Yleinen 20.2.2018

Ehdottomasti tarvitsen neljännen vauvan.

Juttu jatkuu mainoksen jälkeen
Juttu jatkuu

En minä kai ole tosissani. Ehkä. Mutta hei, katsokaan nyt tätä söpöliiniä! Viimeisen vauvan syndrooma, se puskee kyllä ihan täysillä nyt päälle.

Me ollaan pelottavan usein heitetty vitsiä neljännestä lapsesta. Toisaalta on helpotus, ettei neljäs lapsi olisi maailman loppu. Muistan miten Matildan synnytyksen jälkeen minulla oli kauan päällä sellainen vauva-ahdistus. Johtunee ehkä siitä, että silloin olin aika babybluesin pauloissa. Mutta ahdisti jo ajatus siitä, jos tulisin vielä raskaaksi ja joutuisin viettämään taas yhden unettoman vauvavuoden. Pelkäsin joka kuukausi, että jos kierukka lähtisi irti. En olisi valmis aborttiin, mutten myöskään olisi ehkä osannut iloita raskaudesta. Ainakaan ihan heti.

Kuten ehkä voi arvata, se ahdistus meni ohi kun tässä taas ollaan vauvavuotta viettämässä. Nyt minua ei ahdista ajatus uudesta lapsesta. Olenkin sanonut, että neljännen lapsen voisin ottaa vaikka heti mutta raskaana en kyllä jaksaisi taas yhdeksää kuukautta olla. Tästä orastavasta neljännen lapsen kaipuusta syytän aika helppoa Ilonaa. Tinokin totesi, että voisi hän vähän haastavampi olla jottei heti iske vauvakuume. Toisaalta iski se Matildankin rankan vauvavuoden jälkeen, että se haastavuus ei ole kyllä  kovin pitkälle kantava ehkäisymuoto. Ja eiköhän tähän helppoon vauvaan saada muutosta heti ensi viikolla, kun on ensimmäisen rotarokotteen vuoro.

En minä oikeasti tarvitse neljättä lasta. Olen niin onnellinen, kun tämä kolmas ja viimeinen lapsi on nyt turvallisesti tässä sylissä. Neljännen lapsen sijaan minä tarvitsen kuparikierukan (jonka ensi viikolla onneksi saan..) ja viisaan miehen, joka ei ihan heti lähde päähänpistoihini mukaan. Muuten meillä saattaisi joka toinen päivä olla neljäs lapsi toiveissa ja joka toinen päivä (=hivenen rankka yö takana)  aikuisten matka varattuna maapallon toiselle puolelle. Toinen minulla jo on (vaikkei hormonihuuruissa siltä aina tunnu) ja toisen saan ensi viikolla. Asiat on siis todella mainiosti.

Ja sitten siihen suurimpaan ongelmaan, mitä ihmettä minä sitten käytän syynä kaikille sille kummalliselle käytökselle? En voi koska, raskaus. Ei pysty, koska raskaus. Ja sitten raskaus sana vaihtuu vain vauvaan. Tai väsymykseen, en se minä ollut vaan väsymys. No onhan minulla sitten seuraavat parikymmentä vuotta tekosyynä ne menkat. Toisaalta ne ei tule kuin kerran kuussa ja vain viikon ajan…Pakko kai siis opetella ottamaan vastuu omista jutuistaan, hah.

Ja pakko myöntää, että vauvakuplasta huolimatta on ihanaa kun ne lapset kasvavat omatoimisiksi ja isoiksi. Elviralla oli tänään ensimmäistä kertaa kaveri leikkitreffeillä ja en tiedä kumpi meistä oli enemmän innoissan. Minun iso esikoiseni. Mutta toisaalta leikkitreffit herätti ajatuksen että neljäkin tässä menisi…

Okei, nyt lopetan tämän jossittelun ja jahkailun. Kolme on aivan hyvä nyt ja luultavasti aina. Mutta ihan varmuuden vuoksi tulen purnaamaan tänne heti, kun arki kolmen kanssa ottaa voimille. Ihan vain varmuuden vuoksi, etten unohda ettei arki aina ole niin helppoa ja ihanaa miltä se tällä hetkellä tässä vauvakuplassa tuntuu.

Sovitaanko siis universumi niin, että ei neljättä lasta mutta hivenen hitaampi käyntitahti tuolle kellolle?

Juttu jatkuu mainoksen jälkeen
Juttu jatkuu

Kommentit (12)

Voi että, kun muistin kirjoituksestasi jotakin unohtunutta itsestäni.. Sen kuinka lupasin itselleni ja miehelleni, että nyt riittää! Hah.. Useita vuosia esikoiseni jälkeen saimme vielä yhden tyttären.. Vuoden päästä vielä kolmannen tyttären… Ja lopulta tyhjän sylin pääsi täyttämään vuoden päästä vielä poika. Tyhjä syli oli täyttynyt ja perhe on kokonainen, kunnes se iski pitkän harkinnan jälkeen vielä uudelleen. Paljon toiveita ja unelmia, vaikka näinkin on hyvä mikäli elämä niin päättää.




1
1 vastaus

Neljättä (ylipäätään useampaa) lasta ehkäisee kivasti se, että miettii kuinka paljon näiden olemassa olevien lasten lukiokoulutus ja samaan aikaan muut asiat tulevat maksamaan. Se on siinä iässä noin 500e kk per lapsi, ja toivottavaa olisi että vanhemmat tukisivat myös jatko-opinnoissa jos mahdollista. Teinin elämä on aika julmaa, jos ei koskaan saa mitään eikä pääse mihinkään vaan kaikki on aina jaettua.




0
1 vastaus

Jopas oli kyyninen kommentti, kerrassaan 😀
Koskaan en ole lapsia hankkiessani kyllä miettinyt, että mitä he joskus tulevaisuudessa tulevat maksamaan. Ai kamala..Ja tuo tuollainen summa, 500 euroa/kk. En kyllä allekirjoita missään nimeessä 😀

Haaveile Laura vaan siitä neljännestä 🙂 <3 Koskaan ei pidä sanoa, ei koskaan 😉




0
1 vastaus

<3 ei tosiaan pidä t. minun ei pitänyt ikinä hankkia lapsia... :D




0
1 vastaus

kuulostaa hurjalta summalat tuo 500e per lapsi, kai se on vähän perhekohtaistaista 🙂




0
1 vastaus

Voi että, kun muistin kirjoituksestasi jotakin unohtunutta itsestäni.. Sen kuinka lupasin itselleni ja miehelleni, että nyt riittää! Hah.. Useita vuosia esikoiseni jälkeen saimme vielä yhden tyttären.. Vuoden päästä vielä kolmannen tyttären… Ja lopulta tyhjän sylin pääsi täyttämään vuoden päästä vielä poika. Tyhjä syli oli täyttynyt ja perhe on kokonainen, kunnes se iski pitkän harkinnan jälkeen vielä uudelleen. Paljon toiveita ja unelmia, vaikka näinkin on hyvä mikäli elämä niin päättää.




1
1 vastaus

ihanasti kirjoitettu<3




0
1 vastaus

Kommentoin vaan tähän, että siskoni ”iltatähti” sai alkunsa, vaikka sisko käytti kuparikierukkaa… 🙂




0
1 vastaus

näitä on 😀 kuparikierukan ehkäisyteho taitaa olla siinä 98 prosentin paikkeilla, eikä kyllä mikään ehkäisy ole varma :p




0
1 vastaus

Eihän sitä tarvi olla niin definitiivinen 😊Nauti tästä hetkestä vain. Mä tulin raskaaksi vain lapsettomuushoidosta lopulta ja tiesin vauvaa hoitaessa että tämä on mun eka ja viimeinen, ainoa vauva, onneksi edes tämä yksi! Nautin joka hetkestä täysillä enkä surru etten saa kokea seuraavaa ikinä. Olkaamme kiitollisia tästä hetkestä 🙂 Eihän teidän nyt tarvi tietää haluatteko vielä lisää lapsia, kun toinen on just putkahtanut maailmaan <3 ps. Mulla on 2 kaveria tulleet raskaaksi kierukasta huolimatta 😘




0
1 vastaus

hyvin sanottu, ei meidän tosiaan tarvitse sitä vielä tietää<3 no niinpä, ehkä se neljäs tulee vaikkei suunnittele 😉 😀




0
1 vastaus

Heippa,

Kiitos blogista joka on yksi suosikeistani 🙂
Kiinnostaisi postaus sun arkivaatteista. Kuvissa vilahdellut tosi kivan näköisiä vaatteita ja olisi kiva saada tarkempi kurkistus vaatekaappiisi ja lisä inspiraatiota kotiäidin vaatekaapille 😀




0
1 vastaus

kiitos ihanista sanoista, ihana kun jaksat lueskella<3 ja kiitos, oma olo on useimmiten aika nukkavieru 😀 täytyykin ruveta kuvailemaan kun on jotain muuta kuin leggarit ja imetystoppi päällä! kiitos ideasta!




0
1 vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Tehtävä­nimikkeenä Laura
Inhimillisen, sormenjäljillä ja leivänmuruilla koristellun äitiyden puolesta. Rehellistä vertaistukea niille äideille joiden pullat tulevat pakkasesta ja nurkissa pyörii design-valaisimien sijaan villakoiria. Kaunista, rakkauden täyteistä, rehellistä ja joskus jopa vähän karua arkea. Kirjoitusten takana häärii 25-vuotias kolmen prinsessan äiti Turun seudulta. Yhteyttä voi ottaa: tehtavanimikkeena@gmail.com

Arkisto

Instagram

  • "Mutta kun ilona halusi olla prinsessa!" olisin itse veikannut joulukuusta. Tuo selästä roikkuva heijastin kruunaa kokonaisuuden...🤣 #vauva2017#kidsworld#pikkusisko

tehtavanimikkeenablogi

Artikkelit

Suomen suurin perheblogiyhteisö tarjoaa luettavaa ja vertaistukea niin odotusajasta, vauva-arjesta, taaperon uhmasta kuin muistakin perhe-elämän iloista ja haasteista. Tarjolla on huumoria, vinkkejä, arjen vertaistukea, kyyneliäkin. Tervetuloa joukkoon!

Seuraa
meitä: