Viisihenkinen perhe Pirkanmaalta

Kolme lasta ja äiti

Hauskaa olla nyt mukana Kaksplussan portaalissa! Tervetuloa meidän perheemme matkaan mukaan myös uudet lukijat! Keräsin tähän postaukseen muutamia lapsiperheeseen liittyviä ajatuksia ja asioita meidän perheestämme.

Me viisi

Minä ja mieheni ”A” aloimme seurustella lukiossa vuonna 1997. Kyllä, olemme niin vanhoja, että olemme olleet tänä vuonna yhdessä jo 20 vuotta. Menimme naimisiin vuonna 2002. Saimme ”Matildan” 2003, ”Henrikin” 2006 ja ”Aavan” 2011. Nimet ovat lastemme nimirimpsuista, mutta eivät kutsumanimiä. Asumme Pirkanmaalla. Aava on päiväkodissa, Henrik alakoulussa, Matilda yläkoulussa ja minä teen työtä toimittajana ja tiedottajana. A tekee työtä, joka on välillä kahdeksasta neljään ja välillä vaikka neljän viikon työmatkaa.

Blogin aiheet

Blogin aiheena muun muassa lapset, lapsiperhe, äitiys, naiseus ja ruuhkavuodet.  Kodin sisustaminen, lapsen keliakia, äidin IBS.  Huumori, erityisesti aiheesta uhmaikä, murrosikä, teini-ikä ja uhkaava keski-ikä.

Kotikunta

Tämä on viides maakuntani ja yhdeksäs paikkakuntani. Olen asunut sekä lapsuuden perheeni että oman perheeni kanssa monessa eri kunnassa. Tässä asuinpaikkaluetteloni: Pielavesi, Rantasalmi, Punkaharju, Savonlinna, Ilmajoki, Seinäjoki, Tikkakoski, Jyväskylä ja nykyinen kotikuntani Pirkanmaalla lähellä Tamperetta.

Vauvakuume

Olen kokenut vuosien raastavan vauvakuumeen. Se iski heti 20-vuotiaana. Pahimman vauvakuumeen koin toisen ja kolmannen lapsen välissä, kun vauvan saamisen esteenä olivat kesken olevat opiskelut, järki ja miehen hyvin pitkä harkinta-aika kolmannen lapsen suhteen. En ole kokenut tahatonta lapsettomuutta, mutta uskallan epäillä tietäväni siitä jotain. Olen tutkinut lapsettomuutta sekä gradussani, työssäni toimittajana että toimittamassani teoksessa Ei kenenkään äiti  – kertomuksia lapsettomuudesta (Atena Kustannus 2012).

Nyt olen suureksi yllätyksekseni parantunut vauvakuumeesta. Lue tästä En kaipaa enää vauvaa.

Kolme lasta omenapuun alla

Raskaus ja synnytys

Kolme raskautta ja kolme synnytystä.

Raskaus 1: 23 vuotta, synnytys rv 41+2, synnytyksen kesto ensimmäisistä supistuksista syntymään lähes 40 tuntia.

Raskaus 2: 26 vuotta, synnytys rv 39+3, supistuksista syntymään alle vuorokausi.

Raskaus 3: 31 vuotta, synnytys rv 42+0, supistuksista syntymään noin 9 tuntia.

Kurja pahoinvointi ensimmäisellä ja toisella kerralla ja järkyttävä kolmannella. Maailma vain pyöri kuin karusellissa. Makasin kippurassa sängyllä pimeässä huoneessa viikolle 17 asti. Sitten helpotti. Kaikki synnytykset alakautta, kaikki ilman käynnistystä. Hyvä kokemus jokaisesta. Mahan muoto kaikissa sama: vain edessä iso pallo.

Lue postaus nuorena äidiksi.

Vauvavuosi ja imetys

Kolme ihanaa vauvavuotta. Rakastin vauva-aikoja, vauvan hoitamista ja vauvan kasvun seuraamista. Imetin jokaista vauvaa vähän yli vuoden, mutta en osannut lopettaa yöimetyksiä ennen kuin imettäminen loppui kokonaan. Hampaat, flunssat ja mummolavierailut sotkivat aina yöt. Olin päivisin välillä niin väsynyt, että törmäilin seiniin. Jokainen vauva alkoi nukkua, kun imetys loppui kokonaan. Vauvavuosilta on jäänyt vahva ajatus siitä, että ei kannata verrata lapsia muiden lapsiin eikä tämän sisaruksiin. Siinä missä Matilda seitsemänkuisena käveli tukea vasten ja työnsi taaperokärryä, jossa istui 3-vuotias kaveri, Henrik opetteli samassa iässä kääntymään.

Lue postaus Lapsi sylissä yöllä, kun muut nukkuvat.

Uhmaikä

Älä luule, että uhmaikä joskus loppuu, se on vain tauolla! Tällä hetkellä talossa asuu uhmaikä nimeltä eskariuhma. Neiti ei osaa päättää onko pieni vai iso. Aikuisten säännöt kiukuttavat, itse ei haluaisi pukea mutta haluaisi päättää kaikesta. Muistan yhä, miten esikoinen löytyi raivopäissään pihalta talvella juoksemasta ympyrää sisävaatteissa ja miten kaupoissa, kerhoissa, päiväkodin aulassa ja ruokapöydässä on saatu tuhansia raivareita väärässä järjestyksessä ojennetuista tavaroista, väärän värisistä sukista, väärästä lautasesta, väärin voidellusta leivästä… Vaikka talossa on varhaisteini ja teini, on meillä siis yhä myös uhmis. Ja kaksi keski-ikäistä omine kiukkuineen.

Lue postaus Kuusivuotias: niin pieni, niin iso.

Pottatreenit

Älä ikinä vertaa lastasi keneenkään! Älä luule, että 2-, 3- tai 4-vuotiaan pitäisi jo osata tietyt asiat, koska muutkin osaavat. Älä kauhistu, jos teillä ei jo suju tietyssä iässä. Vain odota, ja kun olet odottanut ja yrittänyt kotikeinot ja asia yhä mietityttää sinua, kysäise sitten apua. Tästä aiheesta en puhu blogissa tämän enempää, mutta ikään kuin halauksena lähetän ajatuksen, että tiedän, että vessa-asiat eivät välttämättä suju vielä kuusivuotiaaltakaan täysin.

Meidän perhe

Kotiäitivuodet

Matildan ja Henrikin aikana opiskelin yliopistossa, ja Aavan synnyttyä olin juuri valmistunut. Olin ensimmäisen kanssa kotona vuoden ja toisen ja kolmannen kanssa kaksi vuotta. Ikään kuin neljännen äitiysloman sain, kun olin reilun 1,5 vuotta työttömänä Aavan ollessa 3-5-vuotias. Nautin kotiäitiajoista suuresti. Kävimme perhekerhoissa ja isommat lapset omassa kerhossaan, ja meillä oli naapuruston äitiporukka, joka kokoontui kerran viikossa leikkimään ja syömään yhden perheen kotiin.

Perhepäivähoito ja päiväkoti

Meillä on kokemusta neljästä perhepäivähoitopaikasta ja kolmesta eri päiväkodista. Olen päiväkotifani. Meille on osunut ihanat päiväkodit! Perhepäivähoitajatkin olivat ihania, mutta aistin juuri näissä paikoissa väsymystä työhön, oman kodin oloon työpaikkana ja yksin tehtävään työhön. Oli rankkaa seurata sitä. Välillä se purkautui niin, että tuntui, että lapseni hoitaminen väsytti hoitajaa liikaa.

Eskari

Aava siirtyy päiväkodista syksyllä ison koulun eskariin. Tällainen eskari tuntuu ihan eri jutulta kuin päiväkodin eskari. Myönnän, että minua jännittää muutama asia hänen pärjäämisessään eikä suotta.

Alakoulu

Henrik on neljännellä ja tykkää koulustaan. Koulumaailma tuntuu tutulta jutulta jo perheellemme, mutta toista se oli vuonna 2010, kun Matilda aloitti koulun. Vähän itketti, äitiä.

Yläkoulu

Yläkoulussa meille kaikki on uutta ja outoa, mutta alamme oppia. Matilda on tykännyt olla seiskalla.

Murrosikä

Toistaiseksi meillä on rauhallista ja hiljaista, mutta varaudumme oppain ja kännykän takavarikoisliikkeen harjoitteluin kuin kaupan alan yleislakkoa odottava säilykkein, makuupussein ja taskulampun paristoin. Toistaiseksi olemme pohtineet lähinnä kaverisuhteita ja sitä, saako Matilda tubettaa. Yle uutiset teki tästä pohdinnastani syksyllä uutisen, lue tästä Ylen uutinen.

Meidän perhe

Opiskelun ja perheen yhdistäminen

Opiskellessani Jyväskylän yliopistossa meillä oli kaksi lasta. Luentoja oli sen verran vähän, että ehdin opiskella päivisin paljon. Graduakin tehdessäni lapset olivat päiväkodissa. Jatkoin opiskelua iltaisin lasten mentyä nukkumaan. En muista tuon ajan olleen rankka.

Työn ja perheen yhdistäminen

Työn ja perheen yhdistäminen tuntuu rankemmalta kuin yliopisto-opintojen ja perheen yhdistäminen. Meillä ei ole koskaan ollut tukiverkkoja lähellä: olemme tottuneet pärjäämään itse. Lue  postaus Isovanhemmat asuvat liian kaukana. Pahin vuosi oli silloin, kun A oli jatkokoulutuksessa toisella paikkakunnalla, minulla oli uusi työ ja Aavan keliakia alkoi oireilla. Lue postaus tästä, se oli kauheaa aikaa. Nykyään välillä vain lojumme illat sohvalla, välillä on minuuttiaikatauluelämää. Lue postaus Työssäkäyvän arki-illat ovat ihan liian lyhyitä.

Oma koti ja sisustaminen

Ostimme viime kesänä uuden kodin, johon pääsimme muuttamaan elokuussa. Rakastan sisustamista ja kodin järjestelyä. Olen esitellyt kotiamme muun muassa näissä postauksissa: keittiö, olohuone, Aavan huone ja takkahuoneesta tehty makuuhuone. Blogissani onkin usein sisustuspostauksia. Kesällä sisustan myös leikkimökkiä ja huvimajaa, jotka myös iloksemme ovat uuden kotimme pihassa.

Harrastukset

Matilda harrastaa pianon soittoa, partiota, kuvaamataitokerhoa, askartelua, lukemista ja kirjoittamista. Henrik pelaa liigassa sählyä ja kotona pingistä, lukee Aku Ankkoja, pelaa erilaisia pelejä ja temppuilee renkailla. Aava piirtää, kirjoittaa ja lukee taitavasti, tekee kärrynpyöriä, temppuilee renkailla, kuuntelee äänikirjoja ja käy voimistelukoulussa. A harrastaa ruuanlaittoa ja opiskelee viinitietoutta sekä soittaa pianoa, lukee paljon ja juoksee. Minä harrastan lasten kanssa lastenkulttuuria, käyn ystävien kanssa keikoilla (lue tästä Kaijan Koo keikan arviointi), sisustan ja shoppailen, leivon gluteenittomasti ja bloggaan. Yritän lisätä liikuntaa, mutta en osaa nauttia liikunnasta, joten se helposti jää.

Perhe matkalla

Käymme yleensä kerran vuodessa koko perheellä matkalla jossain. Kohta 6-vuotias Aava on käynyt Israelissa, Turkissa, Espanjassa ja Kreetalla. Kesällä lähdemme Italiaan. Postaan yleensä loman jälkeen sekä matkasta yleensä että matkakohteen gluteenittomasta tarjonnasta.

Kolme lasta Espanjassa

Äitiys ja naiseus

Postaan usein sekä äitiyteen että naiseuteen liittyviä havaintojani. Ajattelen, että sanon ääneen sen, mitä muutkin huomaavat, mutta eivät ehkä sano.

Parisuhde

Olen onnekas: löysin rakkauteni jo lukiosta. Tänä vuonna olemme olleet yhdessä 20 vuotta ja naimisissa 15 vuotta. Olemme asuneet yhdessä jo kuudessa asunnossa ja viidessä kunnassa. Toivomme, että voimme asua nykyisessä kodissamme kauan. Lue tästä Parisuhdeaikakateus.

Huumori auttaa jaksamaan

Lue nämä huumoripostaukseni: gynekologilla käynti, vanhempainillat ovat tuskaa ja lastenhuoneen tärkein sisustus.

Blogin historia

Perustin blogini Yli pyykkivuorten, läpi lasikattojen Vuodatukseen heinäkuussa 2015. Siirryin Bloggeriin ja Kaksplussan blogiverkostoon tammikuussa 2016 ja WordPressiin ja Kaksplussan portaaliin huhtikuussa 2017. Lyhensin blogini nimeksi Yli pyykkivuorten syksyllä 2016. Blogini on näkynyt muun muassa Iltalehdessä, Mtv uutisissa, Yle uutisissa ja YleX:ssa. Blogini nimi tulee Kaija Koon Supernaiset-biisin sanoista.

 

Tervetuloa mukaan meidän perheemme arkeen uhman, varhaisteini-iän, teini-iän ja vanhemmuuden kiukkujen ja ilon keskelle!

Yli pyykkivuorten -blogi myös Facebookissa ja Instagramissa @hanna.ylipyykkivuorten. Liity mukaan! Postauksen kuvat vuosilta 2011-2015.

 

Kommentit

4 kommenttia
Hanna Maaria, Yli pyykkivuorten

Kiitos! Kiva, että kävit lukemassa 🙂

Olipa hauska ja mielenkiintoinen juttu sinusta ja teidän perheestä!

Onnea nyt vielä tännekin! Niin se kova työ palkitaan ?

Hanna Maaria, Yli pyykkivuorten

Kiitos Petra!

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä