Yleinen 7.12.2016
TEKSTI Hanna

Rakkaamme on poissa

Juttu jatkuu mainoksen jälkeen
Juttu jatkuu

Suru-uutinen saavutti sukumme itsenäisyyspäivän iltana. Yksi sukumme jäsenistä on poissa. Aivan liian varhain ja aivan liian yllättäen aivan liian ihana ihminen joutui lähtemään täältä pois.

Äkillinen sairaus imaisi vaikutusvaltaansa niin hänet kuin hänen lähimpänsäkin. Se tempaisi ympärilleen kuin pyörremyrsky kaiken niin, että ei ehtinyt perässä pysyä. Sairaus pelotti, hämmensi, satutti henkisesti ja fyysisesti ja vei mukanaan sanat. Sairaus ei antanut juurikaan tilaa asian käsittelylle ja siitä puhumiselle. Lähimmät olivat suurten kysymysten keskellä tietenkin koko ajan, halusivat tai eivät, mutta me muut emme voineet kuin katsoa, miten sairaus uuvutti rakkaimpamme.

Rakastava puoliso, äiti ja isoäiti. Sellainen hän oli, ja on muistoissamme aina. Hän oli ihminen, joka huomioi aina kaikki muut ympärillään olevat. Hän silitti pieniä päitä ja kumartui katsomaan lapsen rakkainta lelua, kyseli opiskelu- ja työkuulumiset, otti uudet tyttö- ja poikaystävät lämpimin halauksin sukuun mukaan ja täytti aina koko tilan lempeydellään, hyväksynnällään ja rakkaudellaan.

Ympärillämme olevat ihmiset tekevät meistä niitä, joita me olemme. Muut ihmiset muokkaavat meitä läpi elämämme. Kun olin 16-vuotias, kertoi äitini sukumme tapaamisessa hänen kehuneen minua. Hän oli sanonut, että olen kasvanut kauniiksi, tyylikkääksi ja fiksuksi nuoreksi. Sellaisten sanojen ympärille rakentuu kokonaisia itsetuntoja ja elämän oikeita suuntia. Vaikka vanhempien sanat ja hyväksyntä ovat kasvun perusta, tuntui murrosiässä jonkun toisen, vieraamman aikuisen sanoma vilpitön kehu niin vahvalta, että se kantaa vielä 20 vuoden jälkeenkin. Tietenkin hän sanoi aina kaikkea kaunista, kun tapasimme, mutta tuo murrosiän epävarmuuden ja kuohunnan keskellä kuultu kehu kolahti 1990-luvun nuoreen kuin innostus Lewi´s 501 -farkkuihin. Hyvin lujaa siis.

En liioittele, kun sanon, että hän oli sukumme kantava ja kokoava voima. Hänellä riitti aina kiinnostusta, aikaa ja rakkautta kaikille. En ehtinyt, muistanut tai saanut sanottua jostain syystä hänelle tuota nuoruusmuistoani. Ehdin kuitenkin sanoa, että hän on minulle tärkeä ja että rakastan häntä. Ehkä tuo muistoni lohduttaa hänen lähimpiään syvän surun keskellä edes pikkuisen.

Mikä elämässä oikeastaan on tärkeintä? Sanoisin, että se, miten me kohtelemme lähimmäisiämme ja mitä me teemme yhdessä heidän kanssaan, miten annamme aikaamme ja huomiotamme muille. Hän totisesti osasi avata sydämestä, sylinsä ja kotinsa ystävilleen, läheisilleen, perheelleen ja suvulleen. Hän ei keskittynyt muuhun, kun joku puhui hänelle.

Emme voi ymmärtää, miksi hänen aikansa tuli jo nyt. Voimme vain olla kiitollisia yhdessä viettämästämme ajasta. Uskon, että jokainen sukumme jäsen oppi häneltä jotain.

Huomioi. Anna aikaasi. Hyväksy. Kehu. Kiitä. Ole epäitsekäs. Ilahduta lähimmäistäsi. Halaa aina, kun tapaat tärkeitä ihmisiä. Muista rakastaa.

Kiitos kaikesta rakas E.

Juttu jatkuu mainoksen jälkeen
Juttu jatkuu

Kommentit (20)

Kiitos!




0
1 vastaus

Voih osanottoni ja voimia!<3




0
1 vastaus

Kiitos Meri!




0
1 vastaus

Otan osaa <3 Haleja ja voimia koko perheelle <3




0
1 vastaus

Kiitos Liina!




0
1 vastaus

<3




0
1 vastaus

Kiitos!




0
1 vastaus

Lämpimät osanotot <3 Kauniisti ja herättävästi kirjoitit.




0
1 vastaus

Kiitos!




0
1 vastaus

Osanottoni ❤️




0
1 vastaus

Kiitos!




0
1 vastaus

Kaunis kirjoitus,lämmin osanotto ja jaksamisia♡♡




0
1 vastaus

Kiitos!




0
1 vastaus

Suuret osanottoni!❤




0
1 vastaus

Kiitos!




0
1 vastaus

Lämmin osanotto! <3




0
1 vastaus

Kiitos!




0
1 vastaus

Lämmin osanotto!




0
1 vastaus

Kiitos!




0
1 vastaus

Voimia ja lämmin osanotto! ❤




0
1 vastaus

Kiitos!




0
1 vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Yli pyykkivuorten
HANNA Havaintoja perhe-elämästä, äitiydestä, naiseudesta, sisustamisesta ja lapsen keliakiasta. Vertaistukea myös uhmaikään, kouluikään, murrosikään ja ruuhkavuosiin. Blogissa mukana "Aava", s. 2011, "Henrik", s. 2006, "Matilda", s. 2003 ja aviomies. Yhteydenotot: ylipyykkivuorten@gmail.com

Arkisto

Instagram

  • Sisällä kesä, ulkona talvi. #18astetta #helmikuu #talvi #winter #orkidea #ylipyykkivuorten

ylipyykkivuortenblog

Suomen suurin perheblogiyhteisö tarjoaa luettavaa ja vertaistukea niin odotusajasta, vauva-arjesta, taaperon uhmasta kuin muistakin perhe-elämän iloista ja haasteista. Tarjolla on huumoria, vinkkejä, arjen vertaistukea, kyyneliäkin. Tervetuloa joukkoon!

Seuraa
meitä: