Vieraskynä: Johan on prkl, että täiongelmasta ei päästä!

Rauhallinen joulupäivä viime jouluna. Ruoka oli syöty eikä
ollut mihinkään kiire. Joulun tunnelma särkyi yhteen ainoaan lauseeseen, jonka
kuudesluokkalainen tyttäreni sanoi minulle. En unohda ikinä sitä lausetta: 
”Äiti, mun päätä kutittaa.”
Se lause oli semmoinen joululahja, jota meidän tupaamme ei
olisi tarvittu. Löysin lapseni päästä munia sekä pari vipeltäjää. Olin
hädissäni, ja etsin Googlesta tietoja. En tiennyt täistä yhtään mitään! Koska
asumme maaseudulla, oli ajomatka lähimpään päivystävään apteekkiin 70
kilometriä suuntaansa. Sinne me lähdimme yhdessä oikein kunnon joulupäivän
ajelulle. Ei paljon autossa juteltu.
Ostimme ainetta, joka laitettiin päähän ja annettiin
vaikuttaa yön yli. Laitoin aineet myös itselleni, vaikka minulta ei täitä
löytynytkään. Ennen nukkumaanmenoa siivosin perusteellisesti, pesin
liinavaatteet 60 asteessa ja saunotin 80-asteisessa
saunassa peitot ja tyynyt parin tunnin ajan. Vanha kansa sanoo, että pakkanen
ei ole niin tehokas täiden tappaja, joten siksi pesin ja saunotin.

Sadan euron
täitartunta


Mietin, mistä tartunta on voinut tulla. Ainoa mahdollisuus oli koulun
roolivaatteet ja sieltä joulunäytelmän harjoituksissa käytetyt tonttulakit.
Laitoin kouluun viestiä ja epäilyni tästä. Sain pahoittelevan viestin, mutta
varsinaista täitiedotetta ei lähetetty muille oppilaille.

Hoitokäsittely uusittiin tytölle viikon päästä ensimmäisestä käsittelystä, ja
näin voitimme sodan täitä vastaan. Aineita meni kolme pulloa ja koska piti
hankkia täikammat, meni rahaa noin 100 euroa plus tietysti saunan sähköt sekä
pyykinpesuaineet.

Kuvankaappaus Helsingin Sanomien jutusta. Lue tästä.

 

”Laitapa
tämä hauska hattu päähäsi, niin kuvataan!”

Huhtikuussa koulussa tehtiin elokuvaa, mistä tyttäreni oli
innoissaan. Elokuvaa varten oli taas käyty roolivaatelaatikolla, ja tsadam: tyttären
päässä kuhisi taas kutsumattomien vieraiden bileet.
”Ei taas!”,
huusimme yhteen ääneen. 
Tällä kertaa keitti huolella. Saman tien lähti Wilma-viesti opettajalle,
rehtorille ja terveydenhoitajalle. Viestin saatuaan terkkari soitti ja lupasi
infota myös muita vanhempia. Joukkoviesti lähtikin Wilmassa, ja  myös apteekkiin meni tieto, että on syytä varustautua
kunnon asein. 
Ostimme taas aineet ensimmäiseen käsittelyyn sekä viikon
päästä tehtävään uusintakäsittelyyn. Sata euroa oli jälleen selällään sekä taas
ne sähköt ja pesuaineet. Rahaa meni, mutta eniten harmitti lapsen puolesta. Ei
ole kivaa, että pää on täynnä verta imeviä, ällöttäviä hyönteisiä!

Puolitoista
tuntia päivässä

Tyttäreni aloitti juuri yläkoulun, ja roolivaatteet jäivät
näin muiden perheiden riesaksi. Kun viikko oli käyty koulua, putosin
polvilleni.
Tuli katkera itku. Prkl, ei taas! Ei meillä, ei minun tyttäreni
päässä! 
Rutiinilla ryhdyimme työhön. 
Aluksi näytti siltä, että homma on nopeasti ohi. Olihan meillä jo
kokemusta, ja aineitakin oli onneksi jo kotona. Kesken ne kuitenkin loppuivat,
ja jälleen rikastutimme apteekkia satasella. Onhan se hyvä, että meidän perheemme
elättää paikallista apteekkaria täiden voimalla. 
Tällä kertaa hoito ei tehonnut. Tällä hetkellä joka aamu ja
ilta kampaan tyttäreni hiukset täikammalla ja käyn vielä suoristusraudalla huolellisesti
läpi. Munat ovat mustia eikä niitä saa irti kuin kynsillä repimällä tai
raudalla polttamalla. Joka aamu ja ilta meiltä menee tähän rutiiniin 45
minuuttia. Lapsen puoleen selkään ylettyvät hiukset pidetään ehdottomasti
kiinni eikä meille saa hetkeen tulla yksikään kaveri kylään. Ei enää täitä
meidän kotiimme!

Pahin pelkoni
toteutui

Ei kestänyt kauaa, kun tapahtui se, mitä eniten olen
pelännyt. Pelko ei liity turhamaisuuteen vaan siihen, että sen myötä emme enää pärjää
emmekä selviä. 
Oma pääni alkoi
kutista. 
Raastoin täikammalla paksuja hiuksiani ja tiesin, että ei
sieltä mitään lähde. Munat ja saivareet eivät lähde kammalla vaan kynsillä
vetämällä. Kaksi päivää raavin omaa päätäni kynnenaluset verillä. Koska olemme
pääasiassa kahdestaan tyttäreni kanssa, en saanut apua pääni hoitamiseen. Lapsi
ei vielä pysty täysin auttamaan taistelussa täipirulaisia vastaan. 
Olin kasvattanut kahdeksan kuukautta hiuksiani, ja olin
tyytyväinen polkkatukkaani. Pelkäsin, että koska en saa täitä itseltäni pois,
tartutan ne uudestaan tyttärelleni. Oli vain yksi keino katkaista kierre ja
täiden ylivalta. 
Itkien otin koneen käteeni ja leikkasin tukkani pois.
Leikkasin pois kaiken. Nyt olen kalju. Ehdinpä käyttää kaiken energiani
tyttäreni kauniiden hiusten pelastamiseen. Mitäpä sitä ei lapsensa eteen tekisi? 
Mutsi on nyt kalju. Mutsilla on onneksi pipoja ja huiveja.
Mutsi ei ole skini eikä onneksi syöpähoidoissa. Mutsi vaan tekee kaikkensa, että tyttären päähän ei enää tulisi niitä pirulaisia.

 

Miksi ette välitä?


Olen vaihtanut lakanat ja petivaatteet neljä kertaa viikon sisällä.
Vesisateesta johtuen mikään ei tahdo kuivaa. Lähiaikoina olen vain pessyt ja
puunannut ja  kammannut, repinyt ja
raastanut. Täishampoot tekevät hiuksista todella kuivat ja takkuiset eikä
niiden kanssa saa käyttää hoitoainetta. Tyttöparka.

Apteekista suositeltiin Rausch-merkkistä pajunkuorishampoota ehkäisemään
tartuntoja. Siitä olen nyt lukenut paljon hyvää. Aiomme käyttää sitä. 

Luin muun muassa Helsingin sanomien uutisesta (Lue tästä
Täit piinaavat taas koulujen ja päiväkotien alettua), että täiongelma on
kasvanut. Syynä on muun muassa se, että täiongelmaa ei osata tai haluta hoitaa
oikein. 
Täit eivät liity alempaan sosiaaliluokkaan, likaisuuteen tai
epähygienisuuteen. Täit viihtyvät erinomaisesti juuri puhtaissa hiuksissa. Täitä
voi tulla kenelle tahansa meistä, mutta miksi kuka tahansa meistä ei halua
hoitaa täitä pois omien perheenjäsentensä hiuksista?! Miksi kukaan haluaa
pitkittää tätä ongelmaa? 
En suosittele kokeilemaan täikierrettä kotona.

Kommentit

1 kommenttia

Kaks kertaa täikierroksen ja neljä kertaa kihomatokierroksen läpivetäneenä melkeen sanosin, et nää jälkimmäiset on vielä sitkeempiä… Aloin olla jo ihan hoitolaitoskamaa niitten kanssa. Melkein pesin jo tapetitkin seinässä ja silti ne pirulaiset aina vaan jatko luikertelemistaan…

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä