörröpäätä tuijottavat elokuvaa. Yöllä satanut parin millin lumipeite tuo heti ulos valoa ja edes vähän sitä tuntua, millaista tammikuussa pitäisi ulkona olla. Tammikuu. Niin, me elämme nyt vuotta 2018 enkä ole edes tajunnut sitä. Vuoden 2017 lopetus oli niin hurjan upea ja mukaansa tempaava, että uutena vuotena rakettien katselun sijaan minä katselin unilampaita pieni vastasyntynyt kainalossani. Mikä sikäli on aika hupsua, nimittäin vuoden 2017 piti olla aivan tavallinen ja rauhallinen vuosi joka ei sisällä yhtään suurta elämänmuutosta. Mutta se olikin täysin kaikkea muuta.

Vuosi 2017 alkoi upeasti, kun sain paljastaa teille jo pari kuukautta minua kutkuttaneen uutisen. Rakas harrastukseni otti askeleen eteenpäin, ja blogini siirtyi harrastuspohjalta seuraavalle levelille. Aloitin bloggaamaan Kaksplussan sivustolla.  Vielä tammikuussa olin sitä mieltä että meidän lapset olisivat siinä. Ainakin toistaiseksi… Kaksi riittää kiitos. Samalla tosin tunsin haikeutta, että eikö oikeasti yhtään enempää. Ehkä ikinä?

Vauvakuume kasvoi kasvamistaan sekä minulla että miehellä ja aikapian teimme päätöksen antaa mahdollisuuden vielä kolmannelle lapselle. Nyt tai ei koskaan. Olin nimittäin varma, että jos emme lähtisi siihen heti niin me emme sitä enää myöhemmin tekisi. Pieni ikäero sisaruksille oli meidän toive. Maaliskuussa minulta poistettiin kierukka. Se herätti teissä lukijoissa ensimmäistä kertaa närää, josta minä oikeasti pahoitin mieleni. En kuulemma olisi saanut lähteä leikkiin enää, koska olin alkuvuodesta valittanut väsymystäni ja uupumistani. Jos äiti ei saisi olla väsynyt ja uupunut pienten lasten kanssa, meidän olisi kyllä pitänyt antaa jo ensimmäinen tyttäremme pois.

Luulin, että meidän vauvamme ei ehdi enää vuodelle 2017, mutta jo huhtikuussa sain tulla kertomaan teille ilouutisenMeille olisi tulossa jouluvauva! Blogissa seurattiin raskautta ihan ensimetreiltä saakka. Joku kehui rohkeaksi, kun en edes tiennyt olisiko masussa ketään. Itse ajattelin asian niin, että jos jotain käy niin siitä on pakko puhua. Pakko kirjoittaa ja purkaa ajatuksia eikä velloa surua yksin.

Kesällä nautittiin ihanista ilmoista ja kipuiltiin isompien lasten uhman kanssa ja arjen sähläyksien kanssa. Jälkikäteen ajateltuna tämän on täynyt näyttää hulvattomalta tilanteelta, vaan sillon ei paljon naurattanut. Kesäkuussa minä myös pahoitin mieleni kirpputorien kovista hinnoista niin pahasti, että Ilta Sanomat tarttuivat kirjoitukseeni ja annoin blogihistoriani ensimmäisen haastattelun kirjoitustani koskien. Joku oli kyllä sitä mieltä kommenttiboksissa, että lopeta se lasten tekeminen jos ei ole varaa käydä kirpputoreilla. Ehdottomasti kirjoitukseni tarkoitusperä ymmärretty, heh he.

Heinäkuussa tapahtui vaikka ja mitä. Elvira siirtyi integroituun erityisryhmään päiväkodissa joka sai arjen hetkeksi taas sekaisin. Saimme tietää, että perheemme akkavalta kasvaisi vielä yhdellä ihanalla tytöllä.

Syksy ei ollut yhtään sen rauhallisempi. Raskauden, perhearjen sekä työn lisäksi hulinaa arkeen toi asuntokaupat. Näyttöjä vanhassa kodissamme, mutta suurin muutos oli uusi, upea ja ihana kotimme josta teimme kaupat elokuussa. Sen jälkeen taloprojektimme kulkua seurattiin blogissa epäsäännöllisen säännöllisesti. 

Loppusyksystä meidän koti valmistui.Syksy meni kotona sairaslomalla supistusten takia aina äitiysloman alkuun saakka. Blogi täyttyi raskauspostauksista kun lähestyttiin pikkuhiljaa viimeisiä viikkoja. Kävin raskauskuvauksissa ottamassa viimeisestä vatsasta kunnon muistot. Marraskuun alussa tehtiin viimeinen rutistus ennen arjen rauhoittumista ja pääsimme muuttamaan uuteen kotiin.

Joulu tuli ja meni vaan perheemme pysyi edelleen nelihenkisenä. Vihdoin ja viimein, vain pari päivää ennen vuoden vaihtumista hän syntyi. Upeampaa päätöstä ei vuodelle 2017 voi edes toivoa.

Vuoden 2017 piti olla perhetäyteinen ja rauhallinen vuosi ilman muutoksia. Se oli kaikkea muuta kuin sitä. Vuosi oli ihana, mutta silti toivon vuodelta 2018 kaikkea muuta kuin muutoksia. Rauhallista, ihan tavallista ja jopa vähän tylsää perhearkea. Asumista ja asettumista meidän uuteen kotiin viisihenkisenä perheenä.

Nyt on niin hyvä olla ja elää.

Juttu jatkuu mainoksen jälkeen
Juttu jatkuu

Kommentit (4)

olen tehnyt ja pikkuhiljaa teen kun saamme huoneita vähän valmiiksi! 🙂 edelleen siis paljon vielä sisustushommelit ja järjesytkset kesken vaikka kodiksi tätä voi jo kutsua 😀 täältä blogista löytyy kyllä rakennusvaiheelta ja valmiista talosta, ne on nimetty taloprojekti nimellä niin helppo löytää! 🙂




0
1 vastaus

Kiinnostaa tuo teidän taloprojekti, sen kulku ja lopputulos, joten tekisitkö teidän uudesta kodista postauksen? 🙂




0
1 vastaus

olen tehnyt ja pikkuhiljaa teen kun saamme huoneita vähän valmiiksi! 🙂 edelleen siis paljon vielä sisustushommelit ja järjesytkset kesken vaikka kodiksi tätä voi jo kutsua 😀 täältä blogista löytyy kyllä rakennusvaiheelta ja valmiista talosta, ne on nimetty taloprojekti nimellä niin helppo löytää! 🙂




0
1 vastaus

Moi, onpa tosiaan kaikenlaista ehtinyt tapahtua vuoden aikana. On ollut kiva seurata teidän elämää blogin kautta 🙂

Miten teidän vanhan kodin kävi, oletteko saanut jo myytyä sen? Odotan jännityksellä myös minkä nimen teidän kuopus saa! Milloin teillä on ristiäiset? =)




0
1 vastaus

kiva kuulla että tykkäät! 🙂 ristiäiset on 11.2 ! Vanha asuntomme on vielä myymättä, on kyllä myynnissä edelleen mutta vanhalla asuinalueellamme on turkasen pitkät myyntiajat yleensä 😀 kärsivällisyys alkaa kyllä loppumaan ja mietitäänkin nyt vuokraus vaihtoehtoa josko kokeillaan sitten myöhemmin uudelleen myyntitouhuja! 🙂




0
1 vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Tehtävä­nimikkeenä Laura
Inhimillisen, sormenjäljillä ja leivänmuruilla koristellun äitiyden puolesta. Rehellistä vertaistukea niille äideille joiden pullat tulevat pakkasesta ja nurkissa pyörii design-valaisimien sijaan villakoiria. Kaunista, rakkauden täyteistä, rehellistä ja joskus jopa vähän karua arkea. Kirjoitusten takana häärii 25-vuotias kolmen prinsessan äiti Turun seudulta. Yhteyttä voi ottaa: tehtavanimikkeena@gmail.com

Arkisto

Instagram

  • Eilinen ilta meni aivan liian humalassa, mutta tiedättekö mikä oli koko breikin paras asia?❤ se kun saa aamulla herätä oman perheen luota❤ breikit arjesta tekee hyvää, mutta aina myös muistuttaa siitä missä mun paikka oikeasti on; kotona❤ #happyday#instababy

tehtavanimikkeenablogi

Suomen suurin perheblogiyhteisö tarjoaa luettavaa ja vertaistukea niin odotusajasta, vauva-arjesta, taaperon uhmasta kuin muistakin perhe-elämän iloista ja haasteista. Tarjolla on huumoria, vinkkejä, arjen vertaistukea, kyyneliäkin. Tervetuloa joukkoon!

Seuraa
meitä: