Yleinen 6.4.2018

Kun imetys ahdistaa…

Juttu jatkuu mainoksen jälkeen
Juttu jatkuu

Kai voin nyt virallisesti sanoa vauvakuplan puhjenneen, kun ei enää ole oikein viimeisen vauvan syndroomaa havaittavissa? Ilona on ihana tottakai, mutta haaveet ja haikeudet vielä yhden vauvan perään ovat kadonneet kokonaan. Pikkuhiljaa vauvakuplan alta alan löytämään itseäni ja minua kiinnostaa taas kaikki muukin, kuin vain vauvajutut.

Vauvakuplan puhkeaminen on ihanaa, mutta siinä on yksi mutta. Aika iso sellainen. Nimittäin samalla, kun kupla puhkesi alkoi imetys ahdistamaan.

Imetys tekee taas jostain syystä kipeää. Luulen, että syynä on ollut huono imuote yöllä mutta tällä hetkellä imetys on epämukavaa. Ei kivuliasta, mutta epämukavaa. Kaiken lisäksii vaikuttaa siltä, että meidän tissittelyhetket eivät tule ikinään olemaan helppoja tai rauhallisia. Pieniä kausia lukuunottamatta Ilona ei vain yksinkertaisesti viihdy rinnalla jos olen paikallani.

Ahdistaa olla niin kiinni vauvassa. Ahdistaa olla korvaamaton. Ärsyttää kun imetys tuntuu olevan yhtä tappelua. Ja samalla taas nautin siitä kuitenkin. En kuitenkaan nyt tiedä enää, nautinko itse imetyksestä vai vaan sen helppoudesta. Onhan se nyt ihan luksusta kun voi vaan yöllä lämästä tissin suuhun eikä tarvitse nousta mikrolle. Niin, yöllä meidän imetyshetket onneksi sujuvat ongelmitta.

Ajatukseni imetyksen suhteen ovat todella ristiriitaiset. Välillä rakastan sitä symbioosia ja läheisyyttä jonka se minulle ja Ilonalle luo. Ja välillä taas lasken päiviä, koska se puolen vuoden täysimetys tulee täyteen ja vauvavuosi lähenee pikkuhiljaa loppuaan. Minulla oli ajatuksena aloittaa kiinteät vasta puolen vuoden iässä, mutta jos tämä ahdistus ei tästä katoa mihinkään tai rintahetket rauhoitu, niin jaksanko siihen asti taistella? Ja onko siinä edes mitään järkeä? Vaikka ei kai ne kiinteät pelastusta heti tuo, mutta pikkuhiljaa helpottavat edes vähän.

En ole valmis luovuttamaan vielä, onhan imetys kuitenkin kätevää kun ruoka on aina mukana. Eilen illalla oli ihanaa, kun isi nukutti Ilonan syliinsä ja minä sain rauhassa tehdä isojen tyttöjen kanssa iltatoimet. Tänään olen menossa kylään kaverini luo. Haemme kiinalaista ja vietän pari tuntia ilman vauvaa, koska isi haluaa harjoitella isivauva-aikaa. Luulen, että samalla kun minä ahdistun imetyksestä ja meidän symbioosista niin isi ikävöi sitä pullolapsi aikaa jolloin hänkin voi osallistua enemmän syöttämiseen. Voi olla, että nyt pitäisi pullotella vähän enemmän. Ehkä se auttaisi tähän ahdistukseen?

Imetyksessä on sitä jotain, josta kuitenkin nautin. Välillä se on helppous, välillä se on se suhde jonka luon vauvaan sen avulla. Välillä taas ne samat asiat ahdistaa ja ärsyttää. Imetyksestä ja siihen liittyvistä ongelmista ei puhuta tarpeeksi. muttei myöskään siitä ettei se kaikkien mielestä ole niin kovin ihanaa puuhaa. Se aiheuttaa minulle ainakin niin älyttömän paljon ristiriitaisia fiiliksiä. Välillä rakastan sitä ja välillä vihaan sitä. Tällä hetkellä se enimmäkseen ärsyttää ja ahdistaa, ehkä ensi viikolla taas rakastan sitä?

Juttu jatkuu mainoksen jälkeen
Juttu jatkuu

Kommentit (20)

tsemppiä myös sinne! 🙂 <3 toivotaan että helpottaa, teillä ja meillä 😀 kyllä ehdottomasti olen myös sitä mieltä että imetys on vauvaarjessa kaikkein haastavinta!!!!




0
1 vastaus

Oletko kokeillut myös päivisin syöttää makuuasennossa? Meillä sujuu niin paljon paremmin myös päivällä kuten yöllä, kun taas sylissä ei jaksaisi niin hyvin keskittyä syömiseen.




0
1 vastaus

välillä kyllä tämä on se hyvä vinkki jolla onnistuu, kiitos! 🙂




0
1 vastaus

Jokainen lapsikin on niin erilainen imetettävä, että ei se ole ihme, että äidinkin fiilikset sitä kohtaan muuttavat muotoaan. Tällä hetkellä nuorimman lapseni kanssa imetys oli aikalailla tuollaista vuoristorataa ja sehän sitten loppuikin, koska en jaksanut taistella taistelevan lapsen kanssa siitä syömisestä ja sitten oli kuitenkin ne muut lapset. Pullo oli siinä vaiheessa ehkä se oikea ratkaisu vaikkakin itkin asiaa, koska muka epäonnistuin itselleni asettamissani tavoitteissa. Nyt jälkikäteen ajateltuna valinta oli viisas ihan jo oman mielenterveyteni takia..Kesällä olisi taas uusi yritys imetyksen suhteen, mutta tällä kertaa en enää lataa paineita itselleni. Se on helpoin niin!




0
1 vastaus

kiitos kommentsta! mulla myös ehkä vähän ”liian suuret” tavoitteet kun olen kahden edellisen kanssa epäonnistunut tässä ja nyt niin kovin haluan onnistua! Vaan ei se ollutkaan niin helppoa ja ihanaa! 🙂




0
1 vastaus

Kannattaako taistella?
Kannattaa.

Elämä on liian lyhyt ja kokonaisuudessa muutaman kuukauden ”kiinnitys” vauvaan ei ole yhtään mitään. Paitsi vauvalle. Hänelle olet kaikki.

Imetystä ei suinkaan kannata lopettaa ainakaan siksi, että isäkin haluaa syöttää. Isi jaksaa kyllä odottaa. Voi syöttää sitten vaikka ne kaikki lusikkarjjat tästä hetkestä hamaan tappiin.

Mikään ei ole niin työlästä, kuin pulloruokinta (ja mikään niin ällöttävää, kun niiden likaisten pullojen jatkuva peseminen). On mielestäni silkkaa ajan ja rahan tuhlausta ostaa vauvalle maito kaupasta, jos sen voi itsekin tuottaa. Ihan ilmaiseksi vieläpä.

Joten tyydyn tsemppaamaan sinua asettamaan elämän taas mittasuhteisiin. Se kestää lopulta vain hetken (vaikka kestäisi kaksi vuotta). Ja takaisin ei saa, vaikka tahtoisi.




0
1 vastaus

Taas vaan huomaan kuinka erilaisia olemme. Itselleni oli imetykset maailman luonnollisin asia. En tehnyt siitä numeroa. Toki alussa rintojen päät olivat arat ja rinnat pingottivat.. Ei kyllä tullut mieleenkään mennä tyttöjen iltaan nauttimaan vettä väkevämpää. Aika aikaansa kutakin.




0
1 vastaus

juuri näin, olemme niin erilasiia! 🙂 oman ajan suhteen, mutta myös sen miten imetys sujuu ja luonnistuu! Ihanaa että siellä on mennyt hyvin! 🙂




0
1 vastaus

hyviä ajatuksia! 🙂 joo en minä kyllä ole luovuttmaassa, yksi syy on nimenomaan tuo kamala pulloshow! Kahden suurimmaksi osaksi korvikkeella kasvaneen lapsen äitinä muistan edelleen liian tarkasti sen rumban mitä tuttipullot tuo mukanaan.

Mitä mittasuhteisiin tulee niin pakko sanoa että omissa mittasuhteissani ennen imetystä tulee kyllä ehdotommasit oma jaksamiseni ja oma mielenterveyteni jotta jaksan olla hyvä äiti 🙂 onneksi tälläisiä päätöksiä ei ainakaan vielä joudu tekemään! 🙂




0
1 vastaus

Tutun kuuloisia ajatuksia!! Mullekaan imetys ei ole ollut itsestäänselvää ja helppoa, vaan turhauttavaa ja sitovaa, vaikka samalla nautin siitä ja oon ehdottomasti imetyksen hyötyjen puolesta puhuja. Mut meidän vauvat ei oo osanneet kukaan juoda pullosta ja mulla on ilmeisesti vähän rintarauhasia, sillä kaikista ponnisteluista ja jatkuvasta imetyksestä huolimatta maitomäärät ei ikinä nousseet tietyn rajan yli (ja kyllä, olen perehtynyt imetykseen ja sen biologiaan niin hyvin kuin ikinä voi ja kaikki oli niin kunnossa imetyksen kannalta kuin olla voi). Imetin imetin imetin, söin, join, rentouduin, koitin pitää niskat rentoina, käytin maitoa nostattavia valmisteita jne, mutta täysimetys oli kaikkien kolmen kanssa sitä, että yötä päivää imetin 1-1,5h välein tai useammin, koska maitoa ei vaan tullut sellaisia määriä kuin useimmilla äideillä tulee. Se syö voimia todella.
Oon koittanut näitä asioita ja omia tunteitani työstää. Imetys saa herättää myös negatiivisia tunteita ja ne pitää käsitellä! Ja jokainen äiti tekee itselleen parhaat ratkaisut imetyksen suhteen. Kukaan ei saa painostaa toista äitiä yrittämään väkisin eikä myöskään lopettamaan imetystä.

Meidän neljäs vauva syntyy elokuussa ja aion opettaa hänet myös pullolle, vaikka se olisi riski imetykselle. Mun on jaksettava olla äiti myös muille lapsilleni eikä imetyksen kanssa tappeleminen ja kymmenen kertaa yössä imettämään herääminen sitä mitenkään edistä. Päinvastoin kiristää hermoja ja hankaloittaa maidon erittymistä entisestään. Imettäminen on haastavaa!




0
1 vastaus

minun mielestäni oikein viisas päätös opettaa myös pullolle!<3 täällä on ihan samanlaisia fiiliksiä ja pullo myös "opetettu" vaikka kerrat harvassa ovatkin! 🙂




0
1 vastaus

Minä olen kyllä aika monen äitinä sitä mieltä, että on äitiydessä paljon muitakin jaksamisia kuin imetys. Jos jokaisen asian kohdalla aina miettii että kyllä minä jaksan tämän… vauvan parhaaksi…ja tämän…ja tämän.. koska kyllähän äiti kaikkensa tekee, jotta lapsi saisi parhaan mahdollisen alun elämälleen. Johtaa se pian siihen että äiti uupuu.

Asetetaan liiallisia tavoitteita vauvavuoden suhteen. Neuvolasta ohjeistetaan tekemään kaikki oikein ja just tiettyyn ikään asti. Äidit vertailevat vauvojaan ja äitiyttään. Ihannoidaan liiaksi jotain 2v imetystä. Vaikka onhan sekin todella kova suoritus äitiyden saralla. Vaan ei onnistu kaikilta. Perheitä on erilaisia niinkuin voimavarojakin. Kaikkensa kun yrittää ja yrittää ja venyy yli voimavarojen niin väsy se voi äidillekkin tulla. Siksi Laura sinua toki tsemppaan imetyksen jatkamiseksi, mutta luota omaan vaistoosi ja siihen mikä teille on paras ratkaisu. Vaikkakin äidinmaito on se paras tapa ruokkia vauvaa. Tissillä kiukuttelevan vauvan imettäminen vie voimat, tiedän. Ja silloin on hyvä ratkaisu juottaa pullosta välillä tai koittaa imettää päivisin unenpöpperöistä vauvaa jos onnistuisi helpommin.

Olet kuitenkin kolmelle äiti ja yhdelle vaimo. On siis hyvä jaksaa antaa heillekkin tarvitsemansa. Ettei käy niin, että imetys vie voimat ja koko perhe sitten saa osansa väsyneestä äidistä. Tsemppiä pikkulapsi arkeen ja aurinkoisia kevätpäiviä!




0
1 vastaus

Komppaan!!!!




0
1 vastaus

<3




0
1 vastaus

aurinkoisia kevätpäiviä myös sinne! 🙂 ja suuri kiitos tästä kommentista. Täynnä viisaita ajatksia ja niin totta! 🙂




0
1 vastaus

Hei, oletko kokeillut imettää pimeässä huoneessa päivällä? Jos Ilona on utelias tyttö, voi olla että ylimääräiset virikkeet, kuten valo, vie huomion imetykseltä, kun ne voi niin kiinnostaa. Kerroit nimittäin, että hän syö yöllä paremmin ja silloinhan on pimeä 🙂
äitiys ja imetys on tosiaan hyvin sitovaa ja varmaan jokaista äitiä välillä ahdistaa se että vauva on imetyksen takia niin kiinni itsessä. et ole yksin ajatustesi kanssa, jos yhtään lohduttaa 🙂 tsemppiä!




0
1 vastaus

kiitos tsempeistä ja vinkeistä! 🙂 nyt olemme hieman koittaneen laittaa rättiä päälle tai rauhallinen paikka, välillä auttaa ja välillä ei 😀 tiedä sitten :p nyt onneksi taas näyttäisi olevan vähän helpompi vaihe, positiivisena ajattelen että ehkä tämä tästä!? 😀




0
1 vastaus

Kuulostaa niin tutulta! Heruminen sattuu välillä p*rkeleesti, nännit kipeytyy pitkistä imuhetkistä, vauvan maha kipeytyy kun syö jotain sopimatonta, huudetaan tissille ja huudetaan kun ei olla tissillä. Mutta se on silti niin helppoa, aina ruoka mukana!




0
1 vastaus

nimenomaan, helppoa kun on aina ruoka mukana! 😀 meillä onneksi maha on ok eikä ole vielä löytynyt ruokaa jolle tyttä reagoi. KOP KOP KOP!!! 😀




0
1 vastaus

Onpa ihanaa kuulla, että imetyksen ongelmista puhutaan julkisesti! Itselläni nyt reilu 2 kuukauden ikäinen esikoinen ja imetys ollut tappelua alusta asti, vauva raivoaa rinnalla aina päivisin. Yöt menevät täälläkin hyvin. Usein mietin, nauttisinko vauva-ajasta enemmän, kun antaisin vaan pullosta korviketta ja jäisi imetyshaasteet unholaan. Koen, että mikään muu vauva-arjessa ei ole haasteellista kuin imetys. 😀 noh, päivä kerrallaan ja tsemppiä sinne ristariitaisten tunnelmien kanssa, et ole yksin!




0
1 vastaus

tsemppiä myös sinne! 🙂 <3 toivotaan että helpottaa, teillä ja meillä 😀 kyllä ehdottomasti olen myös sitä mieltä että imetys on vauvaarjessa kaikkein haastavinta!!!!




0
1 vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Tehtävä­nimikkeenä Laura
Inhimillisen, sormenjäljillä ja leivänmuruilla koristellun äitiyden puolesta. Rehellistä vertaistukea niille äideille joiden pullat tulevat pakkasesta ja nurkissa pyörii design-valaisimien sijaan villakoiria. Kaunista, rakkauden täyteistä, rehellistä ja joskus jopa vähän karua arkea. Kirjoitusten takana häärii 25-vuotias kolmen prinsessan äiti Turun seudulta. Yhteyttä voi ottaa: tehtavanimikkeena@gmail.com

Arkisto

Instagram

  • Päivän #ootd ! #päivänasu#äiti#momof3#todaysoutfit

tehtavanimikkeenablogi

Artikkelit

Suomen suurin perheblogiyhteisö tarjoaa luettavaa ja vertaistukea niin odotusajasta, vauva-arjesta, taaperon uhmasta kuin muistakin perhe-elämän iloista ja haasteista. Tarjolla on huumoria, vinkkejä, arjen vertaistukea, kyyneliäkin. Tervetuloa joukkoon!

Seuraa
meitä: