Aikuinen, älä pilaa tytön ja pojan ystävyyttä!

Aikuinen, naurattaako se, että tyttö ja poika ovat ystäviä? Hihityttääkö tytön ja pojan ystävyys? Ovatko he mielestäsi helluspari, pariskunta tai rakastavaisia? Pienet lapset? Miksi ihmeessä?

Henrik lähti tänä viikonloppuna ystävänsä luo yksin junalla. Reissua oli odotettu jo kauan. Vihdoinkin oli loma ja aikaa olla yhdessä parhaan kaverin kanssa, ja vielä yökylässä! Saimme juuri Whatsappin perheryhmään kuvan, jossa ystävykset morjestavat meitä yhdessä leveä hymy kasvoillaan. Ystävyys on vaan niin parasta maailmassa!

Tutustuimme Henrikin ystävän perheeseen, kun odotin Henrikiä kahdeksannella kuulla. Kun Henrik oli muutaman kuukauden ikäinen, kuulimme iloisen uutisen: ystäväperheeseen odotettiin toista lasta. Kun tuo vauva, tämä Henrikin ystävä, syntyi, oli Henrik yhden vuoden ja yhden kuukauden ikäinen. Siitä asti he kaksi ovat olleet ystäviä. Leikit alkoivat viimeistään silloin, kun ystäväkin sai jalat alleet.

tytön ja pojan ystävyys

Parhaat ystävät kesällä 2008.

Tytön ja pojan ystävyys: tavallinen ystävyys

Ensi kesänä Henrik täyttää 11 vuotta ja ystävä 10 vuotta. Heillä on aina ollut tietty, vahva yhteys. He eivät ole riidelleet koskaan, ja he ovat aina keksineet yhteistä kivaa tekemistä. Pieninä he olivat rauhallisia mussukoita, mutta kun he tapasivat toisensa, tapahtui aina kaikkea pöljää. Ainakin heillä oli hauskaa, vaikka välillä ulkolyhdyt rikkoutuivat ja matot menivät niin rullalle juoksuleikeissä, että piti ärähtääkin. He kaksi pääsivät pieninä heti tiettyyn moodiin, johon kuului nauramista, pientä hölmöilyä ja hauskoja leikkejä. Parasta ystävyyttä! Tämä Henrikin paras ystävä on tyttö, mutta ei siinä ole mitään ihmeellistä.

Aikuisten virnuilu pilasi ystävyyden

”Taitaa olla ihastusta!” ”Mene tanssimaan sen kanssa! Se katsoo sinua!”

Minulla ei ollut lapsena ja nuorena juurikaan poikia ystäväpiirissäni, joten poikien maailma oli vieras. Olin arka tutustumaan poikiin yhdestä syystä: aikuisten virnuilun vuoksi. Välillä yritin tutustua esimerkiksi serkkuihini tai pikkuserkkuihini, mutta koin vahvasti varsinkin murrosiässä, että asialle naurettiin. ”Taitaa olla ihastusta!” ”Mene tanssimaan sen kanssa, kyllä menet, nyt haet sitä. Se katsoo sinua!” yllytettiin sukulaisten häissä. Koin olevani aikuisten virnuilun ja naureskelun kohde, joten en todellakaan mennyt lähellekään näitä sukulaispoikiani.

En uskaltanut tutustua poikiin kaverina, koska ystävyydelle olisi naurettu. Sille naurettiin, että juttelin poikien kanssa. En tiedä, oliko niin oikeasti, mutta murrosikäisenä koin näin hyvin vahvasti. Ajattelin, että minua kannustettiin jopa pussailemaan vieraita poikia, vaikka olisin vain halunnut jutella. Ei, se ei ollut ihastumista, se olisi ollut vain juttelua.

tytön ja pojan ystävyys

Typerä vitsi voi pilata tytön ja pojan ystävyyden

Mikään ei saisi minua suuttumaan enempää kuin se, että joku virnuilisi tytön ja pojan ystävyydelle. Yksikin typerä vitsi, niin ystävyys saattaisi olla siinä.

Kun vanhassa kotikaupungissamme asuva ystäväperheemme tulee meille, roudaavat Henrik ja ystävä Henrikin parvisängystä patjan alas lattialle ystävän vieraspatjan viereen. Illan pimetessä he kaksi lukevat vierekkäin Aku Ankkoja ja pelaavat kännyköillä, kummankin unikaverit patjoilla vieressä.

Mikään ei saisi minua suuttumaan enempää kuin se, että joku lapsi tai aikuinen virnuilisi tälle ystävyydelle. Lasten esimurrosikä lähenee, joten nyt me kaikki lähellä olevat aikuiset olemme erityisen varovaisia. Yksikin typerä heitto tai vitsi, niin tytön ja pojan ystävyys saattaisi olla siinä. Yksikin virnuilu tai kyseenalaistaminen, niin lapset saattaisivat ajatella, että heidän ystävyytensä on jotenkin outoa tai jopa kiellettyä. Sitä se ei todellakaan ole.

On ihan mahtavaa, että nämä kaksi eivät koskaan ole olleet ennakkoluuloisia toistensa sukupuolta kohtaan. Yhdessä voi pelata ulkona jalkapallolla ja sisällä pelikonsolilla ja voi muutenkin tehdä vaikka mitä hauskaa yhdessä, vaikka toinen olisi tyttö ja toinen poika.

tytön ja pojan ystävyys

Älä vitsaile!

Älä vitsaile koskaan minkään ikäisten tyttöjen ja poikien ystävyydestä! Ystävyys ei ole virnuilun aihe vaan maailman hienoin asia. Ihanaa, että on ystävä, jonka luokse voi mennä junalla yökylään ja lukea yhdessä Aku Ankkoja!Toivon, että nämä kaksi voivat olla ystäviä aina, eikä ainakaan kukaan ulkopuolinen tule heidän väliinsä omituisilla kommenteillaan.

Onko teillä ollut tai nyt onko toista sukupuolta olevia ystäviä? Onko lapsillanne ystävinä tyttöjä ja poikia?

Kommentit

29 kommenttia
Avatar

Ihanaa että maailmassa on ystävyyttä, monenmuotoista ja näköistä, se on kyllä parasta.

Oon 22-vuotias nainen ja mulla on kaks tosi läheistä ystävää, jotka ovat miehiä. Toisen kanssa oon tuntenut syntymästä asti, ollaan asuttu naapureina samalla tiellä siitä asti, ikäeroa pari kuukautta. Mikä onni, että perheidemme ei ole tarvinnut koskaan muuttaa ja olemme saaneet asua 20 vuotta naapureina, pienempinä leikkien ja teineinä murrosikäisten kynnykset yhdessä kokien. Ollaan edelleen hyviä ystäviä. Aikuiset eivät ystävyyttämme koskaan pilkanneet, koska olivat tottuneet ystävyyteemme pienestä pitäen, mutta ala-asteen loppuvuosina luokkakaverimme/muut kaverit ”pilkkasivat”, lähinnä minua, sillä he olivat kuulleet että olimme kesälomalla olleet yhtä aikaa pihasaunassamme. Mutta se oli onneksi pientä pilkkaa, emmekä siitä hätkähtäneet, sillä meidän kaveruussuhde oli vahva ja tiesimme itse parhaiten miten asiat ovat.

Toinen ystävyys on alkanut eskarista, ja hänen kanssaan olemme todella läheisiä, kerron hänelle kipeimpiäkin asioita joita kerron aina lähtökohtisesti ensin tyttöystävilleni. Meidän ystävyyttämme kukaan ei ole koskaan kommentoinut tai pilkannut. Muutamia vuosia sitten muistan kuitenkin äidin kanssa käydyn keskustelun, jolloin hän kommentoi ystävyyttääni tähän mieheen. Hän oli sitä mieltä/ehdotteli, että mieshän on varmasti minuun ihastunut (vaikka tiesi että mies oli suhteessa). Ihmettelin miksi äiti ajatteli näin, ja selvitin hänelle kyllä tilanteen perin pohjin. Tällöin olin jo kuitenkin aikuinen, hyvin itsetietoinen elämästäni jne, joten tämä keskustelu ei mitenkään vaikuttanut käsitykseeni ystävyydestämme. Mutta pohdin kirjoitustasi lukiessa, että jos olisin saanut paljon tällaisia kommentteja murrosikäisenä, olisi se varmasti vaikuttanut ajatusmaailmaani, ja ehkä myös ystävyyteen. Äidilläni on ollut hyvin erilainen nuoruus, eikä hänellä ole ollut miespuolisia kavereita tai ystäviä, joten hän ei varmasti sen vuoksi ole täysin ystävyyttämme käsittänyt. Mutta itselläni on aina ollut paljon ystäviä, myös muita miespuolisia, jotka ovat kulkeneet matkassa ala-asteelta lähtien, ja edelleen näemme ja vietämme aikaa ison kaveriporukan kanssa kun olemme kaikki käymässä kotipaikkakunnallamme.

Ollaan kaikki onnellisia ja iloisia ystävistämme, elämän parhaita asioita, ai että!!

Avatar

Hyvin kirjoitettu, ja olen ihan samaa mieltä!:) Ymmärrän kyllä vielä paremmin tuon pointin että etenkin tietyssä iässä tytön ja pojan väliselle ystävyyssuhteelle ei saa nauraa tai ruveta vitsailemaan, ja miksi pitäisi? Ihan samalla tavalla he voivat olla parhaita ystäviä niinkuin lapsesi ja hänen ystävä kuin joku tyttö toisen tytön kanssa 🙂

Avatar

Kiitos Meri! Joskus aikuiset ovat vain niin ajattelemattomia.

Avatar

Kumpa kaikki ajattelisivat noin! Liian aikaisin korostetaan seksuaalisuutta. Eihän lasten edes kuuluisi vielä ajatella sitä mahdollisuutta.
Kun olin alaluokilla, ei poikapuolisille kavereille naureskeltu. Mutta yläluokilla ja lukiossa vietin satunnaisesti aikaa yhden pojan (luokkakaveri samalta kadulta) ja tosi usein piti olla vakuuttelemassa mummuille ja tädeille ettei ole kiinnostusta seurustelusuhteeseen. Luojan kiitos omat vanhemmat ei tehny sitä!

Olet ihana!

Avatar

Voi kiitos Anne! Kiva, että vanhemmat eivät pilanneet sinun ja tuon pojan ystävyyttä.

Avatar

Todella hyvä kirjoitus! Juuri näin!

Avatar

Kiitos <3

Avatar

Tosi hyvä aihe. Minä olen tismalleen samaa mieltä. Esikoispoikani (kohta 11v) parhaita ystäviä ovat tytöt (myös muutama poika). Tyttöjen kanssa leikit on sujunut aina tosi hyvin ja mielestäni poika on enemmän oma itsensä tyttöjen seurassa. Poikien kanssa menee helposti kisailuksi ja esittämiseksi.
Olemme myöskin me yrittäneet välttää sitä ihme vinoilua mitä tunnutaan aika laajasti harrastettavan. Pienten lastenkin kohdalla puhutaan poika- ja tyttöystävistä, mikä on aivan älytöntä.
Minusta ihastumiset tulee vasta sitten kun ne on tofellakin lapaesta itsestään lähtöisin ja toisaalta ei jokainen toista sukupuolta oleva ystävä ole aina ihastus.

Avatar

Meidän Henrikillä sekä tällä ystävällä on kummallakin monta hyvää ystävää, jotka ovat samaa sukupuolta kuin he. Ystävät voivat siis olla tyttöjä tai poikia. Kiva, että teilläkin näin!

Avatar

Hyvä aihe tuoda esiin! Muistan oman melko koomisen lapsuuden muiston: Leikin paljon alapihan poikien kanssa ja kerran toin pojan (muistaakseni Lasse nimisen) meille kylään. Äiti kävi naureskelemassa oven raossa useaan otteeseen että "pussasitteko" ja muistan ihmetelleeni miksi hän niin naureskelee ja kyselee. No tästä ilmeisesti mieleen tulikin pussata Lassea ja äiti sattuikin tulemaan paikalle juuri silloin. Muistan toistelleeni äidille "älä kerro isälle" kun hän nauroi. Sitten myöhemmin muistan saaneeni mummilta t-paidan missä oli kuva pojasta ja tytöstä pussaamassa. Häpesin ja inhosin tuota paitaa enkä ikinä pitänyt sitä. Tavallaan aika koominen muisto, mutta myös aika sääli etten sen jälkeen tainnut paljoa niiden poikien kanssa leikkiä.. Olet siis melko asian ytimessä tässä jutussa!

Avatar

Tämä sinunkin tarina todella kertoo meidän vanhempiemme ikäluokan suhtautumisesta asiaan! Naurattaa kyllä vähän, että testasit pussaamista 🙂 Me oltiin siskon ja serkkupoikien kanssa pusuhippaa, jossa sokkona pussailemalla yritettiin saada muita kiinni. Oli kauheaa, että vanhemmat näkivät! 😀

Avatar

Samaa mieltä. Itse biseksuaalina joudun edelleen aikuisena samaan kurimukseen, kun eihän mulla vois olla ystäviä ollenkaan periaatteessa…

Avatar

No joo, varmasti! On kyllä niin outoa, että jotut ajattelevat, että esim. homoseksuaalit katsovat kaikkia sillä silmällä. En minäkään tuijota ohi meneviä miehiä sillä silmällä…

Avatar

Mua ärsyttää suunnatomasti, kun jotkut puhuvat taaperoistaan, että tulee tyttöystävä kylään! Ja naurua päälle! Olisiko kuitenkin vain kaveri! Lapsena mun paras kaveri oli poika. Luokan tytöt ainakin pilkkasivat asiasta, kun koulu alkoi. Vanhemmat eivät tästä kaveripojasta sanoneet mitään, mutta kerran kuin yksi toinen poika haki minua ulos, niin siitä kyllä naljailivat. Itse yritän näissä tyttö/poika asioissa olla omien lasten kanssa hyvin varovainen.

Avatar

No joo, ihmeellistä tuokin kyllä taaperoiden kohdalla! Niinpä, pitää olla varovainen. Vaikka olisin sinkku, ei se tarkoittaisi, että kaikki miehet, joiden kanssa juttelen, olisivat seurustelukumppaneitani.

Avatar

Hyvä kirjoitus! 🙂

Avatar

Kiitos! <3

Avatar

Tosi hyvä kirjoitus ja olen niin samaa mieltä! Tyttöni (2v) hyvä kaveri päiväkodissa on poika, ja muutaman kerran päiväkodin tädit iloisesti kertoivat tästä kaveruudesta, että "he viihtyvät niin hyvin yhdessä, oikea pariskunta!". Huomautin tädeille sitten kyllä, että en pidä siitä, että lapseni ystävyydestä käytetään pariskunta-sanaa. Tuskin käyttäisivät sitä, jos tyttöni kaveri sattuisi olemaan toinen tyttö. Vaikuttivat onneksi ymmärtäneen asian tai ainakaan en ole enää kuullut tuollaisia sanavalintoja.

MB

Avatar

Ihanat pienet ystävät. Ei mikään pariskunta!

Avatar

Kamalat muistot varhaisteiniydestä, kun juttelu perhetutun pojan kanssa keskeytettiin "Hankkikaa huone!" hirnunnalla. Lähdin kotiin enkä enää koskaan puhunut hänelle.

Avatar

Voi ei, kauheaa miten typerää! 🙁

Avatar

Isä meni uudelleen naimisiin ja tällä uudella vaimolla on poikia vanhasta liitosta. Olin heidän kanssaan ihan hyvissä väleissä ja tehtiin kaikkea yhdessä, oltiin läheisiä. Murkkuna/teininä tästä läheisestä suhteesta tuli erityisesti isälle ongelma ja siitä tuli todella vainoharhainen. Pestiin monesti kaikki lapset hampaita enemmän tai vähemmän samaan aikaan vessassa. Kerran jäin hampaiden pesun jälkeen vessaan ja isä ryntäsi oven taa ja rupesi hakkaamaan sitä, lopulta paljastui että se oli luullut että olen siellä velipuoleni kanssa puuhastelemassa ties mitä, vaikka olin siellä aivan yksin pissillä. Sen jälkeen mun ja velipuolten välit viileni paljon ihan puhtaasti tuon vainoharhaisuuden takia. Meidän välit oli aivan puhtaasti sellaiset kuin sisaruksilla yleensäkin. Välillä on harmittanut kun välit meni tuollaisen takia. Mutta ei sitä syyttelyä ja kuittailua asioista jaksa määräänsä enempää.

Avatar

Voi ei, olen sanoton. 🙁

Avatar

Kiitos tärkeästä kirjoituksesta! Omasta lapsuudestani muistan, miten hämmentävää oli, kun aikuiset seksualisoivat kommenteillaan minun ja vastakkaista sukupuolta olevan kaverini ystävyyttä. Huomio kohdistui kohtuuttoman paljon siihen, että olimme eri sukupuolta. Onneksi nyt – kolmekymmentä vuotta myöhemmin – pojan ja tytön väliseen ystävyyteen suhtautuminen vaikuttaisi olevan jonkin verran neutraalimpaa.

Avatar

Onneksi ajat ovat muuttuneet edes vähän.

Avatar

Olen myös ihmetellyt tätä joidenkin vanhempien vimmaa puhua tyttö/poikaystävistä lapsilla jotka hädin tuskin osaavat kävellä! Mikä ihme kiire vanhemmilla on työntää lapsiaan aikuisten maailmaan, kyllä sinne ehtii vähemmälläkin hopulla. Pilataan vaan lasten luontevia kaverisuhteita.

Hanna Maaria, Yli pyykkivuorten

Niinpä!

Avatar

Meillä tytöllä on ollut monta vuotta jo poika kaverina. Noin pari kolme vuotiaina. Tutustuivat samassa avoimessa päiväkodissa jossa molempien perheet kävivät. Nyt ovat jo kakkos luokalla, enää eivät ole nähneet nii usein kun silloin aiemmin, mutta toivottavasti ystävyys säilyy. Minusta on hienoa, että sekä tytöt, että pojat leikkivät keskenään. Ei siinä ole mitään ihmeellistä.

Hanna Maaria, Yli pyykkivuorten

Niinpä, ihanaa, että on kavereita!

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä