Yleinen 2.10.2016

Onnellinen viikonloppu ilman tietokonetta

Juttu jatkuu mainoksen jälkeen
Juttu jatkuu
Joskus tuntuu, että onnellisinta on silloin, kun ei tapahdu mitään bloggaamisen arvoista. Silloin, kun on ihan sitä tavallista arkea, jolloin on aikaa pestä pyykkiä, kerätä puusta pudonneita, jo mädäntyneitä omenia takapihalta, juosta pyöräilijän perässä leikkipuistoon, lukea hetki lehteä tai avata telkkari ja kulkea koko päivä ilman meikkiä ja virttyneissä yöpuvun housuissa.
Onnellisinta arkea ihan rauhassa.
Tänä viikonloppuna meille kyllä tapahtui paljon kaikkea muuta kuin villasukissa hiihtelyä olohuoneen ja jääkaapin välillä, mutta en silti ottanut järjestelmäkameraa käteeni. Yritin elää hetket livenä enkä kameran kautta katsoen. Jos tuli kuvattava hetki eteen, otimme kännykän käteemme välittämättä kuvan laadusta. Sellainenkin on rentouttavaa! Lähinnä kuvasimme kuvia isovanhemmille Whatsappiin.
Minä ja A. pääsimme kahdestaan juhliin, joissa oli paljon tuttuja ja ihan älyttömän kivaa. 

Saimme koko viikonlopuksi siskoni, hänen miehensä ja kolme Hanna-tädin ”pikkuleipää”, ihanaa siskontyttöä, kylään. Kuusi lasta, neljä aikuista ja koira tiesi vauhdikasta viikonloppua: pienten serkkutyttöjen vaahtokylpyä, pianon äänekästä hakkaamista lähes koko hereilläoloajan, serkkupojan ja pienimmän serkkutytön yhteistä keinuhetkeä, siskonpetejä lattioilla, hyvää ruokaa ja herkkuja, standupin ja Siskonpedin Youtube-maratonia, vähän shoppailua ja riehuvien ja kirkuvien lasten jahtaamista ja syliin nappaamista. Sitä parasta yhteistä arkea!
Totesimme siskon kanssa, että lapsilauman lisäksi yhdistää yhä ainakin pukeutumistyyli. Kenties jopa nolon samiksia. Vahingossa!

Lauantaina kävimme tutustumassa Ylen Mediapolikseen Tampereen syntymäpäivän kunniaksi järjestetyissä avoimissa ovissa. Olipa kaikkea kivaa lapsille! Minä katselin Yleä haikein silmin. Olisi ihanaa päästä Ylelle toimittajaksi!
Näimme pari konserttia, ja lapset saivat osallistua yhteisen ison taulun maalaamiseen.

Pikku Kakkonen, Tohloppi, Mediapolis, tv2

Pikku Kakkonen, Tohloppi, Mediapolis, tv2, Miina ja Manu

Vaikka bloggaaminen on paras harrastus ikinä, on ihanaa unohtaa välillä jaot, kävijät, Google analytics, postausaiheet ja itse asiassa koko some. Hetken tauon jälkeen on taas kiva palata ja pohtia, että mistä seuraavaksi kirjoittaisi.
Aava, 5 vuotta 5 kuukautta, käyttää kaiken aikansa piirtämiseen.  Näin myös tänä viikonloppuna. Hienoja, eikö?

Tänä viikonloppna ehdin ulos. Minä ja Matilda haimme kaverin koiran ja teimme melkein 1,5 tunnin lenkin. Mahtava sää!
Tällaisesta syntyy ihana ja rento viikonloppu! Miten teidän viikonloppu meni?

Juttu jatkuu mainoksen jälkeen
Juttu jatkuu

Kommentit (0)

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Yli pyykkivuorten
HANNA Havaintoja perhe-elämästä, äitiydestä, naiseudesta, sisustamisesta ja lapsen keliakiasta. Vertaistukea myös uhmaikään, kouluikään, murrosikään ja ruuhkavuosiin. Blogissa mukana "Aava", s. 2011, "Henrik", s. 2006, "Matilda", s. 2003 ja aviomies. Yhteydenotot: ylipyykkivuorten@gmail.com

Arkisto

Instagram

  • Koska epäilen, että Aava kertoo kaikki kotiasiat eskarissa ennen kuin kengät on otettu jalasta, niin voin kertoa, että kyllä, on se totta, että "äiti vaihtoi salin sohvaan". Sitä hän huuteli äsken. 
Työpäivä, yhden viestintätyöryhmän kokous, kirjastosta kipeälle Henrikille luettavaa, syöminen (kiljuva nälkä), huomisen eväiden tekeminen, keittiön siivoaminen ja Aavan iltasadun lukeminen. 
Kello on 20.15 ja todellakin vaihdoin salin sohvaan. Nukahtaisin heti, jos menisin nyt sänkyyn. 
Kohta lähden paketoimaan Aavan synttärilahjoja aamua varten ja sitten on päivä taputeltu. 😴😟

ylipyykkivuortenblog

Suomen suurin perheblogiyhteisö tarjoaa luettavaa ja vertaistukea niin odotusajasta, vauva-arjesta, taaperon uhmasta kuin muistakin perhe-elämän iloista ja haasteista. Tarjolla on huumoria, vinkkejä, arjen vertaistukea, kyyneliäkin. Tervetuloa joukkoon!

Seuraa
meitä: