Yleinen 27.2.2017

Serkut: yhtä rakkaita ja ärsyttäviä kuin sisarukset

Juttu jatkuu mainoksen jälkeen
Juttu jatkuu
Viikonloppuna ne tulivat taas. Ne ärsyttävät penskat, jotka heräävät lauantaiaamuna ennen seitsemää, tulevat hyppimään päälle, sytyttävät valot huoneeseen, juoksevat huoneesta pois ja laittavat telkkarista lastenohjelmat täysillä päälle. 
Ne vievät just sen Aku Ankan, joka itsellä sattuu olemaan kesken. Ne ovat koko ajan liikkeessä, etenevät kärrynpyörillä ja riehumisliikkeillä ja hyppäävät roikkumaan niskaan.
Ne ovat koko ajan äänessä: kirkuvat, huutavat, laulavat sekä hittibiisejä että itse sanoittamiaan, tulevat koko ajan puhumaan ties mitä ”pehmolelut katosi, tule etsimään niitä heti nyt ja haluatko nähdä, miten kiipeän ovenkarmeja ylös” -tarinoitaan ja nauravat koko ajan.
Ne vetävät hetkessä koko vaatekaapin lattialle, jos etsivät yhtä lelua vaatteiden keskeltä. Ne haluavat koskea jokaiseen tavaraan ja tehdä itse kaiken. Ne eivät ymmärrä, että kymmenenvuotiaan pojan tavarat eivät ole tarkoitettu pienille tytöille.
Ne tunkevat syliin istumaan kirjan kanssa eikä niille riitä yhden sadun lukeminen. Ne haluavat koko ajan vaan lisää aikaa ja huomiota. Ne haluavat reppuselkään, jos ollaan vaikka paistamassa laavulla makkaraa ja pitää kävellä ihan lyhytkin matka. Ne haluavat koko ajan, että niille näytetään pelejä, joita on isomman serkun puhelimessa.
Ne piirtävät aika söpöjä piirustuksia, joita antavat lahjaksi koko ajan. Ne tulevat koko ajan tuomaan jotain barbia, jolle pitää laittaa joku irronnut jalka takaisin kiinni, koska isommat osaa auttaa semmoisissa. Ne katsovat samanlaisilla silmillä kuin jollain Petshopeilla.
Vaikka ne ovat tyttöjä ja vasta 2,5-, 6- ja 8-vuotiaita niin on ne aika söpöjä ja ihan jees. Pieninä annoksina. Ne on kuitenkin meidän serkkuja.
Juttu jatkuu mainoksen jälkeen
Juttu jatkuu

Kommentit (6)

Pyykkivuoristo? Tai joku sellainen, jota ei voi käsin koskea? Pyykki-ilmakehä? Blogini nimi oli ensin Yli pyykkivuorten, läpi lasikattojen, mikä on suora lainaus Kaija Koon Supernaiset-kappaleesta. Lyhensin viime syksynä blogini nimen napakammaksi. Pyykit jäi vaikka nimi lyheni 😉 Pyykit on ikuisia kuin timantit.

1 vastaus

Luin tän kaks kertaa ja silti meinas jäädä kommentti laittamatta! Nyt siispä kommentti 😀 Kävin lukemassa! Ja oli kivasti kirjoitettu.

1 vastaus

Kiitos. 🙂

1 vastaus

Ihana kun on iso suku 🙂
http://westendmum.fi

1 vastaus

Sekin meiltä löytyy, mutta minulla on vain yksi sisko, jolla on kolme tyttöä, joten lapsia on kuusi, kun tapaamme. Miehen puolelta löytyy vielä yksi ihana pieni tyttöserkku.

1 vastaus

Kiva postaus. Sulla on muuten ihana bloginnimi. Meillä on niin isot pyykkivuoret aina etten edes voi kutsua niitä vuoriksi, mikähän olisi isompi kuin vuori???

1 vastaus

Pyykkivuoristo? Tai joku sellainen, jota ei voi käsin koskea? Pyykki-ilmakehä? Blogini nimi oli ensin Yli pyykkivuorten, läpi lasikattojen, mikä on suora lainaus Kaija Koon Supernaiset-kappaleesta. Lyhensin viime syksynä blogini nimen napakammaksi. Pyykit jäi vaikka nimi lyheni 😉 Pyykit on ikuisia kuin timantit.

1 vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Yli pyykkivuorten
HANNA MAARIA on pirkanmaalainen toimittaja, tiedottaja ja kolmen kouluikäisen äiti. Blogin aiheina naiseus, äitiys, arki, lapset, koti, keliakia ja huumori. Vertaistukea uhmaikään, kouluikään, murrosikään ja ruuhkavuosiin. Blogissa mukana "Aava", s. 2011, "Henrik", s. 2006, "Matilda", s. 2003 ja aviomies. Liity mukaan Facebookin lähes 6000 seuraajan ryhmään! Yhteydenotot: ylipyykkivuorten@gmail.com

Arkisto

Instagram

  • Maanantai, tulit sitten taas. #maanantai #kaksplusblogit #kaksplus #äitiblogit #ylipyykkivuorten

ylipyykkivuortenblog

Artikkelit

Suomen suurin perheblogiyhteisö tarjoaa luettavaa ja vertaistukea niin odotusajasta, vauva-arjesta, taaperon uhmasta kuin muistakin perhe-elämän iloista ja haasteista. Tarjolla on huumoria, vinkkejä, arjen vertaistukea, kyyneliäkin. Tervetuloa joukkoon!

Seuraa
meitä: