Yleinen 18.4.2018

Pystynkö tällä kertaa välttämään babybluesin?

Juttu jatkuu mainoksen jälkeen
Juttu jatkuu

Kun neuvolassa kysytään mitä kuuluu ja miten menee, minä hymyilen. Kun joku kysyy mitä kuuluu ja miten menee, minä hymyilen. Vastaan miten ihanasti, kivasti ja hyvin elämä sujuu rankkuudestaan huolimatta. Eilen kun Ida kysyi automatkalla kuulumisiamme ja kerroin että hyvin, niin pisti se kotimatkalla miettimään, että tarkoitanko tätä ihan oikeasti tällä kertaa? Voiko kolmas vauvavuosi oikeasti olla niin erilainen, että nyt kolmannen kerran oikeasti osaan nauttia siitä? Ja mikä tärkeintä, voinko oikeasti nyt kolmannella kerralla välttää jo kaksi kertaa koetun babybluesin?

Välillä pelkään, että valehtelen itselleni. Enhän minä tykkää vauvavuodesta, enhän minä viihdy kotiäitinä. Välillä pelkään, että kiellän itseltäni karun totuuden ja pian havahdun taas miten rankkaa arki on ja miten väsynyt olen. Olen kyllä väsynyt, mutta nyt kolmannella kerralla kaikki tuntuu niin erilaiselta.

En tiedä onko syynä paljon helpompi vauva mitä viime kerralla. En tiedä onko syynä meidän uusi ja ihana asuinympäristö ja koti. Kotona on ihan erilaista olla, kun siellä oikeasti viihtyy ja tykkää touhuta. En tiedä onko syynä se, että isosiskot pitävät minut kiireisenä. En tiedä onko syynä se, että meillä on paljon sosiaalisempi ja monipuolisempi elämä mitä aikaisemmilla äitiyslomilla. Vai kenties se, että arki on niin ihanan kiireistä ja kaaottista tällä hetkellä ettei ehdi rauhoittumaan ja miettimään elämän epäkohtia niin syvästi?

Niin tai näin, tuntuu että elän tällä hetkellä jossakin onnellisuus kuplassa. Kaikki tuntuu niin ihanalta ja vaaleanpunaiselta. Siitäkin huolimatta, että silmäpussit alkavat pikkuhiljaa painamaan jo aika tavalla. Arki on rankkaa kolmen lapsen kanssa, mutta silti niin ihanaa.

Uskon että yksi suuri syy siihen, etten ole kokenut yhtään babybluesin fiiliksiä on se, ettei arkemme ole pysähtynyt vauvan myötä. Käymme paljon kylässä, touhuamme muiden lasten ja vanhempien kanssa ja se aika kun olemme kotona, on täynnä touhua ja tohinaa. Arki on täynnä rutiineja ja tapahtumia, vaikka arki jollain tapaa kuitenkin on niin yksitoikkoista ja tylsää. Olen nimittäin aina ollut ihminen, joka kaipaa rutiineja ja toistoja arkeen. Yksi syy miksi isommat tytöt jäivät kanssani kotiin vauvan synnyttyä, oli itsekkäästi se etten halunnut arkemme pysähtyvän. Kun isommat lapset on kotona niin on pakko harrastaa, mennä ja pitää elämä sosiaalisena. Ihan silmällä pitäen sitä, etten jää kotiin muhimaan ja annan babybluesille mahdollisuutta iskeä ”neljän seinän sisällä”. Jos isommat lapset olisivat päivähoidossa, olisi niin helppoa tulla kotiin nuokkumaan sohvalle ja katsomaan Netflixiä. Olisi aivan liian helppoa jämähtää kotiin.

Niin että pystynkö välttämään babybluesin tällä kertaa? Uskon, että pystyn. Ainakin tähänastinen fiilis ja elämä vaikuttaa siltä. Ja ehkä nyt kolmannella kerralla luotan, uskon ja osaan vaistota oman fiilikseni ja tarpeeni. Ja mikä tärkeintä, osaan olla ehkä hitusen itsekkäämpi mitä aikaisemmilla kerroilla. Osaan kertoa kun tarvitsen omaa aikaa, ennen kuin pakka menee nurin.

Ja nyt huomaan, että jokaisen lapsen jälkeen olen hivenen rennompi ja itsevarmempi äiti. Ja se jos mikä auttaa hätistämään babybluesia kun ei turhasta stressaa tai nurise. Ja se, että kerta toisensa jälkeen opin olemaan aina vain enemmän armollisempi itselleni. Olen ihminen, en kone.

Kun luin tuota kirjoittamaani tekstiä babybluesista, niin en yhtään ihmettele miksi pelkäsin kolmatta vauvavuotta. Pelkäsin, että taas kerran joudun siihen suohon. Entä jos en kolmannella kerralla enää selviäisikään siitä? Entä jos kolmannen kerran babyblues vaihtuisikin masennukseksi? Olen kuulostellut alakuloisuutta monen monta kertaa näiden kuluneiden kuukausien aikana. Olenko oikeasti vain väsynyt vai piileekö väsymyksen takana jotain muuta? Tunnistanko, jos taas vajoan pikku hiljaa?

Onneksi nyt melkein neljän kuukauden jälkeen voin jo hivenen huokaista helpotuksesta. Minä hymyilen. Minä nauran. Ja minä nautin lasteni seurasta ja tästä perhe-elämästä ihan oikeasti. Olen väsynyt, mutta niin onnellinen. Kaikki on hyvin. 

 

Juttu jatkuu mainoksen jälkeen
Juttu jatkuu

Kommentit (6)

! 🙂 kiitos paljon ! 🙂

1 vastaus

Minulla vasta ensimmäinen vauva, mutta juuri tänään mietin tuota, että sillä on suuri merkitys ettei ”eläminen” lopu sen myötä kun vauva tulee. Kannattaa pitää mahdollisimman paljon joistain rutiineista kiinni ja varsinkin siitä, että näkee muita ihmisiä:) Minulla ensimmäinen kuukausi meni jonkinlaisessa bluesissa:D mutta sen jälkeen on hymyilyttänyt enemmän kuin koskaan:)

Mukavaa arkea sinne!

1 vastaus

kiitos, ihanaa arkea myös sinne ! 🙂 ja niinpä, rutiinit pitää arjen mukavasti liikkeessä ja muut ihmiset mielen virkeänä! 🙂

1 vastaus

Wikipediasta lainattua:
”Baby blues
Tämä artikkeli kertoo synnytykseen liittyvästä mielialan alentumisesta. Sarjakuvasta katso Baby Blues (sarjakuva)
Baby blues tarkoittaa synnytyksen jälkeistä alakuloa. Moni vastasynnyttänyt äiti käy läpi suuren tunteiden kirjon. Päivittäin voi esiintyä voimakkaita mielialan muutoksia ilman näkyvää syytä, ja äiti voi olla ärtynyt ja itkuinen. Usein tämä johtuu vain hormonitasapainon muutoksista sekä pitkäaikaisen jännityksen purkautumisesta. Myös väsymys, unenpuute ja pitkittynyt synnytys voivat aiheuttaa mielialanvaihteluita.

Tämä tunteiden sekamelska on täysin normaali ja tarkoituksenmukainen, ja se ohjaa tuoretta äitiä sopeutumaan uuteen elämäntilanteeseen ja vastaamaan vauvan tarpeisiinkenen mukaan?. Alakulo menee yleensä itsestään ohi muutamassa päivässä tai viikossa.

Baby bluesia ei pidä sekoittaa synnytysmasennukseen, joka on vakavampaa ja johon voidaan tarvita ulkopuolista apua.”

Eteenkin tuo viimeinen kappale on mielestäni tärkeä. Baby blues on lähinnä se hetki, kun synnytyksen jälkeen kehon hormonitasapaino heittää härnpyllyä ja kaikki itkettää. Itselläni tämä hetki on tullut siinä kolmantena päivänä synnytyksen jälkeen. Uupumus tai masennus eri asteisena on sitten toinen juttu.

1 vastaus

Tämä on hyvä pointti, minähän käytön sanaa pitkäaikaisen alakulisuuteen liittyen, jota se todella ei ole! 🙂 hyvä selvennys! Mutta tosiaan, omalla kohdallani sana masennus vain kuulostaa liian suurelta asialta. Siksi käytön babyblues sanaa, se on jotenkin ”lievempi”. Toisaalta kun nyt pistkästä aikaa eilen luin tämän edellisen tekdstini, olen aika varma että kyse oli oikeasti lievästä masennuksesta. Mutta enhän minä, positiivinen ja iloinen ihminen voi masentua! Ehkä kai edelleen jotenkin kiellän sen, koska en käytä sanaa masennus. Ja toisaalta, nousin ”suosta” omin avuin joten lievä muoto joka tapauksessa olisi kyseessä! 🙂

Mutta kiitos komnmentistasi, se toi niin paljon ajatuksia päähäni että raidan raapustella niistä ihan oman postauksensa jossa pohdin omaa tyyliäni työntää pää pensaaseen ja vähätellä omia asioita 😉 🙂

1 vastaus

Masennus ei ole sen kummimpi sairas kuin vaikka korvasärky. Siitä voi hyvin tokeentua ominkin voimin, mutta apuakin on tarjolla, jos oikein ponnekkaasti osaa hakea. Lievä masennus ei estä päivittäisten toimintojen hoitoa: sitä saa kyllä pyynin pestyä ja lapset ruokittua.
Mielenterveystalosta löytyy testi, jonka voi itsekseen tehdä, jos asia mietityttää. https://www.mielenterveystalo.fi/nuoret/itsearviointi_omaapu/itsearviointi/Pages/beckin_depressioasteikko_bdi21_masennusoireet.aspx
Moni neuvolahan teettää noita asiakkaillaan myös.

1 vastaus

! 🙂 kiitos paljon ! 🙂

1 vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Tehtävä­nimikkeenä Laura
Inhimillisen, sormenjäljillä ja leivänmuruilla koristellun äitiyden puolesta. Rehellistä vertaistukea niille äideille joiden pullat tulevat pakkasesta ja nurkissa pyörii design-valaisimien sijaan villakoiria. Kaunista, rakkauden täyteistä, rehellistä ja joskus jopa vähän karua arkea. Kirjoitusten takana häärii 25-vuotias kolmen prinsessan äiti Turun seudulta. Yhteyttä voi ottaa: tehtavanimikkeena@gmail.com

Arkisto

Instagram

  • Viimeinen kirjoitus Kaksplussalla tehty, haikeaa mutta niin ihanaa!  Perjantaina nähdään uudessa osoitteessa, joka löytyy profiilista! 😍👌 että mä kaipasin tuota vanhaa blogia❤ #happy#blogi#perheblogi#blogger#uusiatuulia

tehtavanimikkeenablogi

Artikkelit

Suomen suurin perheblogiyhteisö tarjoaa luettavaa ja vertaistukea niin odotusajasta, vauva-arjesta, taaperon uhmasta kuin muistakin perhe-elämän iloista ja haasteista. Tarjolla on huumoria, vinkkejä, arjen vertaistukea, kyyneliäkin. Tervetuloa joukkoon!

Seuraa
meitä: