Lapsia ei huolita ravintolaan Tampereella

Hyvä ravintolayrittäjä Sami Lappalainen. Luin Yle uutisten jutusta, että joihinkin Tampereella sijaitseviin ravintoloihisi eivät lapset ole iltaisin tervetulleita.

Halusin jo nuorena ison perheen. Olen aina halunnut äidiksi, olen haaveillut siitä jo alle kouluikäisenä. Halusin viisi lasta, mutta elämä näytti, että kolme on meille hyvä määrä. Olimme onnekkaita, kun saimme kolme aarrettamme.

Mikään maailmassa ei ole tärkeämpää kuin lapseni. Rakastan heitä yli kaiken. Vaikka välillä on raskasta, en kliseisesti vaihtaisi päivääkään pois. Muutamia öitä ja uhmahetkiä voisin vaihtaa, mutta noin niin kuin yleisesti en vaihtaisi mitään.

Me käymme lastemme kanssa usein ravintolassa. Opetamme heille käytöstapoja ja ravintolakulttuuria. Käymme usein esimerkiksi Rossossa, jossa on monipuolinen ruokalista, hyvät leikkipaikat ja kenties Suomen laadukkain gluteeniton ruokalista, josta 5-vuotias löytää hyviä vaihtoehtoja.

Hyvä Sami Lappalainen. Meidän molemmat isovanhemmat asuvat 400 kilometrin päässä. Meillä ei ole Pirkanmaalla muita tukiverkkoja kuin muutamat ystävät ja naapurit. Emme käy juuri koskaan missään kahdestaan. Olemme välillä todella väsyneitä. Parisuhde tarkoittaa yhdessä taiteltuja lakanoita ja yhdessä katsottua tv-sarjaa.

Muistan ajan, kun meillä oli puolivuotias, 5-vuotias ja 7-vuotias. Muistan, miten pääsin yksin kauppaan keskellä vauva-arjen pahinta sumua. Se tuntui kuin olisin päässyt viikoksi kylpylään yksin. Kassajonossa takanani olevan perheen lapsi pyöri ympärilläni. Voin kertoa: en hymyillyt lapselle. En jaksanut huomioida vierasta lasta millään tavalla.

Jos me pääsemme jonnekin kahdestaan, on takana viikkojen suunnittelu. On suuri kynnys pyytää ystäviltä apua menoon, joka ei ole pakollinen. Kun menemme ulos, avaamme kukkaromme – ja pohdimme, miten nuori tyttö pärjää lastemme kanssa. Vilkuilemme usein kännykkäämme ja jännitämme.

Toimittaessani kirjaa Ei kenenkään äiti, kertomuksia lapsettomuudesta (Atena Kustannus 2012) törmäsin usein ajatukseen hotelleista, joihin ei huolita lapsia. Moni lähti matkalle keskellä syvintä lapsettomuuden kriisiä esimerkiksi hoitojen epäonnistuttua. Arjen irtiotto ei onnistunut mitenkään uima-altaan reunalla perheiden iloa seuratessa. Lapseton hotelli oli pelastus hetkeksi.

Minun lapseni ovat minulle ihmeellisintä tässä elämässä. Vieras äiti tai isä: sinun lapsesi ovat sinulle ihmeellisintä tässä elämässä. Sinun lapsesi eivät ole minulle ihmeellisintä tässä elämässä. Omilla sanoillaan täysin voimin lastenlaulua laulava kaksivuotias on valloittava, mutta ei aina. Ympärilläni juokseva kolmevuotias on veikeä, mutta ei aina. Uhmaikäisen raivokohtaus on hyvin tuttu ja ymmärrettävä, mutta ei aina. Ei joka tilanteessa.

Joskus väsyn olemaan vain äiti. Joskus haluan olla myös puoliso ja rakastettu. Joskus haluan käydä treffeillä syömässä ravintolassa, jossa en rullaa pöytäliinaa pois ja siirrä maustepurkkeja, kynttilöitä ja kukkia viereiseen pöytään siksi, että seurueeni kenties muuten tuhoaisi ne (no, ei enää ole arkeani, mutta monen taaperoperheen arkea on). Jos me maksamme lapsenvahdille, että saamme olla hetken yhdessä avioparina, on meillä oikeus valita ravintola, jossa ei ole leikkipaikkaa eikä pöydän ympärillä juoksevia lapsia. Jos taas viemme lapsemme ulos syömään, opetamme heille käytöstapoja ja valitsemme ravintolan, jossa koko perhe viihtyy.

Hyvä Sami Lappalainen. Keskustelupalstoilla sinut on leimattu tunteettomaksi ja asiakkaasi julmasti valitsevaksi, mutta ajatustasi on myös kehuttu.

Hyvä Sami Lappalainen: Kiitos. Tulemme ravintolaasi heti, kun löydämme lapsenvahdin. Kiitos, että ymmärrät.

 

Kommentit

15 kommenttia
Hanna Maaria, Yli pyykkivuorten

Kiitos kommentistasi! 🙂

Avatar

Mä jo melkein pelästyin. Onko tämä taas yksi niistä kirjoituksista, missä ei ymmärretä sitä ettei niitä lapsiaan saa joka paikkaan ottaa mukaan 😉 Ei ollut – kiitos! Ja ihanaa huomata, että on muitakin äitejä, jotka oikeasti haluaa joskus olla vain aikuisporukassa.

Avatar

Heh! Kiitos, että luit loppuun asti 😀

Avatar

Hyvin kirjoitettu.
Mieheni ja minä vietämme kerran kuussa treffi-illan, jolloin ei ole lapsia ja me myös menemme mielellämme sellaiseen paikkaan, jossa ei tarvitse huomioida kenenkään lapsia. Lomakohteemme olisi myös lapseton hotelli. Kuinka muuten ottaa ilo irti lapsiperheen arjesta jos heräät lomallakin naapurihuoneesta kajahtavaan kirkumiseen klo 5:50 aamulla.

Avatar

Nimenomaan! Olen hotellissa herännyt keskellä yötä siihen, että joku huusi äitiä. Sen kerran, kun päästiin kahdestaan, niin herään naapurihuoneen äitiä kutsuttaessa.. 😉

Avatar

Hyvä juttu että on myös lapseton ravintola. Ja niitä ei taida montaa olla? Ei pitäisi olla äideiltä pois, sillä on monta muutakin ravintolaa mihin lapsensa voi viedä.

Avatar

Hyvä, että on valinnanvapaus!

Avatar

Jes, meinasin aluksi säikähtää. Mutta juuri näin. Olen samaa mieltä!!!

Avatar

Mun mielestä lapsettomat hotellit ruokapaikat yms. tuntuu lasten syrjinnältä. Meillä on neljä lasta ja nuorin kolme vuotias, jos itse lähdemme ilman omia lapsia johonkin niin ei mua ainakaan lasten kiukuttelut ja märinät haittaa kun ei niitä itse tarvi hoitaa, eikä niihin sen kummemmin kiinnitä huomiota mutta tämäkin asia jakaa mielipiteitä.

Avatar

Riippuu tilanteesta. Kyllä minä rakastan lapsia ja jään aina katsomaan, jos joku lapsi vaikka liikkuu yksin, että tuleehan perässä aikuinen jne. Minusta on kiva valita lasten kanssa hotelli, jossa on lastenallas ja leikkipaikka ja lapset ovat tärkeitä asiakkaita. Aikuisreissussa olisi mieletöntä luksusta maata aurinkotuolissa niin, että joku ei roiskisi vettä ja hiekkaa päälleni.

Avatar

Myös minä pelästyin ensiksi, että olet myös Lappalaisen ajatuksia vastaan. Siis jossain määrin yritän myös ymmärtää heitä jotka ovat, mutta allekirjoitan Lappalaisen ja sinun sanasi täysin. Suurin osa Suomen ravintolatarjonnasta kuitenkin on sellaista, että lapset ovat enemmän kuin tervetulleita. Sallittakoon siis nämä muutamat ravintolat, jotka eivät halua lapsia asiakkaikseen hyvin perustellusta syystä.
Salaa odotinkin postausta sinulta tähän asiaan liittyen ja meinasin sitä tulla kysymäänkin, mutta olit nopeampi! 😀

Avatar

Hienoa, että jaksoit lukea loppuun. Ja kiitos, että odotit minulta postausta. Laita ensi kerralla tekstikenttään etunimesi vaikka 🙂 Ja hei: saa vinkata postausaiheita!

Avatar

Todella hyvin kirjoitettu! 🙂 Olen kyllä täysin samaa mieltä. Pelkäsin myös että onko tämä kirjoitus joka puolestelee sitä että lapset pitäisi saada viedä joka paikkaan ihan milloin vain. Mutta ei onneksi. Tämä toi todellakin uutta näkökulmaa asiaan varmasti monelle!:)

Avatar

Kiitos Meri! <3

Avatar

Loistava kirjoitus ja tällä hetkellä hyvinkin ajankohtainen. Näin tuoreena, alle vuoden ikäisen lapsen vanhempana allekirjoitan tämän täysin. Meilläkin lasta/vauvaa on jo nyt alettu totuttaa lentokoneeseen ja ravintoloihin, jotta osaa myöhemmässä elämässään käyttäytyä tilanteeseen sopivalla tavalla. Perheille on omia perheravintoloita joissa on hyvä harjoitella käyttäytymistä ja nuo Fine Diningit pitäisin k-16 paikkoina. Lapsi kerkeää myös myöhemmällä iällä syömään fiinisti piffiä ja jotain vihreää piperrystä, kunhan on oppinut käyttäytymään ensin. Ravintoloitsijana haluaisin myöskin kohdentaa ravintolani tietylle kohderyhmälle, eli perheet tai aikuiset.

Vastaa käyttäjälle ylipyykkivuorten Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä