Yleinen 25.8.2016

Ystäväni tarina: Johan on prkl, että täiongelmasta ei päästä!

Juttu jatkuu mainoksen jälkeen
Juttu jatkuu
Rauhallinen joulupäivä viime jouluna. Ruoka oli syöty eikä
ollut mihinkään kiire. Joulun tunnelma särkyi yhteen ainoaan lauseeseen, jonka
kuudesluokkalainen tyttäreni sanoi minulle. En unohda ikinä sitä lausetta: 
”Äiti, mun päätä kutittaa.”
Se lause oli semmoinen joululahja, jota meidän tupaamme ei
olisi tarvittu. Löysin lapseni päästä munia sekä pari vipeltäjää. Olin
hädissäni, ja etsin Googlesta tietoja. En tiennyt täistä yhtään mitään! Koska
asumme maaseudulla, oli ajomatka lähimpään päivystävään apteekkiin 70
kilometriä suuntaansa. Sinne me lähdimme yhdessä oikein kunnon joulupäivän
ajelulle. Ei paljon autossa juteltu.
Ostimme ainetta, joka laitettiin päähän ja annettiin
vaikuttaa yön yli. Laitoin aineet myös itselleni, vaikka minulta ei täitä
löytynytkään. Ennen nukkumaanmenoa siivosin perusteellisesti, pesin
liinavaatteet 60 asteessa ja saunotin 80-asteisessa
saunassa peitot ja tyynyt parin tunnin ajan. Vanha kansa sanoo, että pakkanen
ei ole niin tehokas täiden tappaja, joten siksi pesin ja saunotin.

Sadan euron
täitartunta


Mietin, mistä tartunta on voinut tulla. Ainoa mahdollisuus oli koulun
roolivaatteet ja sieltä joulunäytelmän harjoituksissa käytetyt tonttulakit.
Laitoin kouluun viestiä ja epäilyni tästä. Sain pahoittelevan viestin, mutta
varsinaista täitiedotetta ei lähetetty muille oppilaille.

Hoitokäsittely uusittiin tytölle viikon päästä ensimmäisestä käsittelystä, ja
näin voitimme sodan täitä vastaan. Aineita meni kolme pulloa ja koska piti
hankkia täikammat, meni rahaa noin 100 euroa plus tietysti saunan sähköt sekä
pyykinpesuaineet.

täi, Helsingin Sanomat, täit, täiedidemia, saivareet, täin munat
Kuvankaappaus Helsingin Sanomien jutusta. Lue tästä.

 

”Laitapa
tämä hauska hattu päähäsi, niin kuvataan!”

Huhtikuussa koulussa tehtiin elokuvaa, mistä tyttäreni oli
innoissaan. Elokuvaa varten oli taas käyty roolivaatelaatikolla, ja tsadam: tyttären
päässä kuhisi taas kutsumattomien vieraiden bileet.
”Ei taas!”,
huusimme yhteen ääneen. 
Tällä kertaa keitti huolella. Saman tien lähti Wilma-viesti opettajalle,
rehtorille ja terveydenhoitajalle. Viestin saatuaan terkkari soitti ja lupasi
infota myös muita vanhempia. Joukkoviesti lähtikin Wilmassa, ja  myös apteekkiin meni tieto, että on syytä varustautua
kunnon asein. 
Ostimme taas aineet ensimmäiseen käsittelyyn sekä viikon
päästä tehtävään uusintakäsittelyyn. Sata euroa oli jälleen selällään sekä taas
ne sähköt ja pesuaineet. Rahaa meni, mutta eniten harmitti lapsen puolesta. Ei
ole kivaa, että pää on täynnä verta imeviä, ällöttäviä hyönteisiä!

Puolitoista
tuntia päivässä

Tyttäreni aloitti juuri yläkoulun, ja roolivaatteet jäivät
näin muiden perheiden riesaksi. Kun viikko oli käyty koulua, putosin
polvilleni.
Tuli katkera itku. Prkl, ei taas! Ei meillä, ei minun tyttäreni
päässä! 
Rutiinilla ryhdyimme työhön. 
Aluksi näytti siltä, että homma on nopeasti ohi. Olihan meillä jo
kokemusta, ja aineitakin oli onneksi jo kotona. Kesken ne kuitenkin loppuivat,
ja jälleen rikastutimme apteekkia satasella. Onhan se hyvä, että meidän perheemme
elättää paikallista apteekkaria täiden voimalla. 
Tällä kertaa hoito ei tehonnut. Tällä hetkellä joka aamu ja
ilta kampaan tyttäreni hiukset täikammalla ja käyn vielä suoristusraudalla huolellisesti
läpi. Munat ovat mustia eikä niitä saa irti kuin kynsillä repimällä tai
raudalla polttamalla. Joka aamu ja ilta meiltä menee tähän rutiiniin 45
minuuttia. Lapsen puoleen selkään ylettyvät hiukset pidetään ehdottomasti
kiinni eikä meille saa hetkeen tulla yksikään kaveri kylään. Ei enää täitä
meidän kotiimme!

Pahin pelkoni
toteutui

Ei kestänyt kauaa, kun tapahtui se, mitä eniten olen
pelännyt. Pelko ei liity turhamaisuuteen vaan siihen, että sen myötä emme enää pärjää
emmekä selviä. 
Oma pääni alkoi
kutista. 
Raastoin täikammalla paksuja hiuksiani ja tiesin, että ei
sieltä mitään lähde. Munat ja saivareet eivät lähde kammalla vaan kynsillä
vetämällä. Kaksi päivää raavin omaa päätäni kynnenaluset verillä. Koska olemme
pääasiassa kahdestaan tyttäreni kanssa, en saanut apua pääni hoitamiseen. Lapsi
ei vielä pysty täysin auttamaan taistelussa täipirulaisia vastaan. 
Olin kasvattanut kahdeksan kuukautta hiuksiani, ja olin
tyytyväinen polkkatukkaani. Pelkäsin, että koska en saa täitä itseltäni pois,
tartutan ne uudestaan tyttärelleni. Oli vain yksi keino katkaista kierre ja
täiden ylivalta. 
Itkien otin koneen käteeni ja leikkasin tukkani pois.
Leikkasin pois kaiken. Nyt olen kalju. Ehdinpä käyttää kaiken energiani
tyttäreni kauniiden hiusten pelastamiseen. Mitäpä sitä ei lapsensa eteen tekisi? 
Mutsi on nyt kalju. Mutsilla on onneksi pipoja ja huiveja.
täi, Helsingin Sanomat, täit, täiedidemia, saivareet, täin munat, hiukset
täi, Helsingin Sanomat, täit, täiedidemia, saivareet, täin munat, kalju, nainen, kalju nainen
Mutsi ei ole skini eikä onneksi syöpähoidoissa. Mutsi vaan tekee kaikkensa, että tyttären päähän ei enää tulisi niitä pirulaisia.

 

Miksi ette välitä?


Olen vaihtanut lakanat ja petivaatteet neljä kertaa viikon sisällä.
Vesisateesta johtuen mikään ei tahdo kuivaa. Lähiaikoina olen vain pessyt ja
puunannut ja  kammannut, repinyt ja
raastanut. Täishampoot tekevät hiuksista todella kuivat ja takkuiset eikä
niiden kanssa saa käyttää hoitoainetta. Tyttöparka.

Apteekista suositeltiin Rausch-merkkistä pajunkuorishampoota ehkäisemään
tartuntoja. Siitä olen nyt lukenut paljon hyvää. Aiomme käyttää sitä. 

Luin muun muassa Helsingin Sanomien uutisesta (Lue tästä
Täit piinaavat taas koulujen ja päiväkotien alettua), että täiongelma on
kasvanut. Syynä on muun muassa se, että täiongelmaa ei osata tai haluta hoitaa
oikein. 
Täit eivät liity alempaan sosiaaliluokkaan, likaisuuteen tai
epähygienisuuteen. Täit viihtyvät erinomaisesti juuri puhtaissa hiuksissa. Täitä
voi tulla kenelle tahansa meistä, mutta miksi kuka tahansa meistä ei halua
hoitaa täitä pois omien perheenjäsentensä hiuksista?! Miksi kukaan haluaa
pitkittää tätä ongelmaa? 
En suosittele kokeilemaan täikierrettä kotona.
Juttu jatkuu mainoksen jälkeen
Juttu jatkuu

Kommentit (23)

Onhan ne toki inhottavia. Toisilla lähtee helpommin kuin toisilla. Kiitos kommentistasi. 🙂




0
1 vastaus

Hyi hyi hyi hyi hyi! Näitä mä pelkään eniten (kihomatojen lisäksi) nyt kun alkoi poikien päiväkoti. HYI! Ja ps. Hyvä teksti! 😉




0
1 vastaus

Meillä ei ole ollut vielä koskaan näiden vuosien aikana, mutta kerta se on ensimmäinenkin, jos on tullakseen. Todellakin hyi! Pidän peukkuja, että pojille ei tule.




0
1 vastaus

Perheissä työttömyyttä , rahat vähissä , alkoholi / mielenterveysongelmia – niin eipä nämä vanhemmat välitä oliko lapsilla täitä tai ei. Ja rahaa ei täishampoisiin ole – joten jätetään hoitamatta ja näin kierre on valmis.




0
1 vastaus

Voihan se olla niinkin. 🙁




0
1 vastaus

Onhan huomattu puhdistaa myös auton penkit/turvaistuimet, huonekalut jne. joista täitsrtunnan voi myös saada uudelleen.




0
1 vastaus

Hyvä huomio, en tiedä. Kiitos vinkistä! Kauanko täit elävät vaikka auton penkissä?




0
1 vastaus

Meidän luokalla oli täiepidemia, kun olin tokaluokkalainen. Se onneksi hoitui täishampoolla ja pesemällä petivaatteet. Minulla oli vain kaksi munaa jos oikein muistan. Onneksi se on ainut kerta elämässäni, kun olen moisiin otuksiin törmännyt. Edelleen vaikka tuosta tapauksesta on aikaa jo lähes 30 vuotta, niin tungen pipon ja huivin aina hihaani, enkä muiden pipojen lähelle.




0
1 vastaus

Uhh, varmasti jäi mieleen hyvin…




0
1 vastaus

Kyllä hoitoainetta saa käyttää ja suositellaankin käyttää täi shampoon jälkeen että helpompi kammata. Itseasiassa apteekintäti sanoi että hoitoainekkin ehkäisee koska sisältää useimmiten silikonia. Metallinen täi kampa on ehdoton niistä muovisista ei oo mihinkään. Laita koululle kehoitus pakastaa roolivaatteet yön yli.




0
1 vastaus

Pitääpä vinkata ystävälleni nämä! 🙂




0
1 vastaus

Teit lähtevät kerralla(!!) tällä vinkillä: jokaikinen tai ja saivare nypitään päästä pois. Sillä siisti! Joo,aikaa kuluu istumalihaksia tarvitaan. Ei tarvitse käyttää apteekin kalliita täishampoita,esim oliiviöljy/hoitoaine hidastaa niiden liikkeitä tähän operaatioon riittävästi. Eikä täikanta kasvata vastustuskykyä myrkkyjä kohtaan.




0
1 vastaus

Uhh, kuulostaa rankalta työltä. Pidän mielessä, jos meille tulee!




0
1 vastaus

Sähköinen täikampa on loistava keksintö! Suosittelen.




0
1 vastaus

Pitääpä vinkata ystävälleni.




0
1 vastaus

On pakko kommentoida!!
Yksi syy, ja ainakin oman työ kautta huomattuna suht isokin syy, joka vuotiseen täiongelmaan ja sen kasvuun on vanhemmat. Lapselta löytyy täitä/kihomatoja/streptokokkibakteeri. Ok, no problem. Asia hoidetaan vaan ei infota koulua/päiväkotia. Kun laitoksessa ei voida tehdä vaadittavia toimenpiteitä, kierre on valmis. Hyvänä esimerkkinä ne tonttuhatut. Jos vaan kaikki vanhemmat muistaisivat ja tietäisivät ja ymmärtäisivät, että mikään nouista ei ole noloa. Se on noloa, kun jäät kiinni yo. asioista kuukautta myöhemmin ja joudut selittelemään, että et tajunnut kertoa tai et tiennyt, että se on tärkeää kertoa.
Nim. päiväkodin täti, joka on maanut tippaletkussa streptokokkibakteerin takia.




0
1 vastaus

Ehkä vanhemmat ei vaan tajua tai häpeää. Mä soittaisin koko kylän hysteerisenä läpi, että "VAROITUUUUUUS!!"

Auts tuo streptokokki!




0
1 vastaus

Laventeli ja täit eivät viihdy samassa päässä.Young Livingin laventeli-minttu shampoo ja -hoitoaine hyvä ennaltaehkäisyyn. Meillä säästytty tältä vaikka luokkalaisilla ollut. Ja uskon noiden ansiosta. Yl:n teepuuöljyn itse ottaisin käyttöön jos täitä olisi, teepuuöljy kuulemma tappaa saivareidenkin elämän. Suihkepulloon vesi-teepuuöljyä sekoitus ja käsitellä ja kammata.




0
1 vastaus

Kiitos vinkistä!




0
1 vastaus

Meillä oli muutama vuosi sitten kunnon täiepidemia. Siihen ei liity mitään roolivaatteita.

Hoidettiin pois ja meni pari viikkoa, niitä oli taas. Kas kun uusi tartunta. Taas hoidettiin ja taas pari viikkoa. Koulussa järjestettiin terkkarin suorittama tarkastus. Omalla lapsella ei juuri silloin ollut, mutta hänen hyvällä ystävällään oli. Jossain vaiheessa kävi niin, että lapsen pää lakkasi kutisemasta!!! Kerran ohikulkiessani halasin lasta ja aloin katsoa että mikä roska tossa päässä on. Täihän se siellä möngersi, eikä ihan yksin. Mutta päätä ei ollut kutittanut. Paha siinä on hoitaa kun ei tiennyt. Hoidettiin sitten tietenkin heti.

Lopulta siihen alituiseen pesemiseen kyllästyi, etenkin lapset. Hiukset piti kuitenkin kammata täikammalla vaikka olisi käyttänyt shampoota. Alettiin vain kammata joka päivä. Lopputulos oli ihan sama. Täit saatiin pois, mutta jonkun ajan päästä niitä taas tuli, muutama iso kerralla. Selkeä tartunta siis. Vihdoin koitti se aika, ettei tullut enää uusia! Kaikki koulu- ja kaveriperheet olivat vihdoinkin yhtäaikaisesti saaneet lapsensa täittömiksi ja tarttuminen saattoi loppua.

Asumme hyvällä alueella, vanhemmat ovat varsin tiedostavia. Tästä seuraa se, että joka toinen lapsi on jossain erikoiskoulussa omien tai vanhempien suuntautumisen mukaan. On musiikkiluokkaa, on kieliluokkaa, on liikuntaluokkaa. Tämä varmasti osaltaan piti täihärdelliä yllä. Aina oli joku joka oli saanut tartunnan ja tartutti tietämättään eteenpäin ja täit hyppivät koulusta toiseen. Täit tykkäävät hyvistä alueista, koska hyvien alueiden asukkaat eivät millään voi uskoa, että heillä voisi olla täitä. Sehän on vain työttömien luuserien lasten juttu!? Niistä ei kehdata kertoa myöskään kavereiden vanhemmille. Meille tuli joskus jonkun lahjan tai muun tavaran mukana lapsen kaverin perheestä apteekin pikkupussi. Apteekeissakin pannaan usein kuitti pussiin. Pussista löytyi täishampoon kuitti. Varsinaista ilmoitusta perheeltä emme saaneet missään vaiheessa.

Täit alkavat olla jo vastustuskykyisiä hyönteismyrkkyshampoille. Siinä ei paljoa hyödytä holvata myrkkyä päähän jos täit siitä kuitenkin selviävät hengissä. Kampaaminenkin pitää tehdä tarkasti joka kohdasta. Lisäksi täi voi siirtyä likaiselta puolelta puhtaalle ja sinne jää.

Sitä paitsi aika monella pää kutisee muuten vaan. Jos tilanne ei ole sellainen, että kutittaa koko ajan tai ei pidä kynsillä raapia päätä verille, kutinaa ei ehkä huomaa. Olin itse täiaikoihin aikuisopiskelijana yliopistossa. Istun luentosaleissa aina takarivissä ja aloin kiinnostuneena seurata kuinka moni rapsuttaa päätään luennon aikana. Aika moni!

PS. Kuinka monella oli itsellään lapsena täitä? Ai ei kellään? No nii-i, ei niitä ihan heti osaa epäillä. Se, että vanhemmat eivät osaa hoitaa täitä, koska itsellään ei niitä lapsena ollut, on ongelmana monessa muussakin länsimaassa.




0
1 vastaus

Huh, uskon. Aikamoinen tarina teilläkin. Hups mikä moka tuo kuitti pussissa 😉




0
1 vastaus

Ostakaa Gigantista sähköinen täikampa Airon merkkinen, on tehokkain kaikista ja tappaa täit. Sillä voi kammata hiukset läpi jokainen päivä ja siten voi tarkistaa onko täitä ja ehkäistä niiden tarttuminen toisiin perheenjäseniin ja koulukavereihin.




0
1 vastaus

Pakko todeta, että hillitöntä ylireagointia! Meillä on ollut täitä pariinkin otteeseen. Koulusta tulleet. Kaveriperheillä myös. Ja jos nyt pakko tähänkin ottaa kantaa, niin asumme kaikki Helsingin ydinkeskustassa ja kuulumme parempaan keski/yläluokkaan. Kenelläkään ei ole koskaan ollut ongelmia tiedottaa muille asiasta!

Täiden poisto pn mielestäni erittäin helppoa! Täishampoot kaikkien päähän. Täikammalla tukan kampaus. Petivaatteet ja pipot pesuun. Lippikset, unilelut sun muut (joita ei pysty pesemään) pariksi vuorokaudeksi pakastimeen. Täihän ei elä ilman päänahkaa paria päivää pidempään.

Tällä operaatiolla täit ovat poistuneet välittömästi ja tuhoaminen on kestänyt alle 60 min. Viesti koululle ja muille kavereille. Homma on siinä!

Älkää nyt hyvät ihmiset hysterisoiko ja liioitelko. Jos saisin valita täiden tai noroviruksen välillä, tuo ensimmäinen voittaisi anyday.




0
1 vastaus

Onhan ne toki inhottavia. Toisilla lähtee helpommin kuin toisilla. Kiitos kommentistasi. 🙂




0
1 vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Yli pyykkivuorten
HANNA Havaintoja perhe-elämästä, äitiydestä, naiseudesta, sisustamisesta ja lapsen keliakiasta. Vertaistukea myös uhmaikään, kouluikään, murrosikään ja ruuhkavuosiin. Blogissa mukana "Aava", s. 2011, "Henrik", s. 2006, "Matilda", s. 2003 ja aviomies. Yhteydenotot: ylipyykkivuorten@gmail.com

Arkisto

Instagram

  • Täydellisestä päivästä jäi puuttumaan vain yksi asia. Olin töissä motoristitapahtumassa, mihin yritin pukeutua katu-uskottavasti niin kuin näkyy. Haaveena oli saada kuvia, kun istun jonkun pyörän päällä, mutta arvioin siihen sopivan ajan väärin. Ehkä ensi vuonna sitten. 😂🏍 Grillailtiin ja syötiin kauan ulkona. Minä ja mies istuttiin pöydän ääressä kahdestaan vielä tunti lasten lähdettyä pöydästä ja juteltiin vaikka mistä aina lasten kuukausirahan määrästä Matildan rippijuhlien järjestämiseen. 
Minä ja Henrik kävimme kahdestaan pyöräilemässä ja rannalla. 
Ihan mahtava päivä! Millainen sunnuntai teillä oli? Mitä teitte?

ylipyykkivuortenblog

Suomen suurin perheblogiyhteisö tarjoaa luettavaa ja vertaistukea niin odotusajasta, vauva-arjesta, taaperon uhmasta kuin muistakin perhe-elämän iloista ja haasteista. Tarjolla on huumoria, vinkkejä, arjen vertaistukea, kyyneliäkin. Tervetuloa joukkoon!

Seuraa
meitä: