Yleinen 2.3.2018

Tasapaino elämässä tuo onnen.

Juttu jatkuu mainoksen jälkeen
Juttu jatkuu

Kävin eilen reippaalla kävelylenkillä paukkupakkasessa. Kun palasin kotiin posket punakkaana helottaen, ryhdyimme koko perheen voimin leipomaan pullaa. Lenkin takia palkitsin itseni pullalla – oikeasti kahdella – ja mietin että hitto, nyt on elämän tasapaino kohdillaan. Jotain terveellistä ja jotain ei niin terveellistä. Ja tiedättekö, minä uskon että jollain tapaa hyvä elämänlaatu on hyvinkin paljon kiinni juurikin siitä tasapainosta. Ei aina pullan ja lenkin välillä tasapainoilusta, vaan noin niinkuin yleisesti ihan kaikkien asioiden tasapainosta. Onnellisuus on kiinni siitä elämän hyvästä balanssista.

En usko, että ihmisen pitää aina olla onnellinen voidakseen tuntea itsensä onnelliseksi. Itseasiassa jos me aina olisimme vain onnellisia, osaisimmeko samalla tavalla nauttia siitä onnesta? Osaisiko nauttia siitä ilosta jos ei koskaan olisi surullinen? En usko. Minun ainakin täytyy silloin tällöin kokea pieniä kriisejä, jotta osaan nauttia niistä hyvistä hetkistä. Kolmen aika perättäisen raskauden ja vauvavuoden aikana pieniä ja vähän suurempiakin kriisejä on mahtunut sekä arkeen että parisuhteeseen. Uskon, että se on suuri syy siihen miksi tämä tasapaksu perhearki maistuu juuri nyt niin kauhean hyvältä.

Vauva-arki ja yleensäkkin arki pienten lasten kanssa tuntuu olevan enimmäkseen sitä asioiden välillä tasapainottelua. Tasapainottelet kiireen, väsymyksen ja kiperien kasvatuskysymysten sekä tilanteiden keskellä päivästä toiseen. Arki pienten lasten kanssa laittaa asioita uuteen järjestykseen js horjuttaa tasapainoa. Erityisesti sitä saamisen ja antamisen tasapainoa. Välillä tuntuu että annat arjessa itsestäsi kaiken. Annat kaiken aikasi, jaksamisesi, osaamisesi ja hermosi. Palkaksi siitä saat mitä? Pyykkivuoria sekä uhmaraivareita.

Koska tällä hetkellä suurimman osan päivästä annan itsetäni jotain, on minun opeteltava myös ottamaan itselleni. Jotta antamisen ja saamisen tasapaino säilyisi sisälläni edes vähän tämän vauvavuoden aikana. Jotta en hukkaisi itseäni, saatika polttaisi itseäni liian loppuun. Ei ihmisen kuulu jaksaa vain koko ajan antaa itsestään jotain ottamatta takaisin. Ei edes meidän äitien. Pienten lasten kanssa ne omat ottamiset eivät välttämättä ole järin suuria. Mutta kun niihin pieniinkin asioihin jaksaa kiinnittää huomiota, jaksaa arkea paljon paremmin.

Olen luvannut itselleni että tällä äitiyslomalla pidän huolta itsestäni. Koitan tasapainottaa sitä, etten vain koko ajan antaisi itsetäni jotain jollekkin. Keskittyisin välillä vain itseeni aina niiden lapsien sijaan. Opettelisin olemaan hivenen itsekkäämpi. Opettelen tekemään arjessa niitä pieniä asioita, joista nautin. Vain minä, emme me. Yksinäisiä kävelylenkkejä, rauhallisia saunahetkiä ja salaa syötyä suklaata. On ihan okei syödä levyllinen suklaata lasten päiväuniaikana, jos perusruokavalio on kunnossa. Katsokaas, se on juuri sitä balanssia.

Fyysinen hyvinvointi on myös tärkeää, mutta tämän tasapainottamisen on enemmänkin tarkoitus keskittyä siihen henkiseen hyvinvointiin. Vaikka ne kyllä pitkälti kulkevat käsi kädessä. Mutta jos siitä henkisestä hyvinvoinnista ei pidä huolta, ei jaksa huolehtia myöskään siitä fyysisestä hyvinvoinnista. Sitä paitsi vauvavuoden voi vielä ottaa ihan iisisti ilman mitään sen suurempia liikunnallisia tavotteita. Kunhan äiti pysyy järjissään ne rankimmat ajat, on kaikki oikein mainiosti. Oli niitä raskauskiloja jäljellä sitten kaksi tai kaksikymmentä. Liikunnasta tulee hyvä olo myös henkisellä tasolla. Mutta niin tulee myös siitä suklaastakin.

Tämä lenkkeilyn palkkiopulla kuvastaa elämän tasapainoa ja vaakakuppia loistavasti. Ruma pulla, loistava maku. Huono leipuri, aivan loistava gluteeniton taikina. Suoraan kaupan pakastealtaasta. Nimittäin henkisen hyvinvoinnin edistäminen vauvavuotena, oivallus numero yksi: Mene sieltä mistä aita on matalin. Niin usein kuin voit.

Ihanaa viikonloppua kaikille. Muistakaa nauttia niistä arjen pienistä iloista. Ja muistakaa olla itsekkäitä.

Juttu jatkuu mainoksen jälkeen
Juttu jatkuu

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Tehtävä­nimikkeenä Laura
Inhimillisen, sormenjäljillä ja leivänmuruilla koristellun äitiyden puolesta. Rehellistä vertaistukea niille äideille joiden pullat tulevat pakkasesta ja nurkissa pyörii design-valaisimien sijaan villakoiria. Kaunista, rakkauden täyteistä, rehellistä ja joskus jopa vähän karua arkea. Kirjoitusten takana häärii 25-vuotias kolmen prinsessan äiti Turun seudulta. Yhteyttä voi ottaa: tehtavanimikkeena@gmail.com

Arkisto

Instagram

  • Viimeinen kirjoitus Kaksplussalla tehty, haikeaa mutta niin ihanaa!  Perjantaina nähdään uudessa osoitteessa, joka löytyy profiilista! 😍👌 että mä kaipasin tuota vanhaa blogia❤ #happy#blogi#perheblogi#blogger#uusiatuulia

tehtavanimikkeenablogi

Artikkelit

Suomen suurin perheblogiyhteisö tarjoaa luettavaa ja vertaistukea niin odotusajasta, vauva-arjesta, taaperon uhmasta kuin muistakin perhe-elämän iloista ja haasteista. Tarjolla on huumoria, vinkkejä, arjen vertaistukea, kyyneliäkin. Tervetuloa joukkoon!

Seuraa
meitä: