Yleinen 25.2.2018

Kyllä me äidit olemme jonkin sortin masokisteja.

Juttu jatkuu mainoksen jälkeen
Juttu jatkuu

Edellispäivänä kaupan karkkihyllyllä tajusin, että kyllä meidän äitien on oltava jonkin sortin masokisteja.

Raskaus. Odotus on täynnä erilaisia vaivoja aina ummetuksesta oksentamiseen ja silti me vain kerta toisensa jälkeen siihen lähdemme.

Synnytys. Ei todellakaan tunnu kivalta, oli sitten sektio tai alatiesynnytys. Olo ei ole kovin imarteleva silloin h hetkellä eikä kyllä päiviä tai jopa viikkoja sen jälkeenkään. Ja minäkin olen sen kolme kertaa silti tehnyt.

Vauvavuosi. Hiukset likasina omiin silmäpusseihin kompastellen. Silti niin ihanaa ja aina vain se vauvakuume palaa.

Kotityöt triplaantuu jokaisen lapsen kohdalla. Pyykkivuori kasvaa kukkulasta Everestiksi ja silti vain niitä lapsia tahtoo lisää, vaikkei nytkään aika riitä kaikkeen mitä pitäisi ehtiä tekemään.

Kyllä tällä kertaa kauppareissu menee kivasti, lähdetään vaan koko perhe! No ei mene. Tälläkään kertaa…Silti vain se jokin saa meidät aina yrittämään uudelleen jotain yhteistä tekemistä.

Ihana loma-aika! Koko perhe kotona kun työpaikat ja päiväkodit on kiinni. Ihanaa yhteistä perheaikaa! Lue: sisarustappeluita ja äiti tylsää lauseita neljä viikkoa putkeen. 

Ja miksi sain tämän oivalluksen karkkihyllyllä? Katsokaas kun ne pääsiäismunat ovat tulleet taas kauppoihin. Ne pääsiäismunat, joissa on sitä tosi ”kivaa ja tarpeellista” muovikrääsää sisällä. Se pieni pirullinen muovikrääsä, joka ei kuulu mihinkään leikkiin ja vain pyörii lattioilla sekä lelulaatikoiden pohjilla. Sillä ei leikitä, mutta ei sitä poiskaan saa heittää. Ja jokainen kerta minä valitsen lapsilleni ne suklaamunat, joiden sisällä on sitä krääsää. Vaikka tiedän, että tulen satavarmasti astumaan todella kipeästi sen krääsän päälle. Ja kuuntelemaan sitä tappelua, kun sisko saikin parempaa krääsää. Silti vain joka kerta ostan sen krääsämunan, vaikka vaihtoehtoina olisi myös sellaisia suklaamunia jotka katoavat sisälmyksineen päivineen lapsen mahalaukkuun.

Ja tiedättekö mikä saa meidät äidit ja vanhemmat kerta toisensa jälkeen uhraamaan oman mielenterveytemme, hermomme, kroppamme ja kukkaromme lasten tähden? Se on se oman lapsen ilo. Oli se sitten hermoja raastavan kauppareissun automatka lastenlauluineen tai sekunnin ilo yllätysmunaa avatessa ennen kuin lelu heitetään nurkaan ja jatketaan leikkejä niillä nukeilla ja legoilla. Jo se sekunnin ilo riittää unohtamaan sen kaiken murheen, tuskan ja rankkuuden joka vääjäämättä tulee lapsiperheen arkeen jossain muodossa. Oli se muoto sitten muovikrääsä tai kolmannen asteen repeytymät synnytyksessä.

Oman lapsen ilo. Maailman tehokkain tapaa unohtaa sanan ehkäisy merkitys. 

oman lapsen ilo

Juttu jatkuu mainoksen jälkeen
Juttu jatkuu

Kommentit (4)

Niin hyvin kirjoitettu ja niin totta! Itse olen ajatellut asian niin että siitä hetkestä lähtien kun lapseni syntyivät on oma onnellisuuteni ollut kiinni heidän onnellisuudestaan…




1
1 vastaus

Meillä on jo vuosia eletty niin, että pääsiäismunat ovat raakoja, kunnes pääsiäinen koittaa. Ei siis voi ostaa eikä syödä etukäteen. Edelleen toimii, vaikka lapset ovat jo isoja.

Itse mietin viime vuonna noiden munien kohdalla pääsiäisenä sitä, miksi ne koukuttavat, vuodesta toiseen, myös aikuiset. Jos kauniisti ilmaistaan, parempaakin suklaata tiedän syöneeni. Eikä sitä timanttisormusta ole munista vielä koslaan löytynyt.




0
1 vastaus

IHAN HUIKEA IDEA, kiitos!! 😀 tämä menee käyttöön 😉 ja haha niinpä, minäkin valitsin krääsämunan itselleni… 😀 vaikka tosiaan on monen monta vähän herkullisempaakin suklaata :p




0
1 vastaus

Niin hyvin kirjoitettu ja niin totta! Itse olen ajatellut asian niin että siitä hetkestä lähtien kun lapseni syntyivät on oma onnellisuuteni ollut kiinni heidän onnellisuudestaan…




1
1 vastaus

<3 kiitos ja älä muuta sano




0
1 vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Tehtävä­nimikkeenä Laura
Inhimillisen, sormenjäljillä ja leivänmuruilla koristellun äitiyden puolesta. Rehellistä vertaistukea niille äideille joiden pullat tulevat pakkasesta ja nurkissa pyörii design-valaisimien sijaan villakoiria. Kaunista, rakkauden täyteistä, rehellistä ja joskus jopa vähän karua arkea. Kirjoitusten takana häärii 25-vuotias kolmen prinsessan äiti Turun seudulta. Yhteyttä voi ottaa: tehtavanimikkeena@gmail.com

Arkisto

Instagram

  • "Mutta kun ilona halusi olla prinsessa!" olisin itse veikannut joulukuusta. Tuo selästä roikkuva heijastin kruunaa kokonaisuuden...🤣 #vauva2017#kidsworld#pikkusisko

tehtavanimikkeenablogi

Artikkelit

Suomen suurin perheblogiyhteisö tarjoaa luettavaa ja vertaistukea niin odotusajasta, vauva-arjesta, taaperon uhmasta kuin muistakin perhe-elämän iloista ja haasteista. Tarjolla on huumoria, vinkkejä, arjen vertaistukea, kyyneliäkin. Tervetuloa joukkoon!

Seuraa
meitä: