Yleinen 2.1.2016

Aikuisten ilta

Juttu jatkuu mainoksen jälkeen
Juttu jatkuu

Viikonloppuna kaksi ystäväpariskuntaamme, Sanna ja Ville
sekä Katja ja Jaakko, tulivat meille kylään. 
Olimme odottaneet tapaamista kauan. Mieheni oli koko aamun
tuijottanut kelloa ja kysellyt, että joko he tulevat, eivätkö he vielä tule,
kuinka kauan vielä kestää ja sitä rataa.
Juuri sillä hetkellä, kun ovikello soi, oli minulla kesken
kännykässäni Candy crash saga. Olin ihan lähellä ennätystäni, joten en voinut
tulla vastaan ovelle. Mieheni otti vieraat vastaan. Kun hän kolmannen kerran
sanoi minulle, klampsin vastaan, mutta en suostunut halaamaan ketään. Mumisin
kiitoksen tuliaiskukista mutta en katsonut kukat ojentavaa Katjaa.
Menimme olohuoneeseen. Ensin emme keksineet mitään puheenaiheita.
Ville asettautui sohvalle siten, että hänen jalkansa olivat sohvan selkänojaa
vasten ja osoittivat kattoon ja hänen päänsä ja kätensä roikkuivat olohuoneen
matolla. Katja alkoi hyppiä sohvalla, ja me kaikki muut olimme heti messissä. 
Hypimme niin kauan, että Sannan kyynärpää osui Jaakkoa
vasempaan silmäkulmaan. Jaakko itki. Sanna huusi, että se oli vahinko. Jaakko
sanoi, että hän menee heti kertomaan Sannasta Sannan miehelle Villelle sekä
omalle vaimolleen Katjalle. Jaakko kertoikin, mutta olimmehan toki kaiken
nähneet, koska siinä vierekkäin pienellä sohvalla hypimme. Käskimme Sannaa
pyytämään anteeksi, mutta koska se oli ollut vahinko eikä tarkoitus, ei hän pyytänyt
anteeksi. 
Päätimme katsoa jonkun dvd-ohjelman. Ryntäsimme laatikolle,
jossa säilytämme ohjelmia. Levitimme kaikki 47 levykoteloa pitkin olohuoneen
mattoa. Asetimme levyt kolmeen pinoon, jotka olivat nimeltään ”ei
yök”, ”ehkä, mutta ei olla ihan varmoja” ja ”tää on siis
niin hyvä, oon nähnyt tän leffassa, Katrin luona ja kerran se oli meillä myös
lainassa”. 
Pohdimme valintaa 27 minuuttia. Yhdessä välissä sekä Ville
että Katja itkivät vähän, koska heidän toiveitaan ei kuunneltu. Minä huusin,
että olen nähnyt kaikki pinosta ”tää on siis niin hyvä” jo niin monta
kertaa, että en halua niitä. Vaikka kaikki olivat meidän omia levyjämme,
halusin silti kaikista äänekkäimpänä pitää oman pääni ja mielipiteeni. Vaikka
ohjelmista 41 oli sellaisia, joita vieraamme eivät olleet nähneet, en halunnut
niitä. 
Mielipidettäni ei kuunneltu. Juoksin hetkeksi makuuhuoneeseemme,
mutta en viihtynyt siellä kauaa. Tulin ihan muina naisina notkumaan sohvan
käsinojalle kännykkä kädessäni ja jäin tuijottamaan lumoutuneena tuota
inhoamaani elokuvaa.
Kesken elokuvan Ville ja Jaakko aloittivat mahtavan
sohvatyynysodan. Sitä olisi voitu jatkaa koko porukalla vaikka viikko, mutta
koska Katjaa alkoi harmittaa saamansa kunnon tälli ja ruokakin oli valmis,
siirryimme pöytään. Tai kaikki siirtyivät paitsi Sanna, joka jäi vielä hetkeksi
treenaamaan kärrynpyöriä ja mieheni, joka jäi vain makaamaan selällensä
olohuoneen matolle. 
Minä en halunnut istua Katjan vieressä eikä Katja oman miehensä.
Minä olisin halunnut istua Jaakon vieressä, mutta Jaakko oli jo istunut minun mieheni
viereen. Lopulta kaikki löysivät enemmän tai vähemmän huonomman paikan. 
Totesimme lähes yhdestä suusta, että pääruoka on pahaa.
Ainakin yleensä juuri tuo ruoka on pahaa. Lautasillamme olevista kolmesta
kurkkusuikaleesta maistoimme kukin yhtä. Muun ruuan lähinnä levitimme
lautaselle. Meillä oli ollut ihan hirveä nälkä, mutta nyt emme jaksaneetkaan syödä
palaakaan. 
Aika moni potki vastapäätä istuvaa ja piti kyynärpäitään
vieressä istuvan puolella. Keskustelimme riittävän kovaäänisesti, että kaikki
kuulisivat varmasti toisensa ja erityisesti itsensä. Puhuimme toistemme päälle,
ja välillä nauroimme kovaäänisesti. Joku kertoi erinomaisen hauskan ja
oivaltavan pieruun liittyvän vitsin. Pääruuan aikana vitsi kerrottiin kaikkiaan
kuusi kertaa. Nauroimme joka kerta sen kuultuamme aina vain kovemmalla
äänenvoimakkuudella. Toistelimme tuota riemastuttavaa sanaa.
Jälkiruoka oli ihan älyttömän hyvää suklaakakkua! Jokainen
olisi halunnut saada ensimmäisenä oman palansa. Varsinkin minä ja ainakin ennen
miestäni, koska viimeksi hän sai ennen minua kakkua. Päätimme jakaa kakkupalat
sen mukaan, kenellä on seuraavana syntymäpäivä. Jaakko, joka juhlii 15.12.,
huusi, että selvä on, hän ei sitten edes halua, kerta saa viimeisenä. Sanna sai
omasta mielestään paljon pienemmän palan kuin muut, joten hän vaati palan
kylkeen vielä ainakin ruokalusikallisen lisää. Lopulta hän jaksoi annoksestaan
vain puolet.  Pyyhimme suumme hihoihimme
ja kätemme housuihimme ja lähdimme pöydästä. 
Ruuan jälkeen lähdimme ulos. Vain kaksi kävi vessassa ennen
lähtöä, joten heti, kun olimme päässeet ulos, menivät loput neljä käymään vessassa.
Emme keksineet ulkonakaan mitään tekemistä, joten ravasimme
sisään ja ulos. Jätimme ulko-oven ravatessamme auki. Pohdimme kävelylenkkiä
uudella asuinalueella sekä kirkon iltavalaistuksen katselukävelyä, mutta emme
päässeet yhteisymmärrykseen reitistä, joten emme lähteneet ollenkaan. Kymmenen
minuuttia seisoimme pihalla, kunnes päätimme palata sisään. 
Jätimme vaatteemme ryttyyn eteisen lattialle. Minä laitoin
läpimäriksi kastuneet lapaseni ja piponi laatikkoon, jossa säilytän
ulkovaatteitani. Osa porukasta kasasi ulkovaatteensa olohuoneen matolle niiden
47 dvd-levykotelon päälle. 
Aloimme treenata Huominen
on huomenna
-biisiä. Katja sai olla tällä kertaa Anna Abreu. Hän laittoi
päälleen 80-luvulla käyttämäni jumppapuvun, jonka veti takaa string-asentoon. Vaatteet
vain lentelivät, kun heitimme omiamme päältä ja kaapeista tilanteeseen sopivia
lattialle. Miehet päättivät esiintyä ilman paitoja. 
Oli kyllä älyttömän hauskaa vetää porukalla tunteella, että ”parit likat, voin tarjoo niille margaritat, ennen ku mä sanon, et nää on nyt vikat, öögat vielki kii niitten bikineis, volat
niin täysil et tietää koko city meist”. Vaihdeltiin rooleja ja rooliasuja
ja vedimme biisin läpi seitsemän kertaa. Lauloimme kovaa mikrofoneihin,
ja Jaakko kertoi myös sopivissa väleissä sitä pieruvitsiä. Toimi! 
Kesken biisin
Ville ehdotti, että alkaisimme olla sokkoa tai piilosta. Päätimme yhdistää ne
kaksi. Katja meni piiloon eteisen naulakkoon takkien taakse, Jaakko nojatuolin
taakse, Sanna auki olevan oven taakse, Ville sängyn alle, minä olin sokea etsijä
ja mieheni kulki koko ajan takanani muiden hihitellessä piiloissaan. Otimme
koko talon haltuun emmekä itsekään aina tienneet, oliko menossa piste, purkkis,
hippa vai sokko. 
Ovikello soi.
Naapurin Jaana pyysi minua lenkille. Olin jo pukenut ulkohousut ja vetämässä
takkia päälle, kun mieheni sanoi, etten saa lähteä. Suutuin ja sanoin, että en
ole nähnyt Jaanaa ikuisuuksiin, mutta ei auttanut. Harmitti, koska olin ehtinyt
luvata Jaanalle! Mitä Jaana nyt minusta ajattelee? Onko ystävyytemme nyt ohi?
Kaikilla oli
koko ajan joku juttu menossa. Katjan pikkarit olivat koko ajan huonosti, joten
hänen miehensä auttoi niitä paremmin muutaman minuutin välein. Minun lettini
oli koko ajan ihan huono, joten revin sitä raivokkaasti auki koko ajan ja tein
uutta. Sanna treenasi sitä täydellistä kärrynpyörää. Jaakko kävi katsomassa
koko ajan kännykästään, mitä hänen osakkeilleen kuuluu. Siis ihan koko ajan.
Villeä pissatti koko ajan. Mieheni repi hampaillaan huuliaan koko ajan. 
Päätimme
naisporukalla vaihtaa jotain ihanampaa päälle, joten nostelimme pikkumustiani
ja iltapukujani kaapistani. Vaihdoimme myös kivemmat alusasut päälle ja teimme
toisillemme kampauksia. Miehet päättivät pelata konsolipeliä. Menimme
mekoissamme katsomaan, mutta he huusivat, että nyt on heidän peliaikansa emmekä
me saa edes katsoa heidän pelaamistaan. 
Siirryimme keittiöön, jonne kuului
miesten pelaamisesta kovempi meteli kuin jääkiekon MM-kisakatsomosta. Ville
kuului suuttuvan, kun ei pärjännyt muille. 
Söimme keittiön
lattialla istuen salaa mieheni joululahjasuklaita ja kikattelimme. Parhaat
ystävät, paras vierailu ikinä! Huippuhauska ilta yhdessä!
Jälkikirjoitus: 
Ei meillä ollut
ketään kylässä, mutta me olimme juuri koko perheellä ystäväperheemme luona.
Seurasin syrjäsilmällä lasten touhuja ja totesin, että heillä oli varmasti
paremmat bileet kuin meillä aikuisilla. Kyllä Anna Abreuksi pukeutuminen
voittaa sivistyneen maahanmuuttopolitiikkakeskustelun mennen tullen. Ensi
kerralla minä vedän sen jumppapuvun päälleni!
Juttu jatkuu mainoksen jälkeen
Juttu jatkuu

Kommentit (0)

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Yli pyykkivuorten
HANNA Havaintoja perhe-elämästä, äitiydestä, naiseudesta, sisustamisesta ja lapsen keliakiasta. Vertaistukea myös uhmaikään, kouluikään, murrosikään ja ruuhkavuosiin. Blogissa mukana "Aava", s. 2011, "Henrik", s. 2006, "Matilda", s. 2003 ja aviomies. Yhteydenotot: ylipyykkivuorten@gmail.com

Arkisto

Instagram

  • Tämä viikko ei ole ollut ihan parhain. Ajoin töistä kotipihaan 21.15 ja menin takapihalle katsomaan omenapuiden kukkia. Eka hetki ulkona koko viikkona. Ihana ilta!

ylipyykkivuortenblog

Suomen suurin perheblogiyhteisö tarjoaa luettavaa ja vertaistukea niin odotusajasta, vauva-arjesta, taaperon uhmasta kuin muistakin perhe-elämän iloista ja haasteista. Tarjolla on huumoria, vinkkejä, arjen vertaistukea, kyyneliäkin. Tervetuloa joukkoon!

Seuraa
meitä: