Yleinen 12.7.2018

Oikealla asenteella parempi vauvavuosi

Juttu jatkuu mainoksen jälkeen
Juttu jatkuu

Meidän kuusikuinen tekee hampaita. Ensimmäinen tuli jo ikenestä läpi, seuraava tekee tuloaan. Sylissä viihdytään paljon ja heti kun äiti poistuu näkökentästä alkaa kitinä. Äidin syli, äidin seura. Iholla koko ajan. Ja eihän tämä olekaan niin kamalaa, kun asenne on tällä kertaa eri.

Olen äiti joka kaipaa omaa tilaa ja aina vähän ärsyyntynyt siitä jos joku on koko ajan sylini ja seurani perään. Nyt kolmannen ja viimeisen vauvavuoden aikana tein lupauksen yrittää nauttia kaikesta mistä vain voi. Okei ei aina jaksa, mutta jo se pieni asennemuutos pään sisällä on auttanut paremmin kestämään univelkaa, taas kerran omasta elämästä luopumista ja toisten palvelijana toimimisen.

Tänään istuin Ilonan kanssa lattialla. Hän kiipeili syliini ja oli tyytyväinen vain siinä. Mietin hetken tiskivuorta, kaaosta ja tulevaa iltapalaa kunnes päätin nauttia siitä, joka meinasi alkaa ärsyttämään. Hän oli siinä. Ja hän tarvitsi minua enemmän kuin mitään muuta. Hän tarvitsi minua juuri siinä lattialla vain kiipeilytelineekseen. Mutta sillä hetkellä se oli pienelle vauvalle koko maailma.

Me istuimme siinä ihan rauhassa. Kaiken kaaoksen keskellä. Mietin kaipaanko vuosien päästä sitä, että ne lapset ovat siinä kainalossa vai harmittelenko kun koti oli aina silloin niin sekaisin eikä mitään ehtinyt tekeään keskeyttämättä. Ei tarvitse edes miettiä vastausta.

On se silti rankkaa, en väitä että tämä ajattelutapa muuttaisi sitä. Mutta sen pienen hetken se muutti ja alkava ärsytys vaihtui onneksi. Joskus se on vain asenteesta kiinni.

Ne arjen pienet ilot. Jopa siellä kaaoksen keskellä. Niistä kannattaa nauttia. Tai ainakin yrittää. Joskus se voi pelastaa päivän. Ja vaikka pelastaisi vain sen pienet hetken, niin se riittää.

Lapset ovat vain kerran pieniä, mutta me äiditkin elämme vain kerran. Nautitaan hetkistä. Yhdessä ja erikseen. Minä haluan oppia vielä paremmin nauttimaan juuri siitä mitä minulla sillä hetkellä on.

Vauvavuosi. Puolessa välissä ollaan. Puolen vuoden päästä haluan pystyä kirjoittamaan et vuosi oli rankka, mutta rakas. Haluan voida sanoa, että nautin kaikesta niin hyvin kuin olen voinut ja osannut. Tästä hetkestä ja taidosta nauttia siitä uskallan sanoa että oikealla tiellä ollaan.

Juttu jatkuu mainoksen jälkeen
Juttu jatkuu

Kommentit (7)

<3 Asiaa! Ihana teksti aiheesta, jossa itsellä paljon opittavaa, jos joskus meille toinen lapsi siunaantuu. Esikoisen vauvavuosi oli hyvin rankka itkuineen ja mahavaivoineen. Toivon hartaasti, että seuraava vauvavuosi olisi seesteisempi omalle pääkopalle.<3




0
1 vastaus

Ihan totta. Asenne ratkaisee jo niin paljon. Monta kertaa ärsyttää se jos aiiina valitetaan kuinka on raskasta, on väsynyt ym. Aika menee kuitenkin niin nopeaa ja lapset vain kerran pieniä kuten sanoit 🙂




0
1 vastaus

Toi kuvassa oleva paita sopii sulle baitövei tosi hyvin! 🙂




0
1 vastaus

Aina välillä kun ipanoiden tempaukset ja tää Kiljusen herrasväki -meininki meinaa alkaa ottamaan hermon päälle, tulee mieleen erään vanhemman rouvan sanat. Meillä oli kirjoituspiirissä tehtävänä kirjoittaa lista asioista, joita toivoisi itselle. Minä toivoin tietty omaa rauhaa ja hemmottelua, mutta eräs iäkäs rouva olisi vain halunnut elää hetken taas vuosia, kun lapset olivat pieniä. Se sai ihan tosissaan ajattelemaan, että kaikessa raskaudessaan tämä on sitä aikaa, jota ikävöi sitten joskus, kun kukaan ei enää päivittäin tarvi minua.




0
1 vastaus

Totta, ne hetket kun lapset ovat pieniä menevät loppujen lopuksi niin äkkiä ohitse. Onneksi niitä ikimuistoisia hetkiä tulee myös myöhemmin, kun lapset ovat isompia, nistäkin yritän ottaa kaiken irti aina kun mahdollista. Nyt tosin teen ”surutyötä”, kun vanhempi poikani on aikuistumassa ja jotenkin koen menettäväni hänet maailmalle. Olo on samaan aikaan haikea, surullinen, hämmentynyt mutta kuitenkin ylpeä siitä, että olemme kasvattaneet noin hienon miehenalun. Mihin katosi se pikkupoika? Nyt on tyttöystävä, paljon kavereita…tuntuu, että käy vaan kotona tankkaamassa ja nukkumassa…ja me vanhemmat olemme tietenkin hänen silmissään idiootteja. No, ei nyt ihan aina😊Ihanaa kesänjatkoa teille, ja voi että toi Ilona on söpö😍




0
1 vastaus

Meillä on nyt 8kk ikäisellä pojalla tuo vaihe että äiti ei saa poistua näköpiiristä ja takiaisena kiinni koko ajan. Ensin oli suloista, sitten rupesi ärsyttämään.. mutta nyt olen myös alkanut ajatella että nautitaan nyt kun vielä tykätään halailla! 😊 Harmittaa vain miehen puolesta kun poika ei ole yhtä innokas häntä halailemaan iltaisin kun on kotona. Mutta ehkä sekin aika vielä tulee, sekä itseä että miestä ajatellen 😄

Ps. Ihana kuva teistä!




0
1 vastaus

Tykkään teksteistäsi tosi paljon! Blogisi on aito, rento ja täynnä sekä huumoria että hyvää pohdintaa. Itselläni on samanikäinen vauva joten tosi samanlaisia pohdintoja täällä 😁 Myös videot on kivoja. Ihanaa kesää koko perheelle!




0
1 vastaus

<3 Asiaa! Ihana teksti aiheesta, jossa itsellä paljon opittavaa, jos joskus meille toinen lapsi siunaantuu. Esikoisen vauvavuosi oli hyvin rankka itkuineen ja mahavaivoineen. Toivon hartaasti, että seuraava vauvavuosi olisi seesteisempi omalle pääkopalle.<3




0
1 vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Tehtävä­nimikkeenä Laura
Inhimillisen, sormenjäljillä ja leivänmuruilla koristellun äitiyden puolesta. Rehellistä vertaistukea niille äideille joiden pullat tulevat pakkasesta ja nurkissa pyörii design-valaisimien sijaan villakoiria. Kaunista, rakkauden täyteistä, rehellistä ja joskus jopa vähän karua arkea. Kirjoitusten takana häärii 25-vuotias kolmen prinsessan äiti Turun seudulta. Yhteyttä voi ottaa: tehtavanimikkeena@gmail.com

Arkisto

Instagram

  • Blogin puolella juttua oviskivuista--> #uusipostausblogissa#momof3

tehtavanimikkeenablogi

Artikkelit

Suomen suurin perheblogiyhteisö tarjoaa luettavaa ja vertaistukea niin odotusajasta, vauva-arjesta, taaperon uhmasta kuin muistakin perhe-elämän iloista ja haasteista. Tarjolla on huumoria, vinkkejä, arjen vertaistukea, kyyneliäkin. Tervetuloa joukkoon!

Seuraa
meitä: