Yleinen 24.2.2018

Täydellinen ikäero lapsilla. Onko sellaista?

Juttu jatkuu mainoksen jälkeen
Juttu jatkuu

oikea ikäero lapsilla

Istuimme eilen isosiskojen kanssa lastenhuoneen lattialla vauvan ottaessa päiväunia. Rakensimme dubloista eläintarhan, sitten Frozen linnan. Tai oikeastaan tytöt rakensivat, minä olin lähinnä henkisenä tukena, kun nuo kaksi suunnittelivat yhdessä valtaistuimia ja uima-altaita. Mietin miten mahtavan helppoa meidän arki tällä hetkellä on. Vauva on yllättävän helppo ja tyytyväinen tapaus – kunhan saa olla paljon sylissä – ja isommat tytöt viihtyvät hyvin leikeissään suurimman osan päivästä. Jopa niin hyvin, että välillä haikailen heidän seuransa perään. Vaikka pieni ikäero lapsilla voi tuntua – ja kyllä tuntui – rankalta ensimmäisten vuosien aikana, niin nyt meidän tytöt ovat sen ikäisiä, että se ikäero tuottaa hedelmää.

Ensimmäisen ja toisen lapsemme ikäero on vuoden ja yhdeksän kuukautta. Toisen ja kolmannen lapsemme ikäero on päivälleen kaksi ja puoli vuotta. Ensimmäisen ja kolmannen lapsemme ikäero on neljä vuotta ja kaksi kuukautta. Pienellä ikäerolla kaikki, mutta millainen ikäero lapsille olisi paras?

Minä en usko, että on olemassa sitä oikeaa ikäeroa. Kaikissa on puolensa, niin hyvät kuin ne vähän huonommatkin. Nyt kun kaksi vanhinta lastamme ovat kasvaneet omatoimisiksi lapsiksi, kantaa tuo pieni ikäero heidän kanssa hedelmää. He osaavat todella upeasti leikkiä keskenään ja viihtyvät toistensa seurassa paremmin kuin hyvin. Niitä pakollisia sisarustappeluita lukuunottamatta, tietenkin. Mutta ne eivät taida olla ikäsidonnaisia, ne tappelut sisarusten kesken. Siskoa kaivataan ensimmäisenä aamulla ja viimeisenä illalla. Mutta pakko myöntää, että keskimmäisen vauva-aika oli aika raskas, kun esikoinenkin oli vielä niin kovin pieni. Kaksi vaippapeppua yöherätyksineen oli rankka yhdistelmä. Ja toisaalta, kun isompaa lasta ei ollut viihdyttämässä isosisarus oli äidin rooli leikittää ja viihdyttää enemmän mitä nyt, kun kolmas lapsemme syntyi.

Nyt kun kolmas lapsemme syntyi ja arki lähti pyörimään, en ihmettele että jotkut sanovat sen kolmen vuoden ikäeron olevan paras. Se ei ole liian iso, etteikö lapsista olisi seuraa toisilleen, mutta on tämä nyt niin helppoa ja vaivatonta tällä kertaa. Kaksi ja puoli vuotias on jo niin omatoiminen, ettei talossa oikeasti ole kuin yksi vauva. Yksi vaippapeppu ja yksi yöheräilijä, vaikka kyllä kolmen alle kouluikäisen lapsen perheessä niitä huonoja öitä on ihan jokaisella lapsella joskus. Kun minä imetän tai hoidan vauvaa, tytöt leikkivät keskenään. He viihtyvät niin hyvin keskenään, että välillä tunnen haikeutta asiasta. Kun on tottunut siihen, että koko ajan minua tarvitaan niin menee hetki tottua tähän lasten ”itsenäistymiseen”. Ehkä siksi haikailen niin kovin vielä yhden vauvan perään, kun tiedän kolmannenkin lapsemme kasvavan taaperoksi ihan hujauksessa. Ei mene kauaa, kun tyttötriomme leikkii keskenään lastenhuoneesa ja minä pyörittelen peukaloita sohvalla ja mietin että mitäs nyt, kun sitä omaa aikaa onkin vähän enemmän. Haikea vaikkakin samalla aika upea ajatus.

Mietin myös joskus millaista arki olisi jos kolmas olisikin ollut iltatähti? Tai jos vielä joskus meille tulisikin se neljäs lapsi. Sitten vuosien päästä. Tuntuisiko vauva-aika suuren ikäeron vuoksi taas samalta mitä esikoisen kanssa, kun oli vain se yksi vauva? Olisiko arki helppoa kun isommat lapset olisivat niin isoja?

Onko siis täydellistä ikäeroa olemassa? En usko. Jokaisella asialla on puolensa ja tuskansa. Ja toisaalta on aika turha miettiä sitä oikeaa ikäeroa, niitä lapsia ei niin vain tehdä ja suunnitella. Voi käydä niin ettei lasta kuulu. Tai voi käydä niin että lapsi tuleekin heti tai yllättäen. Me halusimme kaikki kolme lasta pienellä ikäerolla ja olen niin kiitollinen kun toiveemme kävi toteen. Vaikka välillä arki on rankkaa ja vauhdikasta, uskon että lopussa kiitos seisoo. Kuten on jo huomattu, pieni ikäero on aivan mahtava tyttöjen välisissä leikeissä! Jotenkin siis uskon, että tälläinen ikäjakauma on aika täydellinen meidän perheelle. Ei liian iso, muttei ihan liian pienikään.

Kohta meidän talossa on kolme uhmaikäistä samaan aikaan. Sitten kolme murkkuikäistä. Voi olla siis että joskus on eri ääni kellossa, mutta nyt nautitaan kun vielä voidaan!

täydellinen ikäero lapsilla

Juttu jatkuu mainoksen jälkeen
Juttu jatkuu

Kommentit (7)

Blogiasi on kiva lukea, nyt ensimmäisen kerran kommentoimaankin ryhdyn. Meillä on kolme lasta, tarkalleen puolentoista vuoden välein syntyneet. Kolmannen synnyttyä esikko oli juuri täyttänyt kolme vuotta ja keskimmäinen oli siis 1,5 -vuotias. Näin jälkikäteen ajatellen tuo ensimmäinen kuopuksen vuosi oli rankka, vaikka sitä ei siinä kohdin osannut niin ajatellakaan. Nyt nuorimman ollessa jo kolme vuotias, heistä kaikista on toisilleen suunnattoman paljon seuraa ja mikäs sen mukavampaa, kun leikkikavereita löytyy kotoa aina! Työelämään palasin reilun kuuden vuoden kotoilun jälkeen juuri tammikuussa ja kaikki kolme aloittavat samalla päiväkodissa – nyt tiedän eläväni ruuhkavuosia ja kiitollisena muistelen leppoisia kotoiluvuosia! ”Täydellistä” ikäeroa tuskin on olemassakaan, kaikissa on puolensa.




2
1 vastaus

Ihana postaus! Minun mielestäni pieni ikäero on ollut jollakin tavalla helpompi. Esikoisen ja toisen välillä oli neljä vuotta, ja oli alkuun hirmu iso työ etsiä päiviin virikettä isommalle vaativan vauvan kanssa. Nopeasti sekin arki kuitenkin tasoittui. 🙂 Toinen, kolmas ja neljäs sen sijaan ovat vuoden ikäeroilla eikä odotuksissa tai alkutaipaleissa ollut sinänsä haasteita. Yöheräilyt menivät ”samalla” mutta käytännössä kiireisintä aikaa oli kun kuopus oli syntynyt ja 1v ja 2v kulkivat vaipoissa.
Näistä ajoista oppineena ”aikansa kutakin” sillä nyt kuopuksen ollessa 2, mahtuvat kaikki meidän lapset jo samaan leikkiin ja isoimmilla on omiakin leikkejä ja juttuja. Minusta on ihanaa katsoa sisarusten lämpimiä välejä, yhteisiä leikkejä ja kikatuksia.😊 Heti en ehdottaisi kenellekään näin pieniä ikäeroja, jos ei ole ihan varma omasta jaksamisestaan..😁




0
1 vastaus

kiitos ! 🙂 pieni ikäero tosiaan vaatii veronsa kun lapset ovat pieniä.. :p 😀




0
1 vastaus

Blogiasi on kiva lukea, nyt ensimmäisen kerran kommentoimaankin ryhdyn. Meillä on kolme lasta, tarkalleen puolentoista vuoden välein syntyneet. Kolmannen synnyttyä esikko oli juuri täyttänyt kolme vuotta ja keskimmäinen oli siis 1,5 -vuotias. Näin jälkikäteen ajatellen tuo ensimmäinen kuopuksen vuosi oli rankka, vaikka sitä ei siinä kohdin osannut niin ajatellakaan. Nyt nuorimman ollessa jo kolme vuotias, heistä kaikista on toisilleen suunnattoman paljon seuraa ja mikäs sen mukavampaa, kun leikkikavereita löytyy kotoa aina! Työelämään palasin reilun kuuden vuoden kotoilun jälkeen juuri tammikuussa ja kaikki kolme aloittavat samalla päiväkodissa – nyt tiedän eläväni ruuhkavuosia ja kiitollisena muistelen leppoisia kotoiluvuosia! ”Täydellistä” ikäeroa tuskin on olemassakaan, kaikissa on puolensa.




2
1 vastaus

kiitos ja ihanaa kun kommentoit<3 tuollainen ikäero on varmasti upea! Vaikka tosiaan varmasti on ollut rankkaa kolmen pienen kanssa! 🙂




0
1 vastaus

Meillä on kolme lasta ja ikäerot 2v3kk ja 3,5v.
Esikoinen ja keskimmäinen leikkivät tosi hyvin yhdessä, eikä ikäero tunnu isolta vaikkei superpieni olekaan. Kun keskimmäinen syntyi niin esikoinen pottaili mutta käytti vielä vaippoja, aivan pian kuitenkin oppi kuivaksi.
Keskimmäisen ja kuopuksen ikäero 3,5v. Sekään ei ole leikkejä haitannut. Nyt kun kuopus pari vee, niin tosi kivasti leikkivät yhdessä ja toki riitelevät myös. Mutta ei ollut siis liian iso ikäero sekään vaikka pelkäsin. Ja kuten muut sanoi,niin sama että koin kaksi lasta rankempana kuin kolmannen saamisen. Koska kolmannen saatua kaksi ekaa olivat toisilleen leikkikaverit eikä äidin tarvinut viihdyttää.
Esikoinen ja kuopus, ikäero 6v heillä, leikkivät mutta eivät tappele. Esikoinen ottanut hoivaavan roolin eikä ala kinaa pienen kaa vaan ymmärtää että pieni on vielä pieni ja saattaa rajoittaa jotain tai sotkea tms.
Olen tosi tyytyväinen ikäeroihin ! 🙂




0
1 vastaus

ihanalta kuulostaa! 🙂 on kyllä todella paljon helpompaa nyt kun isommat viihdyttävät toisiaan ja heillä on toisistaan seuraa kun olen vauvan kanssa! 🙂




0
1 vastaus

Lapsia ei itselläni vielä ole, mutta ollaan siskojeni kanssa synnyttä melkein tasan kolmen vuoden välein ja itse ainakin koin että hyvä ikäero. Oli aina seuraa nuoremmista sisaruksista, vaikka vanhimpana välillä tuntui että nuorimmainen on ”liian pieni”. Nykyään päälle parikymppisenä oon iloinen kun siskojen kanssa voi tehdä niin paljon kaikkea ja melkein kaikilla sama elämän tilanne.




0
1 vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Tehtävä­nimikkeenä Laura
Inhimillisen, sormenjäljillä ja leivänmuruilla koristellun äitiyden puolesta. Rehellistä vertaistukea niille äideille joiden pullat tulevat pakkasesta ja nurkissa pyörii design-valaisimien sijaan villakoiria. Kaunista, rakkauden täyteistä, rehellistä ja joskus jopa vähän karua arkea. Kirjoitusten takana häärii 25-vuotias kolmen prinsessan äiti Turun seudulta. Yhteyttä voi ottaa: tehtavanimikkeena@gmail.com

Arkisto

Instagram

  • Tänään äidillä välipalaksi kahden minuutin suklaakakku😍👌 #coffeetime#cake#chocolatecake

tehtavanimikkeenablogi

Suomen suurin perheblogiyhteisö tarjoaa luettavaa ja vertaistukea niin odotusajasta, vauva-arjesta, taaperon uhmasta kuin muistakin perhe-elämän iloista ja haasteista. Tarjolla on huumoria, vinkkejä, arjen vertaistukea, kyyneliäkin. Tervetuloa joukkoon!

Seuraa
meitä: