Yleinen 25.6.2018

Jos saisin jokaisesta kysymyksestä euron…

Juttu jatkuu mainoksen jälkeen
Juttu jatkuu

…olisin miljonääri. Tai ainakin siltä tuntuu, kun perheessä on kaksi innokasta kyselyikäistä lasta.

Kolmevuotias kysyy koko ajan miksi. Kun hänelle vastaa, alkaa uudelleen sama rumba. Miksi? Miksi paprika on punainen? Miksi ei saa juoda pissaa? Miksi linnut laulaa? Miksi kuu on korkealla? Miksi, miksi ja miksi. Myönnän joskus vastanneeni no koska siksi.

Miksi paprika on punainen? Siksi, kun vihannekset on erivärisiä. Miksi? Loputon suo johon joskus tunnun hukkuvani.

Itse kysymykset ei sinällään ole mitään rakettitiedettä vielä, mutta mysteeri on minulle se kuka oikeasti keksii kysyä tuollaisia kysymyksiä? Ja miten ihmeessä minä vastaan niin, että tuo kolmevuotias ymmärtää. Koitappa siinä välillä vastata oikein, kun itse kysymyksessäkään ei ole päätä eikä häntää. Ja joskus, kun uhma iskee päälle ei minun vastaukseni kelpaa. Hän inttää takaisin, vaikka itsepähän kysyi.

Sitten on vielä tämä reilu neljävee. Hän on vienyt kysymykset uudelle tasolle, nimittäin hän on ruvennut kyseenalaistamaan vastauksiani. Äiti mistä sinä sen tiedät? Ensin hän kysyy kysymyksen ja kun siihen vastaan, kysyy hän mistä minä sen tiedän. Olen lukenut, olen oppinut koulussa...Myönnän, joskus vastaan no tiedänpä vain. Tai koska äiti on niin viisas..

Kysymyksiä, kysymyksiä ja kysymyksiä. Lasten uteliaisuus on ihanaa, mutta kun kysymyksillä pommitetaan koko hela dagen, voi joskus hieman pinna kiristyä. Joskus tekisi mieli laittaa vastausluukku kiinni tai vastata kaikkeen en tiedä. Toisaalta se ei kyllä riitä, kokeiltu on. He jankkaavat niin kauan, että saavat tyydyttävän vastauksen.

Luojan kiitos googlen keksijälle. Sieltä löytyy vastaus kaikkeen. Vastaus voi olla pienelle lapselle – jopa minullekkin joskus – hepreaa, mutta se on vastaus. Se kelpaa. Tosin tälläinen vastaus saa yleensä vain aikaan kymmenen uutta.

Ah miten ihanalta tuntuu välillä nuorimman lapsemme seura. Koska hän ei puhu.

Mutta toisaalta, ehkä annan lasten kysyä ja yritän parhaani mukaan vastata oikein. Nimittäin neljävee kysyi kerran ruokapöydässä mistä peruna on tehty…

Niin ja vaikka nuo kysymykset välillä saavat minut hakkaamaan päätä seinään, on se hieno silti fiilistellä miten upeita ja uteliaita lapsia minulla on. Ja jos sanonta ei kysyvä tieltä eksy pitää paikkaansa, niin voin olla luottavaisin mielin sillä siinä tapauksessa lapseni eivät tule ikinä eksymään. Oikeasti ei ikinä, kyllä tuo kysymystulva on sellainen joka ainut päivä.

Ihanat uteliaat lapseni. Vaikka joskus antaisin euron jos toisenkin hiljaisuudesta tai automaattisesta vastauskoneesta.

 

Juttu jatkuu mainoksen jälkeen
Juttu jatkuu

Kommentit (2)

hei tosi hyvä idea! 🙂 täytyy kokeilla! 🙂




0
1 vastaus

Välillä voi tietysti heittää pallon takaisin kysyjälle itselleen. ”Niin, hyvä kysymys. Mitä itse ajattelet siitä? Miksi paprika on punainen?”




0
1 vastaus

hei tosi hyvä idea! 🙂 täytyy kokeilla! 🙂




0
1 vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Tehtävä­nimikkeenä Laura
Inhimillisen, sormenjäljillä ja leivänmuruilla koristellun äitiyden puolesta. Rehellistä vertaistukea niille äideille joiden pullat tulevat pakkasesta ja nurkissa pyörii design-valaisimien sijaan villakoiria. Kaunista, rakkauden täyteistä, rehellistä ja joskus jopa vähän karua arkea. Kirjoitusten takana häärii 25-vuotias kolmen prinsessan äiti Turun seudulta. Yhteyttä voi ottaa: tehtavanimikkeena@gmail.com

Arkisto

Instagram

  • K E S Ä ! ❤ ja ruoka...❤ #happiness#foodlover

tehtavanimikkeenablogi

Artikkelit

Suomen suurin perheblogiyhteisö tarjoaa luettavaa ja vertaistukea niin odotusajasta, vauva-arjesta, taaperon uhmasta kuin muistakin perhe-elämän iloista ja haasteista. Tarjolla on huumoria, vinkkejä, arjen vertaistukea, kyyneliäkin. Tervetuloa joukkoon!

Seuraa
meitä: