Rakkautta on syödä suklaata lapselta salaa

Tuli vähän palautetta.
Tyttäreltäni, 12, puuttuu monta asiaa, jotka ystävillä ovat. Hänen rajansa ja sääntönsä ovat kuulemma tiukemmat kuin kenelläkään muulla koko ikäryhmästä eikä hänen omassa huoneessaan ole samanlaisia mukavuuksia ja viihdekeskusta kuin kaikilla muilla.
Kuuntelin hänen kiivasta monologiaan, joka päättyi siihen, että hän ei saa edes juoda kaakaota kuin viikonloppuisin, vaikka kaikki muut saavat aina, kun haluavat. Kaakaosäännön vuoksi hänelle nauretaan.

Hammaslääkäritrauma

Ajattelin kaakaonatsiuttani eilen, kun makasin hammaslääkärin vastaanotolla lasit silmilläni ja suu täynnä instrumentteja. Minulla on lapsuudestani vain yksi iso trauma, ja se on hammaslääkäripelko. Lukuisten antibioottikuurien ja myöhemmin oman laiskuuteni vuoksi minulla oli lapsuudessani paljon reikiä, joten osasin ulkoa hammaslääkärin vastaanottohuoneen kattoon kiinnitettyjen julisteiden tekstit.
Minulta löytyi reikä. Tiedän, miltä poraaminen tuntuu, ja kun itselläni siihen liittyy syvä lapsuuden pelon kautta aikuisuuden inhoksi muuttunut tunne, ei tilanne naurata. Ihan saan taas peiliin katsoa.
hampaiden heiluminen

Karkkipäivä kunniaan

Meillä ei juoda kaakaota, mehuja tai limsaa arkena. Syömme koko porukalla tiettyihin aikoihin, eikä ruokien välissä syödä mitään. Jugurtit, murot ja myslit ovat mahdollisimman vähäsokerisia. Karkkipäivä ei ole tietenkään päivä vaan karkkihetki kerran viikossa. Kenelläkään ei todellakaan ole karkkeja omassa huoneessa, vaan karkkeja ostetaan vain se määrä, mikä syödään lauantaina aamupalan jälkeen.

Kyllä meillä joskus lipsahtaa. Ystäviä käy kylässä keskellä viikkoa, ja nostetaan jäätelöä ja pullaa pöytään. Kauppareissulla saa joskus pienen suklaapatukan. Pääasiassa kuitenkin yritämme täysillä, että sokerisia herkkuja syödään vain viikonloppuna.

Vanhempien karkkipäivä: after eight

Vanhemmuutta ei jaksa aina suorittaa ilman suklaata. Mikään ei kruunaa rankkaa päivää paremmin kuin lasten nukahdettua syöty suklaapatukka. Siinä ei ole ehkä mitään pahaa silloin tällöin, jos vertaa siihen, että päivästä palautumiseen käyttäisi vaikka päihteitä.

Ajattelin hammaslääkärin penkissä suuni kunnosta tuomiota kuunnellessani jälleen kerran jo kauan sitten ajattelemaani asiaa: hyvää vanhemmuutta on syödä suklaata salassa. Jos aikuisen karkkipäivän on jostain syystä oltava joka päivä tai monta kertaa viikossa, on sen parasta olla after eight eikä lasten hereilläoloaikana.
lapsi

Reikiä nolla

Lapseni, huutakaa ja raivotkaa vaikka kuinka siitä, että muut saavat karkkia joka päivä, mutta te ette saa. Ette saa ja piste.
Kenelläkään kolmesta lapsestamme ei ole koskaan ollut yhtään reikää. Siitä olen kiitollinen. Jos muissa vanhemmuuden asioissa tuntuu usein, varsinkin uhma- ja murrosiän hyökätessä yhtä aikaa kimppuun, että ei tästä tule yhtään mitään, niin lasten hampaidenhoitonatsiudessa olen onnistunut.
hampaat, hammaslääkäri, suun terveys, reikiintyminen

Aikuisen tyhmät valinnat

Jos minä syön liikaa suklaata, minä lihon ja minä saan reikiä. Siispä minä sitten laihdutan ja minä kärsin kipua.
Jos minä annan lapselleni liikaa suklaata tai muuta sokerista, lapseni lihoo ja saa reikiä. Sitten lapseni saa kärsiä lihavuuden tuomista terveyshuolista sekä saa tuntea kipua hammaslääkärin poran alla.
Jos aikuisena ei opi omista virheistään, niin sittenpä kärsii, mutta miksi ikimaailmassa kukaan haluaisi lapselleen kärsimystä? Miksi jotkut eivät rajoita lasten sokerin syömistä?

Lue myös

Kommentit

8 kommenttia

Riippuu täysin lapsesta. Joku eläisi pelkällä vaalealla leivällä, voilla ja sokerimuroilla ja toinen taas on hyvin tarkka siitä, että on kasviksia ja hedelmiä ruokavaliossa joka päivä. Mielestäni (meidän) 12-vuotias tarvitsee vielä hyvin tarkat säännöt ja ohjeet syömiseensä. Joka päivä ei voi käydä Hesessä ja juoda mehuja tai limsoja ja vetää sipsiövereitä. Ehkä 14-15-vuotias jo ymmärtää tämän, mutta ei vielä meillä kukaan lapsista. Kasvatukseen kuuluu oleellisena osana myös terveellisen ruokavalion opettaminen. Meillä saa kyllä lapset olla valitsemassa viikon ruokia ja ottaa itse sopiva annos ruokaa. Minä kuitenkin päätän, mitä lautasella useimmiten on. Herkkuhetket on erikseen, niitä me kaikki tarvitaan.

Täytyykö tuosta kaakaosta jauhaa koko ajan? Niitä on erilaisia, sokerin määrä vaihtelee tosi paljon sen mukaan, mitä kaakaojuomaa käyttää. Takerrutko samalla tavoin esim banaanin syöntiin, sehän vasta sokeripommi onkin, entä tuoremehu? Ja olet varmaan tustunut vähäsokeristen tuotteiden terveysharhaan, ne voivat jopa olla enemmän haitallisia kuin hyödyllisiä. En ihmettele, että kaakaosäännölle nauretaan. Minä vain ihmettelen.

Kaakaogate! Kaakao menee joskus tunteisiin, eikä vain 12-vuotiaalla. 😉

Aamen! Tämän tekstin näytän miehellenikin, tämä on nimittäin asia, josta meillä käydään nyt vanhempien välillä keskustelua. Ei ole mitään järkevää perustelua sille, miksi lapsen pitäisi saada makeaa joka päivä. Silloin ei se varsinainen nannapäiväkään tunnu enää miltään. Kyläreissut/omien vieraiden käynnit ovat oiva poikkeus sääntöön ja nekin ovat ns. speciaalitilanteita, jolloin herkut esim. keskellä viikkoa ovat ok. Mutta minunkaan mielestä ei lapsi tarvitse, eikä heitä edes ole järkevää totuttaa päivittäisiin herkkuihin. He eivät vielä ymmärrä omaa parastaan eivätkä tiedä, mitä kaikkia haittavaikutuksia (hammasvaivat, lihoaminen ym.) päivittäisestä herkuttelusta voi koitua, ja siksi meillä vanhemmilla on vastuu pitää heidät "kohtuukäyttäjinä".

Niinpä! Oon just samaa mieltä!

Täällä ilmottautuu toinen lapsiaan sokerittomuudella kiusaava äiti. Tosin taidan mennä vielä muutaman askeleen pidemmälle. Meillä syödään vaan luonnon jogurttia ja aitoja hedelmiä. Meillä ei syödä valmisruokia eikä pullia lainkaan. Jos on pullaa tai kakkua se tehdään itse. Kaakaota meillä ei ole lapset saaneet koskaan kotona, mutta kahvilassa tai kylässä ovat saaneet, jolloin se maistuu paremmalle. Toki meillä on karkkipäivä ja silloin saa syödä valitsemiaan karkkeja. Useimmiten ne puoliksi syömättä ja niitä on lupa ottaa viikolla jos katsotaan leffaa tmv. Eli ei nyt nipoteta, kun ei niitä karkkeja ole kiloa ostettu karkkipäivään.

Kuulostaa hyvältä!

Hei!
Olen kyllä siinä samaa mieltä, että ei herkkuja joka päivä. Kuitenkin kyllä mielestäni yläasteikäisen nuoren pitää jo saada itse valita syömisensä. Se, että kotona on opetettu terveelliset ruokatavat auttaa nuorta eteenpäin, mutta kyllä hänelle mielestäni pitäisi jo suoda enemmän vapauksia valita syömisensä kuin esimerkiksi alle kouluikäiselle.

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä