Yleinen 6.6.2018

Kotiäiti kolmelle lapselle. Miltä tuntuu ja miten sujuu?

Juttu jatkuu mainoksen jälkeen
Juttu jatkuu

Meidän isommat tytöt – vuonna 2013 ja 2015 syntyneet – jäivät kanssani kokopäiväisesti kotiin marraskuussa, kun äitiyslomani alkoi. Neuvolan terveydenhoitajasta lähtien sain ihmetyksiä osakseni, ai tytöt eivät jatka hoidossa vauvan synnyttyä? Ei, eivät jatka. He jäävät kanssani kotiin. Nyt kun puoli vuotta on kulunut, miten meillä sujuu?

Sanotaanko heti alkuun, että en yhtään ihmettele miksi monet isot lapset jatkavat hoidossa, kun taloon syntyy vauva. Onhan tämä nyt välillä vähän rankkaa. Kaikesta univelasta ja väsymyksestä huolimatta pitää jaksaa touhuta isompien lasten kanssa. Vaikka meidän tytöt todella hyvin viihtyvät myös kaksi leikkiensä parissa, niin pakko myöntää että saatan välillä kaivata sitä ”virikehoitoa”. Varsinkin sellaisina päivinä, kun tytöt tuntuvat olevan koko ajan toistensa kurkuissa kiinni.

Vaikka arki kolmen lapsen kanssa on välillä rankkaa, niin onhan tämä kuitenkin myös jotain ainutlaatuista ja ihanaa. Meillä ei ole aamuisin mihinkään kiire. Ei ole aikatauluja, ei ole velvoitteita. Mitä nyt muutama neuvolakäynti joskus ja jouluna. Voimme tavata muita lapsiperheitä, käydä puistoissa ja keskustella aamulla mitä tänään tehtäisiin.

Vaikka suunnittelimme käyvämme ties missä kerhoissa, olemme suurimmaksi osaksi jättäneet ne väliin. Kaikki kerhot jäävät pikkuhiljaa kesätauolle, ja tähän saakka tytöillä on ollut keijujumppa joka maanantai. Muina arkipäivinä yleensä näemme muita lapsia äitiensä kanssa, joten seuraa on kyllä riittänyt. Syksyllä tytöt aloittavat kerran viikossa käymään kerhossa ja yhdessä etsimme heille taas jonkun kivan harrastuksen. Tanssista ovat molemmat innostuneet, että ehkä jotain sellaista. Touhua ja tekemistä on siis riittänyt, vaikka kotona äidin kanssa he ovatkin.

Me askartelemme, leikimme, pelaamme ja luemme satuja yhdessä. Tanssimme ja laulamme. Emme kaikkia näitä läheskään joka päivä, mutta riittävästi jotta uskon heidän taitojensa karttuvan ja kehittyvän. En ota arjesta stressiä tai tee touhuamisesta suorituspaineita itselleni. Eivät he ole ensimmäiset kotihoidossa olevat lapset, kyllä he tulevat koulussa pärjäämään.

Rankkoina päivinä mietin, että hitto kun piti jättää isot tytöt kotiin. Olisi niin helppoa jos joku muu kasvattaisi heitä edes muutaman kerran viikossa. Vaan sitten mietin, miten rikasta meidän arki kuitenkin yhdessä on. Meillä on ihanaa, vaikka välillä otammekin yhteen ja kasvatus tuntuu kaikelta muulta kuin palkitsevalta tai helpolta. Haluan silti uskoa vahvasti siihen, että lapseni sekä minä saamme tästä jotain enemmän kuin päiväkotiarjesta.

Ei tämä helppoa aina ole, mutta kaiken vaivan arvoista. Enkä oikeasti tiedä olisiko yhtään sen helpompaa herättää, pukea ja raahata isompia lapsia aamuisin päiväkotiin ja sitten hakea kun aika on oikea. Varsinkin, kun viemiset ja tuomiset olisivat aina minun kontollani.

Välillä olen valmis raahaamaan nuo kaksi uhmaavaa tappelupukaria naapurin oven taakse ja jättämään siihen. Suurimmaksi osaksi he kuitenki ovat hyvin helppoja ja kilttejä lapsia. He leikkivät hienosti keskenään ja auttavat minua vauvan kanssa. He ihan selvästi nauttivat tästä meidän arjesta, vaikka välillä luulen heidän kyllästyneen minuun.

Toivon kovin, että nämä kuukaudet – ehkä jopa vuodet – jotka vietämme yhdessä kotona tekevät meidän suhteelle vain hyvää ja luovat aina vain vahvemman ja vahvemman siteen meidän välille. Toivon, että voin antaa heille tasapainoisen ja kiireettömän lapsuuden. Toivon, että tällä kotona vietetyllä ajalla on heille ainoastaan positiivinen vaikutus. Vaikka minä harmaantuisin ennen kuin täytän kolmekymmentä tai kompastelisin – rintojeni lisäksi – silmäpusseihini. Jokaisella pilvellä on hopeareunus, joten loppuun voin kai todeta että eipä se arki tästä ainakaan helpotu kun työelämään palaan. Sitten on edessä kaikki tämä mitä nyt, plus työt. Että niin, mennään sillä asenteella että lomallahan tässä ollaan.

Vaikka juonkin kahvini neljän desin erissä ja unohdan useimmiten harjata hiukseni.

 

Juttu jatkuu mainoksen jälkeen
Juttu jatkuu

Kommentit (8)

Varmasti on ollut aikamoista säätöä, huh!! 😀




0
1 vastaus

Voi miten tuttuja tunteita! Terkuin kolmen lapsen äiti kotona lasten kanssa




0
1 vastaus

!! 🙂




0
1 vastaus

Olen viime talven ollut perhepäivähoitajana kahdelle lapselle ja kotiäiti kahdelle omalle (synt. -14, -15, -16 & -17) ja onhan se paljon raskaampaa kuin töissä koululla. Mutta tuntuisi järjettömältä laittaa omat lapset päiväkotiin ja mennä työkseen hoitamaan muiden lapsia, kun kotiimme kuitenkin mahtuu myös pari hoitolasta.
Tuloero olisi mitätön jos menisin ulkopuolisiin töihin ja maksaisin omista hoitomaksut.
Meille syntyy kesällä vauva ja äitiysloman jälkeen voin ottaa enään vain yhden hoitolapsen. Sitten on taloudellisesti tiukkaa.
Kannattaa harkita sitä teillekin. Sun vanhin menee kuitenkin sit vuoden päästä eskariin, jolloin voisit ottaa pari hoitolasta.
Itse jatkan näin kunnes omat kouluikäisiä, jotta ”saan kaiken irti” tästä lapsuudesta.
En usko että vanhana kadun että olin lasten kanssa kotona liikaa.
Ja yksityisenä perhepäivähoitajana saat itse määritellä hoitoajat, lomat jne. Verotoimistossa opastavat helposti uuden yrittäjän alkuun, eli sitä ei kannata murehtia.
Kunnallisen toiminta on ohjaillumpaa.
Hyvää kesää!




0
1 vastaus

Ihanaa kesää myös sinne! Olen kyl miettinyt pph toimintaa, mutten koe että se olisi kuitenkaan minun juttuni 🙂 olisihan se kannattavaa, mutten tiedä haluaisinko tehdä kotona töitä! 🙂




0
1 vastaus

Onpa hienoa lukea välillä tällainen artikkeli. Itse olen ehdottomasti sitä mieltä, että myös isommat lapset jäävät kotiin kun pienin syntyy. Tuntuu että se on tänä päivänä kyllä erikoista, minusta se on hullunkurista. Mikä sen luonnollisempaa jos äiti kerran on kotona. Minulle ei edes tulisi mieleen viedä isompia hoitoon. Sehän on lasten kannalta ihan paras juttu mitä pidempään saavat olla kotona. Tavallinen lapsi ei jää mistään virikkeistä paitsi kotona ollessaan. Tympii koko sana virike. Minkälaisen mallin haluamme itse antaa elämästä lapsillemme. Pitääkö koko ajan olla sitä virikettä? Mielestäni ei todellakaan. Saa olla myös tylsää, tavallista elämää. Minä en ymmärrä miksi perheillä joilla on asiat kunnossa edes saavat viedä lapsensa hoitoon jos itse ovat kotona. Itse en viitsisi kyllä edes vaivautua nousemaan aamulla aikaisin ja kuskata lapsia hoitoon. Se on jo melkoinen ruljanssi itsessään. Kotiäitiys kunniaan! Nimim. Varhaiskasvattaja




0
1 vastaus

Hyviä ajatuksia! 🙂 olen miettinyt ihan samaa, miksi aina pitäisi olla virikkeitä? Tylsyyden sietäminenkin on tärkeä taito!! 🙂




0
1 vastaus

Mahtava kirjoitus. Meillä lapsia neljä 2010,2012,2015 ,kuopus syntyi joulukuussa ja täytti juuri puoli vuotta. Nuoremmat lapset nyt olleet viime keväästä saakka kotihoidossa. Pitkäaikainen hoitajamme irtisanoutui ja päätin rohkeasti tarttua tilaisuuteen jättää lapset kotihoitoon kun tiesin olevani raskaana.. hiukan oli säätämistä kun piti järjestää omasta takaa lapsille hoitaja työpäivilleni,mutta selvittiin äitiyslomaan asti ja nyt ei ole tullut enää mieleenkään laittaa heitä hoitoon (no joo,ehkä niinä huonoina päivinä kun tuntuu et kaikilla on taas menossa joku elämää vaikeampi VAIHE 😁).

Ihmetyttää uutisointi siitä että eskarikin tulisi kaksivuotiseksi,koska kotona kasvatetut lapset eivät muuten pärjää koulussa.

Tsemppiä meille kotiäideille jotka ”vaan” lomailee kotona 😁




0
1 vastaus

Varmasti on ollut aikamoista säätöä, huh!! 😀




0
1 vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Tehtävä­nimikkeenä Laura
Inhimillisen, sormenjäljillä ja leivänmuruilla koristellun äitiyden puolesta. Rehellistä vertaistukea niille äideille joiden pullat tulevat pakkasesta ja nurkissa pyörii design-valaisimien sijaan villakoiria. Kaunista, rakkauden täyteistä, rehellistä ja joskus jopa vähän karua arkea. Kirjoitusten takana häärii 25-vuotias kolmen prinsessan äiti Turun seudulta. Yhteyttä voi ottaa: tehtavanimikkeena@gmail.com

Arkisto

Instagram

  • Tänään starttaa juoksukoulun 4. viikko!👌 jaksaa, jaksaa! Vaikka helteet tekee vähän tuskaa..😂 #juoksukoulu#healthylife#elämäntapamuutos

tehtavanimikkeenablogi

Artikkelit

Suomen suurin perheblogiyhteisö tarjoaa luettavaa ja vertaistukea niin odotusajasta, vauva-arjesta, taaperon uhmasta kuin muistakin perhe-elämän iloista ja haasteista. Tarjolla on huumoria, vinkkejä, arjen vertaistukea, kyyneliäkin. Tervetuloa joukkoon!

Seuraa
meitä: