Yleinen 19.6.2018

Stressaatko ruoanlaitosta? Lopeta se.

Juttu jatkuu mainoksen jälkeen
Juttu jatkuu

Raastat – kirjaimellisesti hyvinkin usein – sormet verillä porkkanaa. Pilkot paprikaa ja kuorit appelsiineja. Etsit netin syövereistä erilaisia ohjeita rikastuttamaan arjen ruokalistaa. Kierrät eineshyllyt kaukaa, koska ne ovat myrkkyä. Seisot hellan edessä ainakin kolme tuntia per päivä, koska pakko. Pakko ruokkia jälkikasvu mahdollisimman laadukkailla raaka-aineilla ja jotakuinkin kasvattaen porkkanatkin alusta asti itse. Kaikki tämä, ja lopulta ruoka ei edes maistu pikku nassikoillesi. Ei ainakaan ilman suurta ketsuppivuorta.

Teet kaiken edellämainitun, vaikka haluaisit oikeasti lyödä ne kaupan pinaattilätyt pöytään ja juoda kupin kahvia samalla, kun katsot lautasten tyhjentyvän ilman mukinaa.

Miksi teet näin? Koska eihän ne lapset millään eineksillä ja ketsupilla kasva.

Vaikka kyllähän ne kasvaa. Ainakin joskus.

Minä päätin keväällä lopettaa arkiruoasta stressaamisen. Annoin itselleni luvan mennä välillä kääntymään kaupan eineshyllyllä tai laittaa lounaaksi munakasta sekä leipää. Olen ennen ollut kamala suorittaja arjessa. Esimerkiksi juurikin kotitöissä ja ruoanlaitossa. Pakko, pakko ehtiä ja pakko tehdä. Koko ajan, jotta voin hyvillä mielin pitää itseäni hyvänä kasvattajana ja ihmisenä.

Monipuolinen ja terveellinen ruoka on tärkeää, mutta olen todennut että lapseni selviävät hengissä, vaikka aina ei olisi kahta lämmintä ateriaa päivässä tai joskus joku toinen äiti tekisi ruoan puolestani. Kaikkea kohtuudella, myös niitä eineksiä. Se on käsky meille kaikille suorittaja äideille.

Eilen me syötiin lounaaksi keitettyjä kasviksia, makaronia – ketsupilla totta kai – sekä kalapullia. En ehtinyt tekemään lounasta, koska olimme Miian ja lasten kanssa mansikkapellolla.

Einesruokaa, josta ei enää tullut huono-omatunto. Tytöt söivät lautaset tyhjäksi ja toinen jopa santsasi. Istuin tyytyväisenä ja mietin miten loistava idea oli olla laiska.

Vielä parempi mieli minulle tuli, kun tajusin että kun antaa lapsilleen yhteistä aikaa vanhemman kanssa, on enemmän kuin okei syöttää heille eineksiä tai makaronia.

He kasvavat ruoalla, mutta myös rakkaudella.

Uskalla luistaa kotitöistä rohkeasti, lupaan että se on sen arvoista.

Juttu jatkuu mainoksen jälkeen
Juttu jatkuu

Kommentit (10)

mä uskallan ok talossa kyllä jättää, sama rivarissa jätin 🙂 tosin kävin aina välillä kurkkimassa että kaikki ok ! :)ja kännykässä oli kello soittamassa koska ruoka valmis!




0
1 vastaus

Vanhoilta perhepäivähoitajilta voisi oppia paljon ruuanlaitosta. Heidän budjettinsa eivät tunnetusti ole suuren suuret, pöydän ääreen kerääntyvä asiakaskunta vuodesta toiseen kriittistä ja aikaa kotona yhtä aikaa sekä on ja ei ole.
Siksi monet ”vanhan koulukunnan” perhepäivähoitajista suosivat uunia ja pitkiä haudutusaikoja. Olen opetellut tätä itsekin. Aamupalaa siivotessani täytän uunivuuan, laitan uuniin matalaan lämpöön kypsymään ja otan lounasajan koittaessa ulos uunista. Siinä välillä ehtii sitten ulkoilla tai askarrella.




0
1 vastaus

Anteeks mutta on pakko kysyä, että jättääkö joku uunin päälle kun lähtee ulos? 🤔
Ymmärrän jos asuu omakotitalossa ja on siinä pihalla. Me asutaan kerrostalossa Helsingissä ja siellä voi ulkoilut ainakin välillä venähtää, kun törmääkin tuttuihin tai tulee jotain muita extra juttuja…
Ei siis tulis mieleen jättää uunia päälle ku lähtee ulos…




0
1 vastaus

mä uskallan ok talossa kyllä jättää, sama rivarissa jätin 🙂 tosin kävin aina välillä kurkkimassa että kaikki ok ! :)ja kännykässä oli kello soittamassa koska ruoka valmis!




0
1 vastaus

totta, täytyykin laittaa mun ystävälle viestiä miten hän teki kaiken ruuan kun oli pph:na :D!




0
1 vastaus

Mahtavaa, kiitos taas! Ihanaa lukea näin rehellistä tekstiä niiden blogien vastapainoksi, joissa hifistellään lasten syömisillä. Tasapaino kaikessa ja aamen! Oli kyse sitten sokerista, eineksistä tai kasviksista. Ei täällä kukaan ikuisesti elä ja täydellisen terveenä, vaikka ei muuta söisikään kuin itse kasvatettuja luomuporkkanoita ja totaalikieltäytyisi kaikesta sokerilta haiskahtavasta.




0
1 vastaus

ole hyvä, ihanaa kun tykkäät lueskella mun juttuja! 🙂 haha ja niinpä, tasapaino kaikessa! 😀




0
1 vastaus

Juurikin näin 🙂 Itse lopetin stressaamisen vuosia sitten. Pienen lapsen kanssa parasta on yhdessä vietetty aika, ei hellan edessä hikoilu!




0
1 vastaus

nimenomaan! 🙂




0
1 vastaus

Ihana ja helposti samaistuttava postaus jälleen!

Meilläkin käännytään toisinaan einesruoan ja kaupan salaattibaarin puoleen ruoka-aikaan, ja se on todellakin ok. Etenkin, kun niissä eineksissäkin on nykyään tarjolla laadukkaita vaihtoehtoja. Mä myönnän suhtautuvani edelleen eineksiin tosi kriittisesti, ja valitsen vain sellaisia, joista ei löydy turhia e-koodeja. Ja näitä vaihtoehtoja riittää! Ja rehellisesti valtaosa meidän pojan syömistä kala-aterioista tulee Lidlin kalahyllystä valmiiden kala-kasvispyöryköiden ja -pihvien muodossa 😀

Katsoin muuten eilen sun molemmat videot, ja on pakko kehua! Oot tosi symppis niillä, sun juttuja on ihana kuunnella 🙂 Innolla odotan sulta lisää videoita, vaikka muuten oon itekin tosi ulkona kaikista YouTubehommista ja vlogeista 😀




0
1 vastaus

kiitos, ihanaa kun tykkäsit ja jaksoit lukea! 🙂 meidänkin tytöt tykkää lidlin kalapullista! 🙂 sekä äiti 😉
voi ihanaa, kiitos kehuista! 🙂 vähän vielä arastelen noita videoita, vaikka innostusta löytyy! 🙂 ja sama homma täällä, olen niin ulkona noista videojutuista 😀




0
1 vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Tehtävä­nimikkeenä Laura
Inhimillisen, sormenjäljillä ja leivänmuruilla koristellun äitiyden puolesta. Rehellistä vertaistukea niille äideille joiden pullat tulevat pakkasesta ja nurkissa pyörii design-valaisimien sijaan villakoiria. Kaunista, rakkauden täyteistä, rehellistä ja joskus jopa vähän karua arkea. Kirjoitusten takana häärii 25-vuotias kolmen prinsessan äiti Turun seudulta. Yhteyttä voi ottaa: tehtavanimikkeena@gmail.com

Arkisto

Instagram

  • K E S Ä ! ❤ ja ruoka...❤ #happiness#foodlover

tehtavanimikkeenablogi

Artikkelit

Suomen suurin perheblogiyhteisö tarjoaa luettavaa ja vertaistukea niin odotusajasta, vauva-arjesta, taaperon uhmasta kuin muistakin perhe-elämän iloista ja haasteista. Tarjolla on huumoria, vinkkejä, arjen vertaistukea, kyyneliäkin. Tervetuloa joukkoon!

Seuraa
meitä: