Yleinen 11.1.2018

Kuinka paljon kotihoidossa olevat lapset tarvitsevat aktiviteetteja?

Juttu jatkuu mainoksen jälkeen
Juttu jatkuu

Meidän isommat tytöt jäivät tosiaan marraskuussa pois päiväkodista ja kanssani kotiin. Arki on ollut aika hulabaloota muuton sekä vauvan syntymän takia, joten enimmäkseen olemme totutelleet koko ajan johonkin muutokseen. Olen kuitenkin potenut hivenen huonoa omatuntoa, kun lasten sosiaaliset kontaktit toisiin lapsiin sekä kerhoilut ovat olleet aika minimissä tänä aikana. Toki olemme treffanneet sukulaisten sekä kavereiden lapsia, mutta suuret suunnitelmani perhekerhojen ja avoimien päiväkotien suhteen ovat vielä toteutumatta. Tai olemmehan me kyllä pari kertaa niissä käyneet…

Tytöt käyvät joka torstai puistokerhossa tässä meidän kodin lähellä. Maanantaina he aloittavat ensimmäisen harrastuksensa. Kaksi kertaa viikossa ikäistänsä seuraa, riittääkö se neljä- ja kaksivuotiaalle?

Kotikasvatuksesta on tehty jollain tapaa ihan hirvittävän suuri mörkö. Ehkä siitä johtuu se stressi, jota poden tämän asian tiimoilta. Minun mielestäni kaksi kertaa viikossa kuulostaa oikein sopivalta määrältä kaiken muun arjen tohinan ohella, mutta onko se? Meidän lapset viihtyvät ihan älyttömän hyvin kotona ja leikkivät keskenään todella taitavasti erilaisia leikkejä. Voinko siis ajatella, että he eivät tarvitse kovinkaan paljon aktiviteetteja? Kodin ulkopuolella siis, totta kai meillä on kotona hyvinkin touhukas arki. Voinko ajatella, että meidän lapsille kaksi kertaa viikossa on oikein hyvä määrä vaikka se jollain tapaa tuntuu niin pieneltä? Sen kai näkee sitten.

Meidän on toki tarkoitus käydä myös yhdessä kerhoilemassa perhekerhoissa ja avoimessa päiväkodissa. Sitten hetken päästä, vielä en uskalla pienen vauvan kanssa mennä flunssapöpöjen ja lasten keskelle. Ja toisaalta, kävimme kerran läheisessä perhekerhossa ja siellä oli niin kova meininki (paljon lapsia..) että meidän tytöt molemmat ilmoittivat: Äiti, ei jooko mennä sinne enää! Tästä uskallan siis ehkä päätellä, että hivenen rauhallisempi arki ja kerhoilu on heidän mieleen.

Me käydään viikottain sukuloimassa, puistoissa ja kaupoissa yhdessä. Askarrellaan, leikitään ja pelataan kotona. Tytöt tuntuvat tyytyväisiltä tähän tilanteeseen, stressaanko siis ihan turhaan? Emme ole vielä edes aloittaneet harrastusta, mutta kumpikaan eivät osoita kyllästymisen merkkejä meidän arkeen tällä hetkellä.

Miten muut kotiäidit toimivat? Mikä määrä on tämän ikäisille lapsille hyvä?

Vaikka toki lapset ja perheet ovat yksilöitä ja sitä rataa.

 

Juttu jatkuu mainoksen jälkeen
Juttu jatkuu

Kommentit (32)

!! 🙂 onnea odotukseen!<3 kiva kuulla että joku muukin murehtii näitä samoja ajatuksia :p




0
1 vastaus

Minä olen ollut kotona lasten kanssa kohta neljä vuotta, huh miten aika menee. Jos kaikki menee hyvin tässä kolmannessa ja viimeisessä odotuksessa, niin kotona oleminen jatkuu vielä hyvän tovin. Nykyään kolme vuotias käy kolmesti viikossa kolme tuntia kerralleen leikkikerhossa ja 1-vuotias viettää aikaa äidin kanssa kotona. Kunhan oma olo helpottuu (pahoinvointi), niin sitten jatkuu aina välillä avoimessa käynti. Olen tosi tyytyväinen tähän ohjelman määrään. Yhtään enempää ei tarvita. Lapset viihtyvät hyvin myös kotona, yhdessä touhuten ja ulkoillen. Tuntuu että välillä ulkoapäin tulee sellasta viestiä, että pitäisi olla touhua ja menoa. Pah, aikuisen aitoa läsnäoloa ja yhdessäoloa ne lapset tarvitsevat.




0
1 vastaus

onnea odotukseen<3 minä ajattelen myös noin, että kyllä meidän lapset selvästi arvostavat vielä todella paljon pelkkää äidin ja isin seuraa<3




0
1 vastaus

Kun noita oli vaan yksi, niin käytiin enemmän joka paikassa. Lapsi tykkäsi, mutta ennen kaikkea äiti kaipasi seuraa. Ja toki seuraa kaipaan vieläkin, mutta en ihan niin usein enää, joten ei enää ravatakaan pää kolmantena jalkana joka paikassa, vaan juurikin pari kertaa viikossa on ihan mukava määrä 🙂




0
1 vastaus

! 🙂 sama täällä, kun lapsia oli yksi niin tuli käytyä enemmän ! 🙂




0
1 vastaus

Musta tuntuu et aina tuntee huonoa omaatuntoa teki niin tai näin. Nyt kun lapset on täysipäivähoidossa, harmittaa kuin vähän aikaa niillä on leikkiä kotona. Silloin kun olin niiden kaa kotona, harmittelin juuri tuota kun ei nähty ketään ”koskaan”. Aika aikaansa kutakin, luulen et lapsien on hyvä olla kun vanhemmat ovat tyytyväisiä. Nauti hyvällä mielin vauva-ajasta ja anna lasten leikkiä kotona mielin määrin, kun kerran tykkäävät 🙂




0
1 vastaus

hahha toi on niiiiin totta, aina todellakin tulee huono omatunto vaikka mitä tekisi 😀 ja näin tehdään! 🙂




0
1 vastaus

Mä luulen, että tässä aktiviteettiasiassa on hyvä mennä äiti, ei lapset, edellä.
Lapsille meinaa usein riittää vähempikin.
Kerhot ja harrastukset ovat kivoja, jos lapsi tykkää niissä käydä. Äiti (tai isä) saa sen aikaa viettää vähän toisenlaista arkea, käydä vaikka kaupassa tai lukea lehteä. Ottaa ehkä torkut tai käydä kävelyllä vauvan kanssa.
Mutta ilman harrastuksiakin pärjää.
Sosiaalisia taitoja he opettelevat perheessä ja siinä on taitokenttää ihan riittävästi. Siinäkin jaetaan ja vuorotellaan, ollaan kilttejä ja tuhmia, pyydetään ja annetaan anteeksi.

Kun äiti (tai isä) tarvitsee sosiaalisia kontakteja tai uusia maisemia, on ihan ok pakata pesue autoon tai bussiin ja lähteä kauppaan tai kylään.

Pärjäätte hyvin varmasti ?




0
1 vastaus

<3 hyvin sanottu!




0
1 vastaus

Äitiyslomalle jäätyäni kävi mielessä, että oliko virhe jättää tahtova ja sosiaalinen poika kotiin päiväkodista. Tunne on vain vahvistunut vaikka poika käy kahdesti viikossa kerhossa. Vauva on nyt 8kk vanha. Siskonsa 2,5v kotihoito on ollut hyvä valinta vaikka kausittain tiukkaa tekee. Yhteistä tekemistä isommilla sisaruksilla on lähinnä riehuminen, kiinnostuksen kohteet on hyvin erilaiset ja isompi kaipaa ikäistensä seuraa. Syksylle haetaan taas päiväkotipaikkaa vaikka muut jatkaa vielä hetken kotona.




0
1 vastaus

toivotaan että saatte paikat nopeasti! 🙂 nää on niin lapsikohtasia juttuja! 🙂




0
1 vastaus

Hei, samaa mieltä olen edellisten kirjoittajien kanssa. Teoriapohjaa voi lukea tähän esim. erinomainen ”Pienen lapsen sosiaalisuus” (kirj. Liisa Keltinkangas-Järvinen). Olen reilu vuoden ikäisen lapsen äiti, emmekä ole käyneet yhtään missään kerhoissa ja harrastuksissa vielä (eikä ole kiirettä). Kiitos kivasta blogista! 🙂




0
1 vastaus

hei kiitos kirjavinkistä! 🙂 ja kiitos kehuista sekä ole hyvä, kiva kun jaksat lueskella<3




0
1 vastaus

Moikka, meillä esikoinen jäi päiväkodista pois 2,5v ikäisenä kun meille oli syntymässä vauva. Esikoinen kävi kaksi kertaa viikossa puistokerhossa ja se oli/on hänelle vähän ja kun hän täytti 3v niin aloitti kerhon myös puiston lisäksi jota on joka toinen viikko kolme krt/vkossa ja joka toinen kaksi kertaa. kyllä itse huomasin selvästi sen että esikoisella tulee aika pitkäksi muuten jos ei olisi noita kerho sekä puisto toimintaa. Nämä on tietysti yksilöllisiä asioita.




0
1 vastaus

! 🙂 niimpä, niin yksilöllisiä! 🙂 meillä on ajatuksena myös tuo kerho sitten syksyllä kun keskimmäinen on kolme ja sinne pääsee! 🙂




0
1 vastaus

Kuulostaa hyvältä, kannattaa luottaa omaan vaistoonsa. Kyllä lapset ilmoittavat jos kaipaavat enemmän aktiviteetteja :)meillä 4 vuotias käy kerran viikossa kerhossa ja kerran puistossa, vaihtelevasti käymme avoimessa 1-2 krt viikossa :)kannattaa antaa avoimelle päiväkodille mahdollisuus, välillä siellä on hulinaa mutta paljon rauhallisempiakin päiviä :)terkuin, äiti samalta paikkakunnalta 🙂




0
1 vastaus

! 🙂 tuo avoin pk onki ihana, siellä myös kävimme! 🙂 tuo hulabaloo paikak oli viereinen perhekerho, täällä meidän alueella ei avointa olekkaan 😀




0
1 vastaus

Meillä useampi lapsi ja olen kaksi vanhinta pitänyt eskariin asti kotihoidossa. 3x3h viikossa ollut seurakunnan ilmaisessa kerhossa. Sitten siihen lisäksi kyläilyjä sukulaisten kanssa ja ulkokavereiden kanssa touhuilua. Nykyaikana varmaan kuulostaa vähältä mutta mielestäni ihan riittävä!
mielestäni pienet lapset ei tarvitse eikä juuri kaipaile sen seittemää sorttia harrastuksia. on hyvä miettiä minkälaiseen arkeen lapset haluaa totuttaa. Jos lapsia on vain yksi,tai ikäero on suurempi niin varmasti aktiviteetit palvelee hyvin, mutta teilläkin tytöt saa seuraa toisistaan niin en todellakaan lähtisi viemään väenvängällä minnekkään. Ota rennosti ja keitä kuppi kahvia. Kyllä sitä kerkee sitte juosta ku tytöt alkaa niin vaatimaan:)




0
1 vastaus

Hyvin sanottu, minäpä keitän 😉 ja nun mielestätuo määrä ei kyllä kuulosta ollenkaan pieneltä 🙂




0
1 vastaus

Riippuu täysin lapsista ja perheestä ylipäätänsä. Ihmiset ovat kuitenkin sosiaalisia olentoja, ja lapset kaipaavat myös oman ikäistä seuraa vanhempiensa lisäksi. Mutta mistä leikki-seuraa lapsille? Riippuu paljon perheen lähipiiristä, naapureista ja asuinalueesta. Onko lähistöllä helposti tarjolla seuraa leikki-seuraa? Leikkiseuraa voi saada kaupunkien/kuntien ja seurakuntien kerhoista ja perhekerhoista, valinnan ja tarpeen mukaan.

Omat lapset ovat koulussa ja eskarissa. Omasta kotiäitivuosista jo hieman aikaa. Oma kokemus on, että vanhemman on yritettävä löytää lapsen paras, ja se voi olla saman perheen lapsillekin eri asia. Oma esikoinen oli alle kouluikäisenä puheenviivästymän lisäksi kankea sosiaalisissa taidoissa ja hänelle päiväkodin koulutetun henkilöstön vahva tuki tuli todella tarpeen. Sosiaaliset taidot saatiin kuntoon ja kaveri osaa leikkiä ja ottaa kontaktia muihin lapsiin eikä jää paitsi.

Kotihoito, kerhot, avoimet päiväkodit, päiväkoti eivät ole mitenkään toisiaan pois sulkevia, eikä asioita kannata katsoa mustavalkoisesti. Harmaan sävyjä löytyy tästäkin asiasta. Rauhallista arkea, läsnäolevia ja lapsesta aidosti kiinnostuneita aikuisia ja lapsille leikki-seuraa ja ohjattua toimintaa jokaisen perheen tarpeen mukaan. 🙂




0
1 vastaus

täyttä asiaa ja hyviä vinkkejä! 🙂




0
1 vastaus

Mä en usko, että alle 3-vuotiaat tarvitsevat muuta kuin oman kodin ja äidin, mutta siitä ylöspäin monet lapset voivat nauttia & hyötyä päiväkodista, jos se on turvallinen ja hyvä. Teillähän on tosin tytöillä kotona seuraa toisistaan joten tuskin kaipaavat muuta kuin kerhon.
Olin aika hämmästynyt kun mun 3.5-vuotias käyttäytyi todella rasittavasti koko joululoman vaikka teimme KAIKEN hänen ehdoillaan, leikin hänen kanssaan lähes aamusta iltaan, poislukien 1 vuorokausi isovanhemmilla. Kahden päiväkotipäivän jälkeen hän oli muuttunut aurinkoiseksi, energiseksi ja iloiseksi. Sanoi myös aivastettuaan pari kertaa, että ”voin silti mennä päiväkotiin”. Tämä oli pieni kolaus minulle, joka todella viihdyn lapsen kanssa kotona ja mielestäni olen hänelle hyvää seuraa 😀 mutta tosiaan meillä on iso ikäero ja kuopuksella ei ole kotona lapsiseuraa ja hän ehkä sitä sitten kaipaa.




0
1 vastaus

hahha voi ei, toi olis kyllä kova kolaus täälläkin 😀 ja kyllä tiöanne tosiaan olisi eri jos ikäero olisi suurempi tai lapsiluku pienempi! 🙂 heistä tosiaan on paljon seuraa toisilleen!




0
1 vastaus

Kyllä itse oon sitä mieltä, että lapset ehtii kyllä kulkea kouluaikana ihan tarpeeksi sosiaalistumassa 🙂 ite oon kotona 4v ja 1v kanssa ja vanhempi käy kerhossa 2x viikossa. Muuten nautitaan siitä, kun saadaan tehä mitä halutaan. Välillä laiskotellaan koko aamu, ilman ulkoilua jopa, enkö meinaa asiasta potee huonoa omaatuntoa, päinvastoin! Nämä vuodet on elämässä niin lyhyitä ja harvinaisia että nautitaan täysillä.
Tsemppiä sinne myös 🙂




0
1 vastaus

totta, nautitaan täysiölä<3 hyvin sanottu!




0
1 vastaus

Lapset oppivat sosiaalisia taitoja parhaiten kotona, ihan hyvin riittää että kouluikäisinä alkavat saada kaverisuhteita. T. Luokanope




0
1 vastaus

! 🙂 kiva kuulla!




0
1 vastaus

Meillä esikoinen oli kotona 2 vuotta ennen eskaria. Sitä ennen 1,5-4v päivähoitoa. Kävi kotona oloaikana 2xvko kerhossa ja 1xvki harrastus. Täyspäinen on ja koulussa menee hyvin.




0
1 vastaus

!! 🙂




0
1 vastaus

Meillä tyttö oli 2v 3kk, kun kuopus syntyi ja nyt vuotta myöhemmin on yhä kotihoidossa. Käydään yhdessä sisarusmuskarissa ja seurakunnan perhekerhossa, lisäksi esikoisella on 2xvko päiväkerho 2h ajan ja yhtenä iltana satujumppa. Itse paljon pohdin samoja asioita, mikä reilu 3 vuotiaalle riittää ja osaanko pitää huolen, että ei jää niin sanotusti missään jälkeen ikätovereistaan sen takia, että ei ole päivähoidossa. Koen kuitenkin, että se kiireetön aika kotona perheen kanssa on lapselle tärkeintä ja arvokkainta. Oravanpyörään ehtii sitten, kun vanhemmat töissä ja päivähoito kutsuu, tai viimeistään kouluiässä. 🙂




0
1 vastaus

totta, tuohon oravanpyörään todellakin ehtii myöhemmin! 🙂




0
1 vastaus

Voi ihana, että joku kirjoittaa tästä! Oon pohtinut ja pyöritellyt tätä asiaa itsekseni tosi paljon. Minulla on siis kotihoidossa 2 vuotias tyttö ja 4 vuotias poika. Poika on nyt ollut mukana päiväkerhoissa 3 kertaa vkossa viime talven ja tämän kuluvan talven ajan. Nyt olen hyvin aikaisessa vaiheessa raskaana ja pikkuisen olisi tarkoitus syntyä loppukesästä. Olen alkanut pohtia että olisiko tuon kaksivuotiaankin hyvä käydä kerhossa jo nyt keväällä niin ei tulisi hänelle sellaista oloa syksyllä että hänet vaan heivataan kerhoon kun vauva syntyy. ?(kerhoryhmät eivät olisi siis isoveljen kanssa samat, vaan eri päivinä)
Meillä ei ole lapset harrastelleet juuri mitään, pienemmän kanssa käytiin taaperojumpassa syksykausi ja isomman kanssa ilmottauduttiin lyhyelle sirkuskurssille syksyllä mutta lopulta käytiin siellä vain kerran. Poika tykkäsi ennemmin viettää äidin kanssa laatuaikaa ja käytiin sitten esimerkiksi kirpparilla ja muuten kaupoilla silloin kun oli tarkoitus mennä sirkustelemaan.
Kerran vkossa ollaan käyty aina aika ajoin molempien lapsien kanssa vielä mll:n perhekahvilassa,mutta siihenkin ne meidänkin sosiaaliset menot rajoittuu.
Mutta olen ainakin itse halunnut ajatella sen niin että kyllähän nämä vielä koulumaailmassa oppii paljon sosiaalisia taitoja ja koko ikähän sitä opitaan uusia juttuja! Enkä oo sitten murehtinut että jääkö lapset jostain paitsi vaikka eivät olekaan päivähoidossa. ?
(huomautan siis vielä, että neljävuotias ei ole ollut tähän mennessä siis missään päivähoidossa, vain kerhoista kokemusta hänellä)




0
1 vastaus

!! 🙂 onnea odotukseen!<3 kiva kuulla että joku muukin murehtii näitä samoja ajatuksia :p




0
1 vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Tehtävä­nimikkeenä Laura
Inhimillisen, sormenjäljillä ja leivänmuruilla koristellun äitiyden puolesta. Rehellistä vertaistukea niille äideille joiden pullat tulevat pakkasesta ja nurkissa pyörii design-valaisimien sijaan villakoiria. Kaunista, rakkauden täyteistä, rehellistä ja joskus jopa vähän karua arkea. Kirjoitusten takana häärii 25-vuotias kolmen prinsessan äiti Turun seudulta. Yhteyttä voi ottaa: tehtavanimikkeena@gmail.com

Arkisto

Instagram

  • Eilinen ilta meni aivan liian humalassa, mutta tiedättekö mikä oli koko breikin paras asia?❤ se kun saa aamulla herätä oman perheen luota❤ breikit arjesta tekee hyvää, mutta aina myös muistuttaa siitä missä mun paikka oikeasti on; kotona❤ #happyday#instababy

tehtavanimikkeenablogi

Suomen suurin perheblogiyhteisö tarjoaa luettavaa ja vertaistukea niin odotusajasta, vauva-arjesta, taaperon uhmasta kuin muistakin perhe-elämän iloista ja haasteista. Tarjolla on huumoria, vinkkejä, arjen vertaistukea, kyyneliäkin. Tervetuloa joukkoon!

Seuraa
meitä: