Maailman rakkain pehmolelu

Isosisko kävi laittamassa sen vastasyntyneen pikkusiskon kainaloon siskolle
vuokrattuun ensisänkyyn. Isosisko tai isoveli muistutti aina, että se pitää
ottaa mukaan myös vaunu-unille sekä kylään. Ja sitten se otettiin. Ja sinne se
sitten jäi, pikkusiskon kainaloon.

Yksivuotiaan oivallus: kaksi pupua!

 

Kaksivuotiaan suurin rakkaus.

Ihan pieni Pupu, vaaleanpunainen ja pullea, on kulkenut meidän Aavan mukana
jo kohta viisi vuotta. Se tekee maailman tärkeintä työtä: lohduttaa, antaa
hellyyttä, rakastaa ja uskaltaa Aavan puolesta.

24/7-työ on verottanut Pupua, Pupu Pupusta viralliselta nimeltään, joten se
on päässyt laihtumaan. Se on ohut, harmaa ja reikäinen, mutta se muuttuu koko
ajan rakkaammaksi.

Sen turkkia on pussattu ja siihen on pyyhitty kyyneleitä satoja kertoja. Se
on ollut piilossa kymmeniä ja kymmeniä kertoja, mutta löytynyt aina. Hassu pupu
on vähän kujeilevakin!

Pupu on nähnyt maailmaa. Se on ollut muutaman kerran lentokoneessa, mutta ne
eivät ole ainoita lentokokemuksia. Se on lentänyt myös yleisten vessojen
lattialle, parvekkeelta takapihalle ja voltilla ja kärrynpyörällä sohvalta
lattialle. Joskus se on lentänyt isosiskon ja isoveljen väliä pikkusiskon
kirkuessa keskellä, mutta kun se on päässyt takaisin pikkusiskon syliin, on se
antanut sata pusua.

Pupu on ollut päiväkodissa, kaupassa, konsertissa, hotellissa, mummolassa ja
kavereilla. Se on nukkunut pinnasängyn ja rattaiden lisäksi kerrossängyssä,
käsilaukussa ja turvaistuimessa. Se on ollut myös monta yötä yksin, esimerkiksi
kerran Rosson leikkipaikan pöydällä sekä monesti ystävien luona. Pupu on tullut
sitten kotiin postipaketissa ja sieltä Rossosta foliopäällysteisessä
pitsapussissa.

Pupu on tosi rohkea. Kun pitää ottaa verikoe tai mennä sairaalaan tähystykseen,
tehdään toimenpiteet aina Pupu Pupuselle ensin. Kyllähän sitä itsekin uskaltaa,
jos Pupukin!

 

Pupu osaa laulaa! Sen bravuuri on Juha Tapion TSNEH, mutta ei se kenellekään
muulle kuin Aavalle laula, että ”tykkään susta niin, että halkeeeeeen”.
Vain Aavalle. Kun Juha Tapio laulaa radiossa, alkaa Aava nauraa, että Pupun
lauluahan se Juha siellä vetää. Kiva, että Juha Tapiokin osaa sen Pupun biisin!

Joskus Pupu on pakko salaa viedä ja pestä tai korjata sitä ihan vähän niin,
että Aava ei edes huomaa.

Tällä viikolla Aava huomasi jotain, ja niin huomasivat kyllä kaikki muutkin,
koska Aava kirkui. Ja kun hän kirkuu, kirkuu hän todella kovaa ja todella
korkealta.

Meillä hoidossa oleva maailman rakkain Helmi-koira halusi myös rakastaa
tuota maailman rakkainta Pupua. Helmin rakkaus on semmoista hepuliriehumista,
jollaista ei vanha Pupu oikein enää jaksa.

Siinä kävi sitten näin. Ja Aava kirkui. Ja me kauhistuimme.

”En nyt Aava ihan näe sinua, mutta rakastan kyllä! Tässä olen.”

Onneksi on postimyynti. Seuraavana päivänä postilaatikosta löytyi aarteita,
joilla Pupu herätettiin henkiin. Uudet silmät ja uusi vaaleanpunainen nenä!

Pupulle jäi lievä hajataitto, mutta se ei haittaa. Kun Pupu Pupunen vihdoinkin
taas näki Aavan, se pussasi Aavan ihan märäksi. ”Pupu alkoi heti vain pussailla”, nauroi Aava, joka itsekin pussaa Pupun lisäksi kaikkia perheenjäseniä sellaiset 50 kertaa vuorokaudessa.

Entistä rakkaampana, kolhujen
kasvattamana se palasi joukkoomme ja katsoo taas meitä niin viisain silmin
valmiina lohduttamaan, antamaan hellyyttä, rakastamaan ja uskaltamaan.

Jokaisella meillä pitäisi olla oma Pupu.

 

Kommentit

8 kommenttia
Hanna Maaria, Yli pyykkivuorten

Voi ihana Puppi ja ihana pieni!

Avatar

Siis tämä postaus on ❤️!

Avatar

Kiitos Sari! Kiva, kun kävit blogissa! 🙂

Avatar

Ihana postaus! <3 Meiltä löytyy myös paljon rakastettu ja ei enää niin valkoinen pupu! 🙂

Avatar

Voi ihana A-muru! Puput on parhaita, ne osaa rakastaa!

Avatar

Löysin vasta blogisi kun olit jättänyt kommentin Iinan blogiin (toisinaan yöllä ei saa unta, onneksi löytyy uusia hyviä blogeja !) Sulla on tosi hyvin ja värikkäästi kirjotettuja tekstejä! Oon lukenut tähän asti uusimmat 🙂 ja varmasti jatkan eteenpäin!

Kommentti on kuitenkin pakko jättää nyt, koska aloin lukemaan tätä postausta samalla innolla kuin muitakin, varsinkin kun kerrottiin pienen tytön tärkeimmästä kamusta. Mun sydän oikeasti muljahti kun luin ja näin kuvan, mitä pupulle on tapahtunut ! Onneksi kaveri saatiin korjattua entistä ehommaksi <3 tämä mulkahdus tapahtui varmaan siksi, koska minullakin on maailman tärkein kaveri nimeltä Apunalle. Apunallen langasta tehty nenä koki pienimuotoisen leviämisen pikkuveljeni kaverin kourissa varmaan yli kymmenen vuotta sitten, enkä ole osannut korjata sitä, mutta nenä onneksi löytyy vielä 🙂 Apunalle on kulkenut kohta matkassa 23vuotta, koska täytän maaliskuussa 24, hurjaa. Apunalle edelleen kulkee mukanani opiskelupaikkakunnaltani kesäksi aina kotipaikkakunnalle ja kesän jälkeen takaisin. Jos tulisi tulipalo, Apunalle olisi se, minkä pelastaisin (jos kaikki ihmiset olisi jo pelastettu, ja meillä ei ole eläimiä). Niin se maailman tärkein kaveri saattaa olla teidänkin pienellä tärkein vielä parinkymmenen vuodenkin päästä 🙂 minun ja poikaystäväni väliin Apunalle ei sentään ole päässyt seitsemän vuoden aikana nukkumaan vaan hengailee pörrömatolla tai penkillä 😀 Apunallelta terveisiä Pupulle. Ja minulta kiitos sinulle blogista, jossa on oikeasti kiinnostavat/mukaansatempaavat tekstit ! -M

Avatar

Voi ihana palaute M, olipa kiva saada tämä viesti!

Apunalle kuulostaa just niin ihanalta kuin varmasti onkin! Mistä sen nimi tulee? Aina auttaa?

Pupulta hali Apunallelle! Veljet ja koirat on pelottavia!

Avatar

Meillä juuri 6v täyttänyt rettuuttaa edelleen mukanaan (tosin kunnosta johtuen enää kodin sisällä) omaa pupuaan ”Puppia”, jolla joskus kauan sitten oli pää, maha, jalat ja sininen selkä (sellainen rättimallinen vaukirjasta lahjana saatu). Nykyään pupusta jäljellä on enää selkä ja jalat, vaikka aikani yritin parsia sitä kasaan. Puppi on reissannut mukana ympäri maailmaa ja ollut turvana päiväkodissa ja sairaalassa. Se on jäänyt kauppaan isoon kauppakeskuseen ja löytänyt takaisin lapsen turvaisaan syliin. Sille edelleenkin sanotaan halit ja pusut, kun lähdetään aamulla hoitoon ja yleensä kotiin tullessa ensiksi on etsittävä pupu ja rutistettava sitä. Onneksi nykyään toinen, helpommin korvattavissa oleva, unikaveri kulkee mukana päiväkodissa. Mummolaan maailman toiselle puolelle Puppi pääsee vielä mukaan. Toivottavasti pupu kestää niin pitkään kuin lapsella on tarve, mutta kovin montaa pesukertaa se ei enää ikävä kyllä kestä.

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä