Yleinen 8.3.2016

Hieno ja täyteläinen virpomisvitsojen askartelemisen perinne. Haittaako jos karkaan?

Juttu jatkuu mainoksen jälkeen
Juttu jatkuu

Palmusunnuntaina pienet noidat, kissat ja tiput kiertävät ystävien ja naapureiden ovilla. ”Virvon varvon tuoreeks terveeks” on suloisesti puoliksi unohduksissa, noidilla on hellyttävät pisamat nenällä ja korit täyttyvät kimaltelevista suklaamunista. Ihana perinne!

En vaan voi sille mitään, että jo paria viikkoa ennen pääsiäistä minua alkaa ahdistaa.

Noidat pukeutuvat värikkäisiin hameisiin, kirjaviin essuihin, puna-kelta-ruskea-oranssihartiavillahuiveihin ja päähän kiedottaviin pinkki-kukallisiin silkkihuiveihin. Minä vaan kysyn joka ikinen pääsiäinen, että mistä niitä sellaisia vaatteita saa? Äidin vaatekaapista? Ihan varmasti!

Kenellä on oikeasti kirjavia villahameita ja esiliinoja? Vuonna 2016? Oikeasti? No voin kertoa, että ei ainakaan minulla. Minähän pukeudun sillä tavalla värikkäästi, että mustien, valkeiden ja musta-valkeiden paitojen lisäksi minulla on myös harmaita paitoja. Kun oikein revittelen, laitan mustien farkkujen sijaan siniset.

Velho, noita ja kissa tuskaisen vaatekaappien mylläämisen jälkeen.

On siis turha huokailla pääsiäisestä toiseen vaatekaappini edessä ja yrittää löytää sieltä noidille asuja ja asusteita. Mietin, että jos annan heille oman vaatekaappini sisältöä virpomiseen, luullaan herttaisia pisamanaamojani pahan voimissa työskenteleviksi noidiksi, kenties jopa saa*piiiip*nanpalvojiksi! Mustat farkut ja musta villatakki eivät ehkä tuo kovinkaan kummoista suklaamunaröykkiötä.

On kai sitten mentävä kirpparille etsimään sopivia vaatteita. Voisiko siellä olla osasto ”noidat”, niin pääsisin helpommalla? Hei ihan oikeasti: keneltä jää liian pieneksi tai isoksi vaatteita tyylilajissa noita?

Hieno ja täyteläinen virpomisvitsojen askarteluperinne

Ennen kuin päästään edes virpomaan, on tehtävä tietysti virpomisvitsoja. Annan Niina Lahtisen kertoa puolestani, mitä ajattelen askarteluhetkistä, joilla on tietty deadline ja päämäärä. (Mobiilissa video ei välttämättä näy! Katso tästä video Virvon varvon.)

 
 

Lupaan kyllä aina lapsille, että teemme vitsoja, mutta sitten… Pitää käydä kaupassa. On vietävä auto huoltoon. Lapsilla on kokeita. Suksisauva katkeaa ja ilta menee urheiluliikkeissä. Lapset saavat kutsun kaverinsa syntymäpäiville. On pestävä oma tukka, taiteltava neljä korillista puhdasta pyykkiä kaappeihin ja tehtävä 80 kyykkyä maaliskuun kyykkyhaasteen vuoksi.

Ei tule ihan ensimmäisenä otettua työpäivän jälkeen askartelumateriaaleja kaapista.

Kaikki pajut lähimmän viiden kilometrin sisällä on raiskattu väkivalloin, kun alamme lopulta etsiä virpomiseen sopivia oksia. Ajelemme siis työpäivän jälkeen ruuanlaiton, kauppareissun ja harrastusten välissä ympäri naapurikyliä pajuja bongaillen.

Kun minulla on asiaan hyvä flow, on lapsilla ”ihan kohta, joo joo, kohta, teen vain yhden jutun” -päivä. Ensimmäisen vitsan teon jälkeen kaveri tulee ovelle, ja lapsi painelee kaverin luo leikkimään prinsessaa. Minä jään tuijottamaan vitsoja tyypertyneenä.

Silkkipaperit, oksat, liimat, sakset ja pienet tiput ja puumunat ovat viikon keskellä ruokapöytää ja lopulta myös ruokapöydän alla ja olohuoneen lattialla. Yksi lapsista tekee hirveän paljon enemmän vitsoja kuin muut, mikä saa aikaan hankaluuksia sisarussuhteissa ja perhearjen sujumisessa.

Tuuhea ja vihreä kuin vegaanin parta

Rairuoho olisi tietysti pitänyt jo laittaa kasvamaan, että se olisi tuuhea ja vihreä. Kaikki kasveihin liittyvä on totaalisen kaukana mukavuusalueestani. Kukkiemme multia ei ole vaihdettu vuosiin.

Lapset näkevät silmissään valtavan rairuohoviidakon, johon he kätkevät iloisesti kikattaen tipuja ja munia. Minä näen astian täynnä kuivaa tai vaihtoehtoisesti hometiplojen täyttämää multaa. Astian kummallakin reunalla on muutama hapsu ruohoa kuin teinipojalla partahaivenia. Harottaen, siellä täällä, anteeksipyytävästi.

Ystävälläni on sisustukseen sopivat rairuohokukkapurkit. Ei semmoisen edessä voi kuin huokaista syvään.

Näin äskettäin, että joku oli pessyt ja kuivannut maitopurkit, leikellyt pohjista sopivat laatikot, kasvattanut laatikoihin tuuheat ruohopuskat, liimannut laatikon päälle vanhaa sanomalehteä, sipaissut ympärille puotinarusta rusetin ja, mikä pysäyttävintä, liimannut päälle Dymolla mustan kohokuvioisen tekstin ”With love”.

Pääsiäisruohoa with love! Vähemmästäkin alkaa vituttaa.

Isä pukee, isä meikkaa, isä valokuvaa

Kyllä minä sallin lapsilleni pääsiäisen riemun ja riemuitsen kyllä itsekin, kunhan päästään tästä kasvata ruoho – etsi sopivat kuteet – pue vaatteet, jotka kelpaavat kaikille – meikkaa oikealla tavalla ilman perheriitaa oikeanlaiset pisamat – askartele sopivasti mutta ei liikaa  -suorittamisesta. Lapseni saavat kyllä virpoa sydämensä kyllyydestä ensi viikon sunnuntaina.

Tänä vuonna onkin vuorossa koko perheelle todellinen yllätys virpomisperinteeseemme. Se onkin vähän isompi yllätys kuin suklaamunan rihkamalelu. Tänä vuonna emme huokaile minun vaatekaappini edessä vaan miehen! Tai vaikka minunkin kaappini edessä, mutta ilman minua!

Minä ja kolme ystävääni nimittäin toteutamme Kaija Koon Supernaisten ideaa ”Tää on se hetki, ei multa mitään vaadita.Vaan meidän retki, neljä samankaltaista”. Me Vuoden Äiti -tittelin ansaitsevat hulttioäidit nimittäin jätämme lapset isänsä huomaan yhtenä lapsen vuodenkierron merkittävimpänä päivänä sitten joulun ja synttäreiden. Me Supermutsit käskemme miehiämme eron uhalla meikkaamaan lapset pisamaneniksi, etsimään sopivat releet, viemään pitkin kyliä läheisten oville virpomaan sekä lähettämään ainakin kaksi valokuvaa äideille virpojista.

Lähdemme katselemaan vähän toisenlaista virpomismeininkiä: laitamme korkkarit kattoon Suomipopin 15-vuotisjuhlaristeilyllä. Yritämme olla syyllistymättä hienon ja täyteläisen virpomisperinteen missaamisesta, yhden lapsen hartaasti odottamasta ainoasta nimipäivästään, jota perinteisesti juhlistaa koko perhe sekä yhden lapsen Helsingissä järjestettävistä merkittävistä taitoluistelukisoista.

Onhan se palmusunnuntai ensi vuonnakin! Tuleehan niitä kisojakin… Korkkarit kattoon!

Kerro omat traumasi vapaasti blogin kommenttikentässä tai Facebookissa. Feel free! Minä ymmärrän sinua. Puss!

Juttu jatkuu mainoksen jälkeen
Juttu jatkuu

Kommentit (2)

Onhan se ihanaa, mutta jotkut jutut sujuu itseltä luonnostaan ja jotkut taas ei… Pohdin tässä just, että minä päivänä ehdin sinne kirppikselle XD




0
1 vastaus

Hahah tää oli hauska, vaikka kyllä tosiaan pääsiäinen on yhtä stressaava mitä joulukin! Mä juuri nakitin pikkusiskolleni homman;hän saa hakea pajunoksat niin mä voin ostaa koristeet 😀 Toisaalta odotan hulluna virpomispäivää sillä tää on ensimmäinen laatuaan kun helmi lähtee virpomaan, niin jännää ♡ jään muute seurailemaan 😉




0
1 vastaus

Onhan se ihanaa, mutta jotkut jutut sujuu itseltä luonnostaan ja jotkut taas ei… Pohdin tässä just, että minä päivänä ehdin sinne kirppikselle XD




0
1 vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Yli pyykkivuorten
HANNA Havaintoja perhe-elämästä, äitiydestä, naiseudesta, sisustamisesta ja lapsen keliakiasta. Vertaistukea myös uhmaikään, kouluikään, murrosikään ja ruuhkavuosiin. Blogissa mukana "Aava", s. 2011, "Henrik", s. 2006, "Matilda", s. 2003 ja aviomies. Yhteydenotot: ylipyykkivuorten@gmail.com

Arkisto

Instagram

  • Täydellisestä päivästä jäi puuttumaan vain yksi asia. Olin töissä motoristitapahtumassa, mihin yritin pukeutua katu-uskottavasti niin kuin näkyy. Haaveena oli saada kuvia, kun istun jonkun pyörän päällä, mutta arvioin siihen sopivan ajan väärin. Ehkä ensi vuonna sitten. 😂🏍 Grillailtiin ja syötiin kauan ulkona. Minä ja mies istuttiin pöydän ääressä kahdestaan vielä tunti lasten lähdettyä pöydästä ja juteltiin vaikka mistä aina lasten kuukausirahan määrästä Matildan rippijuhlien järjestämiseen. 
Minä ja Henrik kävimme kahdestaan pyöräilemässä ja rannalla. 
Ihan mahtava päivä! Millainen sunnuntai teillä oli? Mitä teitte?

ylipyykkivuortenblog

Suomen suurin perheblogiyhteisö tarjoaa luettavaa ja vertaistukea niin odotusajasta, vauva-arjesta, taaperon uhmasta kuin muistakin perhe-elämän iloista ja haasteista. Tarjolla on huumoria, vinkkejä, arjen vertaistukea, kyyneliäkin. Tervetuloa joukkoon!

Seuraa
meitä: