Vessa, äidin turvasatama

Jos meille tulisi nyt vieraita, niin ottaisin heidät vastaan
jommassa kummassa vessassamme. Siivosin ja pesin nimittäin tänään vessat, joten
ne ovat nyt edustuskelpoiset. Katselin päiväkausia sormenjälkiä peilissä ja
roiskeita pöntöissä ja lopulta tein kymmenen minuutin urakan, josta tulee sama
fiilis kuin maratonin juoksemisesta. Kyllä nyt kiiltää!

Siinä hammastahnaroiskeita lavuaareista hinkatessani mietin,
miten monessa asiassa ihmisen elämässä vessat ovat mukana. Tietenkin meillä
länsimaisilla vessa näyttelee osaa joka päivä, mutta kuitenkin, muutenkin.
Vauvan syntyessä hoitopöytä tai -alusta saattaa olla
vessassa, joten siellä ihminen saa sekä puhdasta ylleen että suukkoja
varpaisiin, kutituksia mahaan ja raavaaltakin iskältä kuiskaten lepertelyjä.
Meidän Henrik hymyili ensimmäistä kertaa juuri vessassa vaippaa vaihtaessa.
Miten suuri tapahtuma on koko suvulle ensimmäiset
onnistumiset potalla. Hyvä ettei lähetetä kuviakin tuotoksista. Tai kyllä lähetetään,
minullekin on lähetetty suvun onnistumisista oikein lähikuvia. Suurta riemua
siis sekä isoille että pienille asianosaisille lähipiirissä.
Uhmaikäisen kanssa taas vessassa saatetaan käydä suurta
tahtojen taistelua. Luvataan tarroja, joku epätoivoinen jopa suklaata. Joku
saattaa elämänsä alkutaipaleella tehdä hyvinkin suuria elämysmatkoja pottailun parissa, kuten maalata vaikka
seiniä sillä itsellään tai maistaa tuotoksia. Olen kuullut!

Vilkkaan taaperon kanssa on erityisen miellyttävä käydä yleisissä
vessoissa. Niistä kokemuksista saa mukavia muistoja pitkäksi ajaksi. Siitä
kirjoitin aiemmin näin, lue tästä.
Erityisen merkittävässä asemassa vessa on erilaisissa
sairauksissa, jotka vaativat välitöntä toiletin läsnäoloa. Jokainen lienee
joskus viettänyt vessassa tuntikausia mahataudin, raskauden, krapulan tai jonkun
sairauden takia. Siksipä vessassa olisi kätevää olla joku laveri aina sekä
viihdyttävää tekemistä ja hyvää musiikkia.
Ei niin suurta hätää, ettei vessasta ilahtuisi. Mutta ei
tämän pitänyt olla mikään kakkajuttu.

Minä olen innostunut nyt sisustamaan vessaa! Miten unohdettu
huone, jossa kuitenkin lähes kaikki vieraatkin käyvät!
Vessaan saa aika halvalla uusittua ainakin tekstiilit, kuten
maton ja käsipyyhkeet. Vessassa voi hullutella väreillä, jos ei muualla
uskalla. Minä esimerkiksi hulluttelen vessassa harmaan ja valkean sävyillä.
 
Olen nyt innostunut tuoksutikuista ja -kynttilöistä, joilla
vessaan saa hyvän fiiliksen.  Jos äiti-ihmisellä
on jo hankittuna kauden ulkovaatteet lapsille ja aletkin kahlattu läpi ja huonekalutkin
on sen verran uusia, että ei kannata haaveilla niiden vaihdosta, niin voi
vaikka innostua tuoksutikuista. Niitä voi sitten äiti-ihminen googletella vaikka
yhteen asti yöllä muiden mentyä ajoissa nukkumaan.
Siivouksessa ei saa unohtaa siivota vessan kaappeja, koska
vieraat saattavat penkoa lukitun oven takana kaappeja! (Lue tästä.) Pidä siis
vessasi siistinä! Ehkä järkyttävintä onkin vieraiden jo istuutuessa sohvalle
tajuta, että unohti pestä vessan, ja tietysti siellä jo joku kävi. Siitä ei
siivousneurootikko pääse äkkiä yli! Ei ainakaan, jos pöntössä on sellaisia kauheita
jälkiä…
Joskus saattaa käydä niin, että odottaa ikuisuuden puhelua vaikka
lääkäriltä. Puhelua ei vain tule, ja sitten on pakko mennä vessaan, tietysti puhelimen
kanssa. Juuri, kun olet kurottamassa paperiin, soi puhelin. Sitten puhelu vain
kestää ja kestää etkä pääse pöntöltä pois, kun et voi puhelun aikana vetää
pönttöä. Samaan aikaan lapsi huutaa oven takana, että ”äiti oikeesti,
multa menee kohta housuun, päästä mut jo vessaan”. 
Aika kauhea tilanne on myös sellainen, että olet kylässä
vessassa ja paperi loppuu eikä missään kaapissa ole lisää. Varsinkin miehelle
se on jotenkin vielä nolompaa. Oven läpi voi huutaa, että saisiko lisää
paperia, mutta paperin saadakseen on avattava kuitenkin ovi. Se näky ei
välttämättä katoa koskaan kummankaan osapuolen verkkokalvolta. Siinä voi käydä
ystävyyssuhteelle tai alkavalle parisuhteelle huonosti.
Vessassa tapahtuu kaikenlaista! Meidän alakerran
kylpyhuonevessan lattialla maalataan vesiväreillä ja muovaillaan, tehdään siis
suurta taidetta. Jos pieni lapsi on liian kauan vessassa, on syytä huolestua.
On muitakin huolenaiheita kuin ruskeat seinät. Yksi lapsistamme konttasi
kymmenenkuisena onnellisena vessasta naama täynnä valkoista jauhetta. Oli
sitten syönyt tyytyväisenä wc-raikastimen! Myrkytyskeskuksesta totesivat, että
älkää antako hetkeen juomaa, voi alkaa kuplia. Siinä kaikki, onneksi! Voin
kertoa, että kesti todella monta vuotta ennen kuin meille hankittiin
raikastimia uudestaan. 
Ihan ykkösjuttu on myös elämän ensimmäisinä vuosina käydä
nuolemassa vessaharjaa ja sukeltamassa vessan roskikseen aina, kun vain ehtii.
Huippua!
Koska vessan ovessa on lukko, voi vessassa tehdä rauhassa
kaikenlaista. Olen esimerkiksi paketoinut vessassa joululahjoja.
Vessassa voi tietysti myös tuhota äidin kymmenien eurojen
meikit parissa minuutissa tekemällä itselleen ja veljelleen kauniit kasvot tai
inkkarimaalaukset tai testata, miten paljon vettä tulee käsisuihkusta ja millä
voimalla. Ja tuleehan sitä, paljon! 
Minulla on vessassa piilossa salainen paperi. Neljääkymppiä
lähestyvän naisen on tarkkailtava painoaan, joten kirjoitan siihen ylös silloin
tällöin painoni. En tietenkään pitsailtojen enkä suklaaövereiden jälkeen, mutta
salaattikausina. Se on tietenkin nolo paperi eikä sitä saa nähdä vieraat eikä
varsinkaan varhaisteini. Unohtakaa tekin, että kerroin. 
Vessassa on muitakin kiinnostavia juttuja, kuten tamponeja
ja joillain myös kondomeja. Ja joillain saattaa olla liukuvoidettakin vessassa.
Jos kaksivuotias löytää sellaisen purkin ja voitelee sillä alastoman itsensä ja
juoksee karkuun, niin voi herranjestas miten sellainen lapsi on vaikea saada
kiinni! Niin sanotusti luistaa ja liukuu käsistä. Lips, lips! 
Jos on käytössä perhepeti tai perheessä on ehtiviä taaperoita
tai uteliaita varhaisteinejä, voi kuulemma vessassa lukon takana  harrastaa myös Pikkukakkosseksiä. 
Monikäyttöinen huone siis! Suuria tunteita! Ja siellä
vessassahan se raskaustestikin sitten tehdään ja toivotaan, että tulos on se,
mitä nainen haluaa. Siis nainen toivoo, että tulos on sitä, mitä juuri hän
haluaa. 
Jos ei pelkää esimerkiksi hämähäkkejä niin mökkivessat
tuovat onnellisia muistoja lapsuudesta. Kesäyössä hipsit yöpaidassasi yökasteen
keskellä pitkässä ruohossa kohti ulkohuussia. Vähän  palelee ja jännittää, yksinäinen lintu laulaa. Sitten juokset äkkiä takaisin sisään ja peiton alle samaan huoneeseen, jossa
koko perhe nukkuu. Onnellista, mutta vain muistoissa… Onneksi kotona ei ole
ulkohuussia, ainakaan tällä 25 asteen pakkasella!
Upea pakkaspäivän valo!

Kun olin 13-vuotias, kävin äitini ja hänen ystäviensä kanssa seurakunnan bussimatkalla Venäjällä. Nelikymppinen naisseurani puhui avoimesti reissun tuomista vessaongelmistaan, ja minä olin kuolla häpeään. Rouvat varoittivat, että tällainen puheenaihe tulee minunkin arkeeni joskus. Ja kyyyllähän se on tullut. Sujuvasti juttelen lasten ja omat vessa-asiat mennen tullen kaikille, joita vähänkään kiinnostaa. Olen siis jo vahvasti matkaseurueeni ikäinen, keski-ikäinen. Sekin on huolestuttavaa, että bloggaan aiheesta vessa.
 
Mutta kyllä äideillä on oikeus sisustaa vessojaan ja haluta sinne
uusia peilejä ja kaappeja ja vaikka 45 euron tuoksutikkuja, koska monille
äideille vessa on ainoa paikka, jossa he saavat olla yksin. Tai ei tietenkään
ihan yksin, koska rinnoilla on pöntölläkin ollessa vauva ja oven alta näkyy
taaperon kaipaavat sormet ja eskarilaisen työntämä paperilappu, jossa lukee
”MIKS ET ENNÄÄ HALU OLL MEDDÄN KANNSSA. MEILÄONIKÄV”. They will
find you, turha yrittää ottaa mitään (vessa)irtiottoa perheestä.
Turvapaikka, sitä se vessa on ruuhkavuosissa rämpivälle
äidille. Vessassa voi pistää vaikka lauluksi, niin johan taas helpottaa. Mutta
ei kannata laulaa liian kovaa ainakaan Siskonpedin Masennusopperaa, että eivät
huolestu turhaan, mies ja lapset. Vessaan voi kätkeä vaikka hyvän romaanin ja
lukea sitä siellä hetken. Ottaa omaa aikaa lukkojen takana kauniisti sisustetussa vessassa. 
Vessareissun jälkeen helpottaa. Ainakin se vessahätä.

Kommentit

9 kommenttia

No hyvä, kiitos! 🙂

Mitä ihmettä?!? En saanut mitään otetta tästä kirjoituksesta.

Moikka! Blogini perustuu äitiyteen ja naiseuteen liittyvään huumoriin, tilannekomiikkaan ja itselleen nauramiseen. Elämä ei ole pelkkää hattaraa ja söpöstelyä, elämä on välillä pyykkivuoriin hukkumista, uhmakohtauksia ja masennusoopperaa. Kirjoitan lapsiperhearjesta niin kuin se on: elämän ihaninta aikaa, mutta välillä ei voi kuin nauraa tai vähän itkeä hysteerisesti. Sitten taas jaksaa. Lue ihmeessä myös vanhoja kirjoituksiani osoitteesta http://ylipyykkivuorten.vuodatus.net/

Meillä on nyt sellainen hylätty vessa. Lapsemme ovat juuri muuttaneet jokunen aika (1-3 kk) sitten pois kotoa ja se wc mihin viitattiin aina aikaisemmin "poikien vessana" on nyt melkein tyhjänpanttina. Käyn siellä välillä, ettei se tunne itseään ihan hylätyksi ja vaihdan pyyhkeitä samaan tahtiin kuin ennenkin, vaikkei kukaan olisi käyttänyt niitä pesujen välillä. 🙂

Löysin blogiisi Emmi Nuorgamin blogin ja sinun toisen blogisi kautta, tässä onkin aamu mennyt mukavasti postauksiasi lukiessa.

Tervetuloa mukaan Campasimpukka! Hyvä, että ymmärrät vessan sielunelämää. Vessat, nuo kovia kokeneet arjen sankarit! Täytyypä kurkistaa sinunkin blogiasi.

osuva kirjoitus, kiitos tästä – sait hymyilemään 😀

Mahtavaa! Kiva, että olet löytänyt blogini!

Ja lue myös Vuodatukseen jääneet kirjoitukseni! Harmittaa, että niitä ei voi siirtää tänne. 🙁

Minusta tämä oli just osuva 😀

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä