Yleinen 18.1.2018

3 viikkoa synnytyksestä; Miten kroppa on palautunut?

Juttu jatkuu mainoksen jälkeen
Juttu jatkuu

Synnytyksestä on aikaa kolme viikkoa. Miten keho on lähtenyt palautumaan yhdeksän kuukauden odotuksen sekä kuuden tunnin loppurutistuksen jälkeen?

Aloitetaan raskauskiloista. Kaiken kaikkiaan kiloja keräsin 20-22 kiloa. Tarkkaa lukemaa en tiedä, viimeisten päivien aikana en käynyt vaa`alla. Tällä hetkellä kiloja on jäljellä n. 7 ! Eli hurjaa vauhtia on paino lähtenyt laskemaan, mutta tätä osasinkin odottaa. Olen jokaisessa raskaudessa kerännyt kiloja ihan kiitettävästi, mutta hyvin nopeasti ollut suunnilleen samoissa mitoissa mitä ennen raskautta. Tai ainakin vaa`an mukaan, nimittäin eihän tuo vatsanahka ihan samoissa mitoissa ole mitä ennen raskauksia..

Pullataikinaa, se sana kuvaa hyvin vatsanahkani tilannetta tällä hetkellä. Toki sitä lämpökerrosta löytyy myös, mutta kyllä se venahtanut nahka ottaa vaan aikaa palautuakseen. Ja tuskin ikinä palautuu ihan kokonaan, ei ainakaan toisen raskauden jälkeen kerinnyt palautumaan ennen seuraavaa raskautta. Löysän nahan saa kuitenkin hyvin runnottua jo housujen vyötärön alle piiloon, heh he.

Alakertaan sain tosiaan yhden tikin ja sen tilanteesta ei ole pienintäkään käryä. Vauvan ensimmäisessä neuvolassa kysyttiin olenko katsonut miten tikki voi ja vastasin että en todellakaan! Se mitä ei tiedä, ei satuta. Esikoiseni odotusaikana sain yhden neuvon josta pidän kiinni: Älä katso sinne synnytyksen jälkeen, voit järkyttyä. Ehkä tikki on sulannut jo? En tosiaankaan tiedä, ihan kuin tikkiä ei olisi ollutkaan alunperinkään. Jälkitarkastuksessa varmasti tilanne sitten selviää.

Raskausarpia tässäkään raskaudessa en saanut yhtäkään. Siis uusia, ensimmäisen odotukseni repi vatsanahkani kyllä hyvin joustavaksi. Pari milliä vanhat arvet kasvoivat taas ylöspäin, mutta yhtään uutta ei tullut.

Eniten synnytyksessä osumaa otti ruuansulatukseni. Vatsavaivat olivat tipotiessään loppuraskaudessa ja nyt olen saanut kantapään kautta oppia, että ruokavaliota pitää taas vähän fiksata jos haluan voida hyvin. Ihan mitä tahansa kuraa ei taas voikkaan laittaa suuhun…Hiljaa hyvää tulee, yhdeksän kuukauden sokerijugun jälkeen maustamaton maitorahka maistuu puulta vaikka miten lisäisi marjoja joukkoon. Mutta siihen tottuu, kunhan vaan saan pidettyä itseäni niskasta kiinni. Tosiaan gluteeniton, viljaton, laktoositon, hivenen vhh:n ja paleon sekoitus ruokavalio on vatsalleni hyvä. Tai jotain sinne päin, se selviää kokeilemalla.

Liikuntaa en vielä ole juurikaan harrastanut. Pieniä vaunulenkkejä ja touhukasta arkea lasten kanssa. Pitäisi aloittaa kunnon kävelylenkit kyllä tässä taas pikkuhiljaa ja odotan sitä kyllä jo kovin! Pitkän sairasloman jälkeen liikuntaa tuli oikein ikävä, vaikken mikään urheilun rakastaja olekkaan.

Jokainen raskaus on jättänyt pysyvät jälkensä kehooni, mutta se on ihan okei. Kroppa tekee uskomattoman työn kasvattaessaan uuden elämän sisällään. Se saa näkyä. Vaikka pullamössö maha ja arvet eivät ehkä koskaan katoa, kehoni on silti aika upea. Se on kolme kertaa tehnyt upean työn ja sen kautta olen oppinut rakastamaan sitä juuri tälläisenä kuin se on. Kun katsoo tuota mahdottoman rakasta tyttötrioa, ei pari arpea ja pullamössömaha tunnu enää missään. Jokaisen kolhun (ja paljon enemmän) arvoinen kolmikko.

Juttu jatkuu mainoksen jälkeen
Juttu jatkuu

Kommentit (6)

NO HEI TOTTA! miksi mä olin unohtanut tuon 😀 ja mä tosiaan suosin kyllä täysrasvasia tuotteita, pitää nälän paremmin loitolla! 🙂




0
1 vastaus

Ihana ”tavallisen äidin” vartalo! Näinhän se monilla menee palautuminen raskaudessa.
Itse aloitin kolmannen synnytyksen jälkeen kaikensorttisen kiinteytyksen ja kehon muokkkauksen vasta vuosi synnytyksestä. Vauva-ajan annoin keholle mahdollisimman paljon lepoa, rauhaa ja hyvää oloa vain. Toki vaunulenkit kuuluivat siihen.
Vauva-aikakin on eräänlaista ”kantoaikaa”.
Nyt kun on hormonaalisesti ym.taas oma itsensä o. Ihana oikein kunnolla urheilla!




0
1 vastaus

kiitos<3 toi on kyllä totta, vauva-aika on henkisesti ja fyysisesti vielä tosi kuormittavaa! 🙂




0
1 vastaus

Minulla oli myös raskausaikana suolisto todella hyvässä kuosissa ja nyt, 5vkoa synnytyksestä, alkaa vaivat pikkuhiljaa palaamaan, ilmavaivoja on vaikka muille jakaa ?
Minä en ole vielä päässyt selville, mikä oireita aiheuttaa, mut täytyy varmaan aloittaa ensin gluteenittomasta…
Ihanan armollisesti puhut kehostasi ❤️ Minä olen jo malttamaton, tekisi mieli liikkumaan kovemmin! Ja kadehdittavan nopeasti sun kilot putoaa!!!




0
1 vastaus

<3 voi että, toivottavasti löytyy syy! Mulle suurin on gluteeni, muut ovat sitten vähän "hienosäätöä" ja vie pienimmätkin oireet pois. Vaikka välillä oireita tulee jostain ja sitten taas e itule :D hankalaa! onnea pienestä tuhisijasta sinne<3




0
1 vastaus

Jos et vedä rahkaa protskun takia niin kannattaa ehdottomasti vaihtaa maustamattomaan kreikkalaiseen jukurttiin, on paaljon maukkaampaa 😀 Tosin onhan siinä täysrasvaisessa versiossa sitten enemmän rasvaa, kuin rahkassa, mutta jos muutenkin on ruokavalio tasapainossa niin ei sitä parilla jukurttiannoksella per vuorokausi ihan hirveästi ainakaan pääse lihomaan 😀




0
1 vastaus

NO HEI TOTTA! miksi mä olin unohtanut tuon 😀 ja mä tosiaan suosin kyllä täysrasvasia tuotteita, pitää nälän paremmin loitolla! 🙂




0
1 vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Tehtävä­nimikkeenä Laura
Inhimillisen, sormenjäljillä ja leivänmuruilla koristellun äitiyden puolesta. Rehellistä vertaistukea niille äideille joiden pullat tulevat pakkasesta ja nurkissa pyörii design-valaisimien sijaan villakoiria. Kaunista, rakkauden täyteistä, rehellistä ja joskus jopa vähän karua arkea. Kirjoitusten takana häärii 25-vuotias kolmen prinsessan äiti Turun seudulta. Yhteyttä voi ottaa: tehtavanimikkeena@gmail.com

Arkisto

Instagram

  • "Mutta kun ilona halusi olla prinsessa!" olisin itse veikannut joulukuusta. Tuo selästä roikkuva heijastin kruunaa kokonaisuuden...🤣 #vauva2017#kidsworld#pikkusisko

tehtavanimikkeenablogi

Artikkelit

Suomen suurin perheblogiyhteisö tarjoaa luettavaa ja vertaistukea niin odotusajasta, vauva-arjesta, taaperon uhmasta kuin muistakin perhe-elämän iloista ja haasteista. Tarjolla on huumoria, vinkkejä, arjen vertaistukea, kyyneliäkin. Tervetuloa joukkoon!

Seuraa
meitä: